tag:blogger.com,1999:blog-12730521882960861472024-03-05T10:10:59.786-08:00marginaliaReunamerkintöjä, havaintoja, kynällä ajatteluaTimo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comBlogger235125tag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-79642015551109389212023-10-22T09:03:00.002-07:002023-10-22T09:03:43.333-07:00Puhe Kiukaan kirjasyksyn avajaisissa 21.10.2023<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUHVFN6Rn4_oq6t-tPXUzVoM0PLCW9CEcLdWY_75YAl-k1EYkkdOFe6N6VEiVuFJYp_vjBuiEu-zmWCN7jbRCo2qm7oYKmt_NQTml6cRDJwBZ5TWERuN5IRhcGkADhdwFK9PkBrVTB0hFaoiKlzEywtkqutX9BcNfJcrbsJfp0sHafjAIe2k9SpAAbcqRC/s972/pien%201.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="972" data-original-width="754" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUHVFN6Rn4_oq6t-tPXUzVoM0PLCW9CEcLdWY_75YAl-k1EYkkdOFe6N6VEiVuFJYp_vjBuiEu-zmWCN7jbRCo2qm7oYKmt_NQTml6cRDJwBZ5TWERuN5IRhcGkADhdwFK9PkBrVTB0hFaoiKlzEywtkqutX9BcNfJcrbsJfp0sHafjAIe2k9SpAAbcqRC/w310-h400/pien%201.png" width="310" /></a></div><br /><i><br /></i><p></p><p><i><br /></i></p><p><i>Kiukaan kirjasyksyn avajaiset pidettiin lauantaina 21.10.2023 ravintola Punavuoren Ahvenessa Helsingissä. Samalla tilaisuudessa juhlistettiin Tuulia Matilaisen romaania <a href="https://kiuaskustannus.com/tuote/tuulia-matilainen-viime-yona-nain-unta/" target="_blank">"Viime yönä näin unta"</a> ja Harri Linneran romaania <a href="https://kiuaskustannus.com/tuote/harri-linnera-sama-vanha-sade/" target="_blank">"Sama vanha sade"</a>, jotka ilmestyivät äskettäin Kiukaan alamerkkinä toimivan <a href="https://kiuaskustannus.com/tuote-osasto/hexen-press-2/" target="_blank">Hexen Pressin</a> julkaisemina. Oheinen teksti on tilaisuuden aluksi pitämäni puhe. </i></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Kustannusalalle aikova haaveilee
yleensä luovasta työstä. Haave saattaa toteutua, jos pääsee tai
joutuu isoon kustannustaloon perkaamaan käsikirjoituspinoja omassa
työhuoneessa, pitämään audiensseja kirjailijoille ja edustamaan
firmaa kuohuviinilasi kädessä syyskauden avajaisissa. Kokonaan
toisenlainen toimenkuva on sillä, joka on riittävän hullu
perustaakseen pienkustantamon, jossa työskentelee yksin tai parin
yhtiökumppanin kanssa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vähintään puolet pienkustantajan
työstä on ruumiillista raadantaa tai yksitoikkoista suorittamista.
Kirjalaatikoiden kantamista paikasta toiseen, usein portaita ylös,
välillä kaato- tai räntäsateessa. Kirjatilauksien pakkaamista ja
kantamista postiin. Pitkiä ajomatkoja eri puolelle Suomea pitämään
myyntipöytää obskyyreissä kulttuuritilaisuuksissa.
Inventaarioiden laatimista, laskujen kirjoittamista. Kinastelua
taittajan, graafikon, painotalon edustajan ja kirjanpitäjän kanssa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Keskusteluista asiakkaiden kanssa
myyntitilaisuuksissa voi toki nauttia, varsinkin jos on luonteeltaan
sosiaalinen. Mutta usein asiakkaat saapuvat myyntipöydän ääreen
esittämään kummallisia kysymyksiä ja poistuvat lopulta ostamatta
mitään. Kysymykset saattavat olla häkellyttävän hölmöjä,
kuten ”Onko teillä oma kirjapaino?” tai ”Julkaisetteko myös
englanninkielisiä kirjoja?” On kerättävä kaikki itsehillintänsä
selittääkseen rauhallisesti ja asiallisesti, että vain kaikkein
suurimmilla kustantajilla on varaa kirjapainon pyörittämiseen, ja
että englanninkielisiä kirjoja ei juuri ole mieltä julkaista
Suomessa, koska toimituskulut ulkomaille nostaisivat niiden hinnan
tolkuttoman korkeaksi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kerran asiakas kysyi minulta, miksi
eräs valikoimassamme ollut ohuehko kirja oli kalliimpi kuin monet
paksummat niteet. Koska olin pirullisella tuulella, selitin että
kirjapainot hinnoittelevat kunkin sanan painamisen erikseen.
Halvimpia ovat partikkelit kuten mutta, että, siis, ja, kuin, jotka
maksavat vain joitakin sentin sadasosia. Kalliita ovat puolestaan
pitkät vierasperäiset ja erikoissanastoon kuuluvat sanat kuten
ksenoglossofilia ja suurelementtierikoisparveketyömaa, jotka
pahimmillaan maksavat jopa euron kappale. Jos kirja sisältää
paljon tällaisia sanoja, sen hinta voi nousta huomattavan korkeaksi
sivumäärään nähden. Mies nyökkäsi sen näköisenä, ettei
oikein tiennyt uskoako vai ei.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">En halua liioitella pienkustantajan
työn varjopuolia. Ne eivät ole ollenkaan vaikeita sietää, jos
niihin on henkisesti valmistautunut. Lisäksi mekaanisimmatkin
tehtävät tuottavat usein syvää tyydytystä. Painomusteen tuoksu
kirjalaatikoita avatessa viestittää, että jälleen yksi
kirjaprojekti on saatettu kunnialla päätökseen, abstrakti on
muuttunut konkreettiseksi. Pakettikuormaa postiin viedessään tuntee
että jotakin merkittävää on nyt lähdössä maailmalle.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mutta ennen alalle ryhtymistä on syytä
tiedostaa, että parhaimmillaankin työ on hirvittävän alipalkattua
ja sitä varjostaa jatkuva huoli tulevaisuudesta. Moni
toimeentulostaan julkisuudessa valittava kulttuuri-ihminen pärjää
paremmin kuin pienkustantaja. Pienlevikkisen kirjallisuuden
julkaisija joutuu taistelemaan säännöllisesti uhkaavia vararikkoja
vastaan, tekemään kaiken kengännauhabudjetilla, ilman
taloudellisia turvaverkkoja, usein jopa ilman kunnollisia
varastotiloja. Taloudellinen huoli ei koske pelkästään itseä,
vaan niitä kirjailijoita joille on tarjonnut julkaisukanavan ja
joiden työhön uskoo.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Itselleni tämä puoli on aina ollut
tukalin. Inhoan rahaa, tai tarkemmin sanoen inhoan sen hankkimista ja
ajattelemista. On äärimmäisen vastenmielistä laskeskella, mikä
olisi edullisinta ja millä keinolla saisi maksimaalisen tuoton.
Kaikkein vastenmielisintä on rahasta puhuminen, se on puheenaiheena
maksimaalisen tympeä, ja sen toistuva esille ottaminen
keskusteluissa on matalamielisen ihmisen pettämätön tunnusmerkki.
Joku voisi erehtyä pitämään minua idealistina, mutta
todellisuudessa minulta vain puuttuu mielenkiinto kaikkea rahaa ja
taloutta koskevaa kohtaan. Ihmisen olisi hyvä hankkia sen verran
rahaa ettei sitä tarvitse ajatella, mutta ainakaan suomalaiselle
pienkustantajalle siihen ei tarjoudu mahdollisuuksia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kiukaan kokoista kustantamoa pyörittävä
joutuu aika ajoin kysymään itseltään, miksi tekee tätä hommaa
vuodesta toiseen. Omalla kohdallani vastaus on aina sama: jonkun tämä
on tehtävä. Kun selaan suurten kustannustalojen kevät- ja
syyskatalogeja, tajuan kuinka hirvittävää olisi, jos tämän maan
kulttuuritarjonta jäisi niiden varaan. Niiden pinnoitetuilta
sivuilta välittyy koko ajan selvemmin asenne, että kirja on vain
yksi lisälaite egonrakennuksen punttisalilla, kausituote jolla
tehdään rahaa parin kuukauden mittaisen julkisuuskampanjan
siivittämänä ja sen jälkeen työnnetään ylijäämäniteet
silppurin kyltymättömään kitaan.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Se kulttuuri, jota suurimmat ja
tehokkaimmat markkinointikoneistot myyvät, on loppuun saakka
laskelmoitua ja turvatarkastusten läpäisemää. Uusinta uutta tällä
saralla ovat niin sanotut kokemuslukijat, jotka perkaavat
käsikirjoituksia karsiakseen sieltä mahdollisesti vähemmistöjä
loukkaavat ilmaukset ja puhetavat. Erilaisten
laadunvalvontaprosessien lopputuloksena on kirjallisuutta, joka
käsittelee vaikeustasoltaan sopivia ongelmia ja muistaa lopuksi
tarjota toivon ja ihmisten välisen yhteyden näköaloja. Leivän ja
sirkushuvien, siis dekkareiden ja julkkiselämäkertojen, ohella
tarvitaan arvoja ja kohottavia tunteita. Siksi mediatalot kai
ylipäätään vielä julkaisevat runoja, romaaneja ja
esseekokoelmia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suomalainen kulttuuri on
korpivaelluksella. Tänä aikana kulttuurin vakaimpien linnakkeiden
päätuotteiksi ovat vakiintuneet vulgaarius, imelyys ja ideologinen
oikeaoppisuus. Niinpä melkein kaikkea häiritsevää, askarruttavaa
ja järkyttävän kaunista on etsittävä sieltä, mihin kamerat ja
valospotit eivät katso. Mutta se on siellä, ja sen esiin kaivaminen
on palkitsevaa vaikka sillä ei rikastu. Osa siitä on tarjolla
täällä tänään, ja uskon että se riittää oikeutukseksi
Kiukaan ja monen muunkin itsenäisen kustantamon olemassaololle.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-29954918531218305452023-10-01T09:10:00.001-07:002023-10-01T09:10:19.867-07:00100 elokuvaa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsaOyY2HJqmAe2-ZUrC4YqYaFx_C8q5c_jnrVzoHJ51w3AURRcRtoLxwne_wgD15LKmfVm3ndmeyVDAvA9uK4iiZPOn_851CoR50FbHubJGLxGFbSybb-LQd9J9MAuQQSpN-XoEWBYoXZmqJGP7aq9TF37tCIg6o4OMgIvcAgCmbpvO8rgUQnCLiziu65c/s1200/mgm.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="641" data-original-width="1200" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsaOyY2HJqmAe2-ZUrC4YqYaFx_C8q5c_jnrVzoHJ51w3AURRcRtoLxwne_wgD15LKmfVm3ndmeyVDAvA9uK4iiZPOn_851CoR50FbHubJGLxGFbSybb-LQd9J9MAuQQSpN-XoEWBYoXZmqJGP7aq9TF37tCIg6o4OMgIvcAgCmbpvO8rgUQnCLiziu65c/w400-h214/mgm.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p><a href="http://timohannikainen.blogspot.com/2023/09/100-kirjaa.html" target="_blank">Edellisen päivityksen</a> jatkoksi sopii luonnollisesti sadan tärkeän elokuvan lista. Valinta- ja luettelointiperusteet ovat olennaisilta osin samat kuin sadan kirjankin listassa. Otin mukaan vain yhden elokuvan ohjaajaa kohden ja elokuvat ovat nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, ohjaajan nimi suluissa perässä.</p><p><br /></p><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Aguirre (Werner Herzog)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ajomies (Victor Sjöström)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Alien (Ridley Scott)</p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Arabian
Lawrence (David Lean)</span></span></span></p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Asfalttiviidakko
(John Huston)</span></span></span></p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Assassination
of Jesse James by the Coward Robert Ford (Andrew Dominik)</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Auringonlaskun katu (Billy Wilder)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Carnival of Souls (Herk Harvey)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The Conversation (Francis Ford Coppola)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Crumb (Terry Zwigoff)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Cure (Kiyoshi Kurosawa)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Das Boot (Wolfgang Petersen)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Elää ja kuolla L. A.:ssa (William
Friedkin)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Fasisti (Bernardo Bertolucci)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Fight Club (David Fincher)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Gallipoli (Peter Weir)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Hell is for Heroes (Don Siegel)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The House that Jack Built (Lars von
Trier)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Inho (Roman Polanski)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The Innocents (Jack Clayton)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jahti (Thomas Vinterberg)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Julma maa (Terrence Malick)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kadonnut (George Sluizer)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kadotetut (Luchino Visconti)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen)</p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kanal
(Andrzej Wajda)</span></span></span></p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kauhun
kierre (Nicholas Roeg)</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kauriinmetsästäjä (Michael Cimino)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kellopeli appelsiini (Stanley Kubrick)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kiss Me Deadly (Robert Aldrich)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kolmas mies (Carol Reed)</p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;">Korva (Karel
<span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kachyňa</span></span></span></span></span><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">)</span></span></span></p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kun
taivas putoaa (Risto Jarva)</span></span></span></p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kwaidan
(Masaki Kobayashi)</span></span></span></p>
<p style="background: #ffffff; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #111111;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kylmäverisesti
(Richard Brooks)</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lacombe Lucien (Louis Malle)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Leviathan (Andrei Zvjagintsev)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lopullinen ratkaisu (Frank Pierson)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Love is the Devil (John Maybury)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lunacy (Jan Svankmajer)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Made in Britain (Alan Clarke)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Menetetty maa (Joel Coen)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mies lännestä (Anthony Mann)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mishima (Paul Schrader)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Monty Pythonin hullu maailma (Terry
Gilliam)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mulholland Drive (David Lynch)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Night and the City (Jules Dassin)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Nightmare Alley (Edmund Goulding)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Night of the Demon (Jacques Tourneur)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Night of the Hunter (Charles Laughton)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Night of the Living Dead (George A.
Romero)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Nineteen Eighty-Four (Michael Radford)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Olkikoirat (Sam Peckinpah)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Onibaba (Kaneto Shindo)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Outlaw Josey Wales (Clint Eastwood)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The Ox-Bow Incident (William A.
Wellman)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Paniikki piikkipuistossa (Jerry
Schatzberg)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Parhaat vuotemme (William Wyler)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Patriotism (Yukio Mishima)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pehmeä iho (Francois Truffaut)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pettävällä pohjalla (Nicholas Ray)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pianonopettaja (Michael Haneke)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pikku Odessa (James Gray)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pirulliset (H.-G. Clouzot)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Plein soleil (René Clément)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pommin varjossa (Sidney Lumet)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Punainen katu (Fritz Lang)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Rashomon (Akira Kurosawa)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Red Angel (Yasuzo Masumura)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Reindeerspotting (Joonas Neuvonen)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ringu (Hideo Nakata)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Salvatore Giuliano (Francesco Rosi)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Schalcken the Painter (Leslie Megahey)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The Set-Up (Robert Wise)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Shakaali (Fred Zinnemann)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Silence (Masahiro Shinoda)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sininen enkeli (Josef von Sternberg)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suru ja sääli (Marcel Ophuls)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Syvä joki (John Boorman)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Taksikuski (Martin Scorsese)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Talven valoa (Ingmar Bergman)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tarinoita kulta-ajalta (Cristian
Mungiu)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Teksasin moottorisahamurhat (Tobe
Hooper)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ten Rillington Place (Richard
Fleischer)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The Thing (John Carpenter)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Touchez pas au grisbi (Jacques Becker)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tuhlaajapoika (Veikko Aaltonen)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tule ja katso (Elem Klimov)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tuntemattomat sankarit (Jean-Pierre
Melville)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Twelve O'Clock High (Henry King)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Valhe (Nicole Garcia)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Valkoinen hehku (Raoul Walsh)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vertigo (Alfred Hitchcock)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vihan päivä (Carl Th. Dreyer)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Videodrome (David Cronenberg)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Viridiana (Luis Bunuel)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The War Zone (Tim Roth)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">The Wicker Man (Robin Hardy)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Yksin kaikkia vastaan (Gaspar Noé)</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Yöportieeri (Liliana Cavani)</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p></p>Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-78250273011547083742023-09-28T13:31:00.005-07:002023-09-28T13:32:24.832-07:00100 kirjaa<p> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdk4pc2hL1_wYXwReBA-3qLaF76R9pDWdds9JRNhWmnUw7gngR3_fW2wEoChpheDFp07Cbwpe9Novs2F5n6ndVwpHL48vIDk4MWNVxgg3biimH5PHSF7nwJgG0mez3MtcW2mQ3NZcj5goa-oKSxNi7Qvto_jyZ5ieIs7Xb6Ux_OI1u3ePlJkFbt9jLheR/s1165/sata%202.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="932" data-original-width="1165" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdk4pc2hL1_wYXwReBA-3qLaF76R9pDWdds9JRNhWmnUw7gngR3_fW2wEoChpheDFp07Cbwpe9Novs2F5n6ndVwpHL48vIDk4MWNVxgg3biimH5PHSF7nwJgG0mez3MtcW2mQ3NZcj5goa-oKSxNi7Qvto_jyZ5ieIs7Xb6Ux_OI1u3ePlJkFbt9jLheR/w400-h320/sata%202.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Minua on silloin tällöin pyydetty
tekemään lista eniten arvostamistani kirjoista. Kun vihdoin aloin
laatia sellaista, tajusin että kymmenen tai kahdenkymmenen teoksen
luettelo olisi turhanpäiväinen. Jotta ihmisen lukumieltymyksistä
saisi kunnollisen kuvan, listan pitäisi olla paljon laajempi. Sadan
kirjan joukkoon mahtuisivat useimmat itselleni tavalla tai toisella
merkitykselliset teokset, ja samalla välttäisin vaaran unohtaa
jokin oikeasti tärkeä joukosta. Korostan, että seuraavan luettelon
kirjat on valittu täysin subjektiivisin perustein. En yrittänyt
luetella sataa kirjaa, jotka ovat maailmankirjallisuuden
merkittävimpiä tai jotka jokaisen pitäisi lukea. Nämä ovat
teoksia, joiden katson jollakin tavoin vaikuttaneen minuun ja joiden
pariin tunnen kestävää halua palata. Otin mukaan vain sellaisia,
joilla on merkittäviä tyylillisiä ansioita – puhtaasti
informatiivisten tietokirjojen vaikutus on erilainen ja suppeampi.
Olen tietoinen, että lista on tämän hetken tuotos ja olisi vähän
erilainen jo muutaman vuoden kuluttua, eikä siihen siksi pidä
suhtautua liian vakavasti. Mutta melko kattavan kuvan tähänastisesta
lukuhistoriastani se joka tapauksessa antaa. Valitsin vain yhden
teoksen per kirjailija, sillä muuten urakka olisi käynyt liian
helposti ja lopputulos olisi yksipuolisempi. Ainoa mahdollinen
järjestys kirjoille on tekijän sukunimeen perustuva
aakkosjärjestys. En todellakaan osaa kuvitella niitä
paremmuusjärjestykseen, enkä tiedä mitkä niistä pakkaisin
reppuuni jos joutuisin viettämään vuoden tutkimusasemalla
Etelänavalla.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Erich Auerbach: Mimesis</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Isaak Babel: Punainen ratsuväki</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">J. G. Ballard: Extreme Metaphors.
Interviews 1967-2008</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Charles Baudelaire: Pariisin ikävä</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ingmar Bergman: Laterna magica</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Isaiah Berlin: The Crooked Timber of
Humanity</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Thomas Bernhard: Hakkuu</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ambrose Bierce: The Devil's Dictionary</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jorge Luis Borges: Peilin edessä ja
takana</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Charles
Bukowski: Siinä sivussa</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Luis
Bunuel: Viimeinen henkäykseni</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">William S. Burroughs: Nisti</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Albert Camus: Caligula</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Philip Caputo: Pelätä ja tappaa</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Catullus: Kaikki runous</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Camilo José Cela: Pascual Duarten
perhe</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas
kuin yötä riittää</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">E.
M. Cioran: The Temptation to Exist</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Jean
Cocteau: Oopiumi</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">J.
M. Coetzee: Häpeäpaalu</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Joseph
Conrad: Anarkistit</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Theodore
Dalrymple: Life at the Bottom</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Osamu
Dazai: Ei enää ihminen</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">F. M. Dostojevski: Kellariloukko</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mircea Eliade: Ikuisen paluun myytti</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">T.
S. Eliot: The Waste Land and Other Poems</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">James
Ellroy: Muistoja pimeästä</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Shusaku
Endo: Vaitiolo</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Hans
Fallada: Elinkautinen</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">William
Faulkner: Kun tein kuolemaa</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Gustave
Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Jim
Goad: Shit Magnet</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">John Gray: Straw Dogs. Thoughts on
Humans and Other Animals</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Paavo Haavikko: Runoja matkalta salmen
yli</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Knut Hamsun: Nälkä</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Seppo
Heikinheimo: Mätämunan muistelmat</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">W.
H. Hodgson: Kauhujen talo</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Michel Houellebecq: Alkeishiukkaset</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Aldous Huxley: Uljas uusi maailma</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Eugène Ionesco: Kuningas kuolee</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Maria Jotuni: Huojuva talo</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ernst Jünger: Teräsmyrskyssä</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ryszard Kapuscinski: Keisari</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Konstantinos Kavafis: Barbaarit tulevat
tänään</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ilmari Kianto: Elämän ja kuoleman
kentältä</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Arthur Koestler: Pimeää keskellä
päivää</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kaarlo Kramsu: Runoelmia</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Thomas
Ligotti: The Nightmare Factory</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pentti Linkola: Toisinajattelijan
päiväkirjasta</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jonathan Littell: Hyväntahtoiset</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jack London: Rakkaus elämään</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">H. P. Lovecraft: Complete Tales</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Malcolm
Lowry: Tulivuoren juurella</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Niccolò
Machiavelli: Ruhtinas</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Curzio
Malaparte: Kaputt</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Eeva-Liisa
Manner: Kuolleet vedet</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Cormac
McCarthy: Veren ääriin</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Czeslaw Milosz: Vangittu mieli</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Yukio
Mishima: Kultainen temppeli</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Vladimir
Nabokov: Puhu, muisti</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Friedrich Nietzsche: Tragedian synty</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Flannery
O'Connor: Palava kehä</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Eugene
O'Neill: Pitkän päivän matka yöhön</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Shohei
Ooka: Tulia tasangolla</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">José Ortega y Gasset: Massojen kapina</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">George
Orwell: Collected Essays, Journalism and Letters</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Olavi
Paavolainen: Risti ja hakaristi</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kalervo
Palsa: Päiväkirjat</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Fernando
Pessoa: Levottomuuden kirja</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Petronius:
Trimalkion pidot</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Edgar
Allan Poe: Kootut kertomukset</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön
kuolema</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jean Raspail: Pyhien leiri</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Paavo
Rintala: Jumala on kauneus</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Chris
Rodley & David Cronenberg: Cronenberg on Cronenberg</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Joseph
Roth: Radetzky-marssi</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Philip
Roth: Portnoyn tauti</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Varlam
<span style="color: #202122;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Šalamov:
Kolyman kertomuksia</span></span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #202122;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ernst
von Salomon: The Answers of Ernst von Salomon</span></span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #202122;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Aksel
Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä</span></span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #202122;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Arthur
Schopenhauer: Pessimistin elämänviisaus</span></span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #202122;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Juha
Seppälä: Super market</span></span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #202122;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Anne
Sexton: The Awful Rowing Toward God</span></span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #202122;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Sofokles:
Kuningas Oidipus</span></span></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Aleksandr <span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Solženitsyn</span></span></span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">:
Vankileirien saaristo</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Dmitri
</span></span><span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Šostakovitš</span></span></span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">:
Muistelmat</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Oswald
Spengler: Länsimaiden perikato</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">August Strindberg: Ulkosaaristossa</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jonathan Swift: Irlantilaisia
pamfletteja</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tacitus: Germania</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Junichiro Tanizaki: Varjojen ylistys</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Marko Tapio: Arktinen hysteria</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Henrik Tikkanen: Osoitetrilogia</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jouko Turkka: Aiheita</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Veriveljien saaga</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Evelyn Waugh: Rakkaamme</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Oscar Wilde: Valehtelun rappio</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tom Wolfe: The Painted Word</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">W. B. Yeats: Torni ja kierreportaat</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-30652287360675299422022-12-03T05:02:00.000-08:002022-12-03T05:02:25.508-08:00Tšingis-kaani ja lennätin<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLhByDFfw9pdpCRzwIjtKbPz9mJb_EnwWozZOUV-QjMiueNU1k8wYP4XJozZwYVpgm1mbOcD5Xbxcq-m3G0ahifVW02i_yfNE562sDJLgP99cKXHqcm_QJlhq_bTUAeyZr4hHzMUlH8FVzPWK_CuZoa9wDSNcRja1D45dKuJbvsE1Px6LedkqfbCL01Q/s900/stalin%205.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="682" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLhByDFfw9pdpCRzwIjtKbPz9mJb_EnwWozZOUV-QjMiueNU1k8wYP4XJozZwYVpgm1mbOcD5Xbxcq-m3G0ahifVW02i_yfNE562sDJLgP99cKXHqcm_QJlhq_bTUAeyZr4hHzMUlH8FVzPWK_CuZoa9wDSNcRja1D45dKuJbvsE1Px6LedkqfbCL01Q/s320/stalin%205.jpg" width="242" /></a></div><br /> <p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Ensi maaliskuussa tulee kuluneeksi 70
vuotta Iosif Stalinin kuolemasta. Suunnilleen samoihin aikoihin
ilmestyy uusi kirjani <i>Stalinin muotokuva</i>. Kirjan yhdeksästä
luvusta on tällä hetkellä valmiina kuusi, ja loput saan näillä
näkymin kokoon joulu-tammikuun aikana. Kirjan alku, kaksi
ensimmäistä lyhyehköä lukua, <a href="https://sarastuslehti.com/2022/07/24/stalinin-muotokuva-katkelma/" target="_blank">ilmestyi Sarastuksessa heinäkuunlopulla</a>.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vuosipäivän lähestyminen ei
kuitenkaan ollut se syy, miksi juuri kuluvan vuoden aikana ryhdyin
kirjoittamaan Stalinista, jonka elämän ja valtakauden tutkiminen on
ollut minulle parinkymmenen vuoden mittainen harrastus. Päätöksen
kypsytti television ja internetin uutisvirta, joka kertoi Stalinin
aikaisten menetelmien tehneen näyttävän paluun kansainväliseen
politiikkaan. Valheellisin perustein aloitettu hyökkäyssota,
kidutuskeskukset miehitetyillä alueilla, joukkohaudat ja väestön
pakkosiirrot, oman hallinnon sisäiset puhdistukset. Jopa Ukrainan
viljapeltoja sytytettiin tuleen, mikä palautti mieleen <i>holodomorin</i>
ja nälän valtion miekkana. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=N-zgdGQB4S4" target="_blank">”The Old Man's Back Again”</a> kuulosti
kuin vasta sävelletyltä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Aluksi suunnittelin yksittäistä
pitkää esseetä, jonka sijoittaisin kirjavampia aiheita
käsittelevän kirjan osaksi. Mutta kävi niin kuin tällaisten
projektien kanssa helposti käy: ensimmäisten liuskojen valmistuttua
tajusin, että asian käsittely vaatii oman kirjansa. Tämänhetkisessä
työvaiheessa uskallan jo sanoa millainen kirja se on, tai ainakin
millainen se ei ole.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i>Stalinin muotokuva</i> ei ole
elämäkerta eikä kattava selvitys Stalinin politiikasta tai
rikoksista. Se on nimensä mukaisesti henkilömuotokuva tai sellaisen
luonnos – taidemaalari Francis Baconia mukaillen sen olisi voinut
nimetä ”tutkielmaksi Stalinin muotokuvaa varten”. Kirjan
yhdeksän lukua käsittelevät Stalinia eri näkökulmista: muun
muassa terrorilla hallinneena valtiomiehenä, sotapäällikkönä,
venäläisen itsevaltiuden perinteenjatkajana, imperiuminkokoajana,
miehenä joka rakensi itsestään yli-ihmistä, viimein vanhuksena
jonka mielenterveys alkoi olla rapakunnossa. Viimeinen luku
käsittelee stalinismin perintöainesta nykypäivässä ja
suurvaltapolitiikassa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Stalin oli poikkeuksellisen myrkyllinen
persoona, <i>a terrible little man</i>, kuten Martin Amis on <i>Koba
the Dread</i> -kirjassaan tiivistänyt. Epäluuloisuus,
vainoharhaisuus, kostonhimo, itsekeskeisyys, suuruudenhulluus ovat
hänen yleisesti tunnettuja luonteenpiirteitään. Mutta olisi virhe
selittää hänen hallintonsa luonne hänen omallaan. Stalin kuului
<span style="color: #202122;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">bolševikkiliikkeen
jatkumoon, joka puolestaan kuului venäläisen hallintoperinteen
paljon pidempään jatkumoon.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #202122; font-family: "Times New Roman", serif;">Bolševismia
on usein käsitelty radikaalina, utopistisena uudistusliikkeenä,
joka halusi raivata pois kaiken vanhaan Venäjään liittyvän. Mutta
paljon olennaisemmassa mielessä se oli paluu venäläisen
patrimonialismin varhaisempaan vaiheeseen. Venäjän ikiaikainen
dilemma on ollut se, kuinka omaksua länsimaisten yhteiskuntien
tehokkaat piirteet mutta pitää kiinni itsevaltaisesta perinnöstään.
Bolševikit yrittivät ratkaista sen rakentamalla modernin valtion
ilman poliittista ja taloudellista vapautta. Heihin päättyi vaihe,
jolloin Venäjä oli hoiperrellut kohti nykyaikaista markkinataloutta
tukeutuen samalla patrimoniaaliseen tsaarinvaltaan. Palattiin aikaan,
jolloin valtio omisti kaiken ja määräsi kaikesta. Nyt vain
ortodoksikristillisen perustan korvasi marxilainen ideologia.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #202122; font-family: "Times New Roman", serif;">Stalin
palautti järjestelmään venäläisen patrimonialismin olennaisimman
elementin: vahvan johtajan, jolle valta keskittyi ja johon
uskollisuus kohdistui. Stalin myös palautti tsaarinvallan
luhistumiskaaoksessa menetetyn imperiumin ja sai sen suojaksi
vasallivaltioiden vyöhykkeen. Hän oli se lennättimellä varustettu
Tšingis-kaani, jonka ilmaantumista Aleksandr Herzen oli 1800-luvulla
pelännyt. Lisäksi hän pysyi vallassa niin kauan, että elämänsä
lopulla hänellä oli hallussaan jo atomipommi.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mutta toki Stalinin persoona on
kiinnostava jo itsessään. Hänen yli-ihmismentaliteetissaan oli
jotain 1900-luvun ihmiselle syvästi ominaista, hänen synkässä
katkeruudessaan oli jotain peri-inhimillistä. Kukapa ei olisi joskus
haaveillut kaikkien hankalien ihmisten poistamisesta suurella
puhdistusoperaatiolla, yksinkertaisesti häivyttämällä heidät
jäljettömiin? Erityisen hämmästyttävää oli Stalinin tapa
rakentaa valtansa kyvylle sietää yksitoikkoisuutta. Hän otti
hoitaakseen kaikki tylsät puoluehallinnon hanttihommat, joita
Trotskin kaltaiset levottomat visionäärit eivät halunneet, hoiti
ne tunnollisesti ja oli niiden myötä lopulta mahtavampi kuin kaikki
muut. Valtansa päivinäkin hän istui läpi loputtomat kokoukset,
palaverit ja täysistunnot, juoniaan hiljaa punoen ja susien kuvia
muistilehtiöönsä piirrellen. Stalin oli rutiinien nero, joka
ymmärsi intuitiivisesti millainen voima harmaudessa ja
persoonattomuudessa piilee.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ja kuten mainitsin, Stalinin vaikutus
ulottuu nykypäivään. Vladimir Putin ei ole Stalin, ei edes köyhän
miehen Stalin, mutta hän on selvästi Stalinin rakentaman
järjestelmän tuote. Hän edustaa sitä haljua nomenklatuuraa, jonka
nousulle Stalin loi puitteet ja joka on sitkeästi puolustanut
asemiaan kaikissa vallanvaihdoksissa. Neuvostoimperiumin
hajoamisprosessi jatkuu yhä ja kestää varmasti vielä pitkään.
Sen prosessin ymmärryksen kannalta on syytä kääntää katseensa
mieheen, joka järjestelmän itseään ja muita säästämättä rakensi.</p>Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-15157487332694996012021-07-15T22:48:00.001-07:002021-07-15T22:50:26.696-07:00Orwellin lukemisesta ja kääntämisestä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwsxLyoUP4v2diOfest45YU6UKovRflH_HzP5Q1xHXCMA1EUMGSzgc4or8cBvxfin_OheRPSp4Qn48-0tSnpUubckfMcZDqkTS9U0a4eS4_A_s6SB0Fb7tp-fP8nH_h-GI0jd1PdJbFJe/s840/orwell+patsas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="840" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwsxLyoUP4v2diOfest45YU6UKovRflH_HzP5Q1xHXCMA1EUMGSzgc4or8cBvxfin_OheRPSp4Qn48-0tSnpUubckfMcZDqkTS9U0a4eS4_A_s6SB0Fb7tp-fP8nH_h-GI0jd1PdJbFJe/w400-h300/orwell+patsas.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Kuluva vuosi alkoi työntäyteisesti ja
on jatkunut samoissa merkeissä. <i><a href="https://kiuaskustannus.com/tuote/timo-hannikainen-abc-kirja/" target="_blank">ABC-kirja</a></i> ilmestyi
alkuvuodesta, ja koska tiesin että kirjan jälkeiset lepotauot
poikivat nopeasti turhautumista ja itseinhoa, siirryin seuraavan
hankkeen pariin. George Orwellin tekijänoikeudet vanhenivat viime
vuonna, mikä tarjosi minulle mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaisen
haaveeni kääntää ja julkaista valikoima hänen asiaproosaansa.
Aloitin käännöstyöt jo viime vuoden lopulla, ja Sarastuksessa
alkoi ilmestyä <a href="https://sarastuslehti.com/tag/george-orwell/" target="_blank">pienimuotoinen Orwell-käännössarja</a>. Projekti eteni
sujuvasti kevään aikana, ja koska sain onnekkaasti tilaisuuden
keskittyä siihen kesäkuukausien ajan, totesin että valikoima
saadaan ensi syksyn julkaisuihin. Valikoiman nimeksi tulee <i>Sinä
ja atomipommi,</i> alaotsikkona ”Kirjoituksia 1940-luvulta”, ja
se <a href="https://sarastuslehti.com/2021/06/30/kiukaan-syksy-2021/" target="_blank">ilmestyy Kiukaalta lokakuussa</a>.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Orwell kuuluu niihin kirjailijoihin,
jotka sijoittaisin kolmen tai enintään viiden tärkeimmän
vaikuttajani joukkoon. <i>Eläinten vallankumouksen</i> ja <i>Vuonna
1984</i> luin jo yläasteikäisenä, siis silloin kun ne oikeastaan
kuuluisikin lukea. Ne ovat sopivan stimuloivia nuorelle lukijalle,
mutta myöhemmin ne paljastuvat kirjallisesti melko köykäisiksi. Ne
ovat jääneet elämään allegorioina, joiden yhteydet omaan
aikaamme tarjoavat jatkuvasti keskustelunaihetta. <i>Vuonna 1984</i>
puolustaa edelleen paikkaansa dystopiana, vaikka jokseenkin yleisen
näkemyksen mukaan Aldous Huxleyn ennustukset <i>Uljaassa uudessa
maailmassa</i> vastaavat nykyaikaa paremmin. Orwellin etu on siinä,
että hänen visionsa on psykologisesti tarkkanäköisempi. Huxleyn
tulevaisuudessa ihmiset mukautuvat läpiorganisoituun järjestelmään
jokseenkin vaivattomasti, tai heidät mukautetaan siihen
eräänlaisella geeniterapialla, ja heidän suurimmaksi ongelmakseen
jää ikävystyminen. Orwell puolestaan huomioi ahdistuksen,
aggression ja seksuaalisen himon, ihmisen eläinpuolen joka etsii
jatkuvasti varaventtiilejä tukahduttavassa järjestelmässä.
Pinnanalaisen väkivallan kuvaajana Orwell on ajankohtaisempi kuin
säyseä Huxley.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mutta todella kestävä ihastukseni
olivat siis Orwellin esseet ja lehtiartikkelit, joihin tutustuin
vähän myöhemmin Jukka Kemppisen kääntämästä valikoimasta <i>Kun
ammuin norsun ja muita esseitä</i> (WSOY, 1984). Valikoiman
avaustekstinä oli alkujaan vuonna 1946 ilmestynyt essee ”Miksi
kirjoitan”. Siinä Orwell vastaa usein kuultuun tiukkaavan oloiseen
kysymykseen tavalla, joka on omiaan järkyttämään tai ärsyttämään
hienosteluun taipuvaisia, mutta joka on samalla vapaa kaikenlaisesta
poseeraamisesta. Hän luettelee neljä tärkeintä motiiviaan, jotka
ovat 1.) Raaka egoismi 2.) Esteettinen into 3.) Historiallinen
käyttövoima 4.) Poliittiset tarkoitusperät. Ensimmäisen kohdan
hän määrittelee näin:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>Halu vaikuttaa älykkäältä, olla
puheenaiheena, jälkimaine, päästä antamaan takaisin aikuisille
jotka olivat ilkeitä kun itse oli lapsi, jne. jne. On pötyä
väittää ettei tämä ole motiivi ja vieläpä vahva. Kirjailijat
jakavat tämän luonteenpiirteen tiedemiesten, taiteilijoiden,
poliitikkojen, lakimiesten, sotilaitten, menestyneiden liikemiesten –
lyhyesti yhteiskunnan koko huippukerroksen kanssa. Ihmisten suuri
joukko ei ole akuutisti itsekästä. Täytettyään noin
kolmekymmentä ihmiset hylkäävät yksilöllisen kunnianhimon –
monissa tapauksissa he itse asiassa melkein hylkäävät
yksilöllisyyden tunteenkin – ja elävät pääasiassa toisille,
tai läkähtyvät yksinkertaisesti uurastukseen. Mutta on myös
lahjakkaiden tahtoihmisten vähemmistö, joka on päättänyt elää
omaa elämäänsä loppuun saakka, ja kirjailijat kuuluvat tähän
luokkaan. Sanoisin että vakavat kirjailijat ovat laajasti ottaen
turhamaisempia ja itsekeskeisempiä kuin lehtimiehet, vaikkakin
vähemmän kiinnostuneita rahasta.</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tällainen suoruus paljastaa samalla
Orwellin ihailtavimman piirteen esseistinä, nimittäin
poikkeuksellisen kyvyn kestää ja käsitellä ikäviä asioita:
älyllisiä ja emotionaalisia ristiriitoja, ihanteiden ja
todellisuuden välistä kuilua, todenpuhumiseen sisältyviä riskejä,
perimmäisten motiivien raadollisuutta. Tämä kyky mahdollisti
Orwellin menestyksen keskeisessä tavoitteessaan, poliittisen ja
journalistisen kirjoittamisen korottamisessa taiteen tasolle. Uransa
mittaan hänestä tuli mestari niin omien kuin toisten ajatuskuplien
puhkaisemisessa. Suuren osan terävimmistä piikeistään hän
kohdisti niihin, joiden joukkoon itse kuului: englantilaisiin,
älymystöön, vasemmistolaisiin. Orwellilla oli vaistomainen kyky
havaita sellainen ajattelun epärehellisyys, joka edellyttää
verraten korkeaa älykkyys- ja sivistystasoa sekä turvattuja
elinoloja. Toinen kestosuosikkini Kemppisen kääntämässä
valikoimassa on vuonna 1941 kirjoitettu ”Wells, Hitler ja
maailmanvaltio”, joka kuvaa toiveajattelua älymystön
helmasyntinä:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>Maailmaa aidosti muuttava energia on
lähtöisin tunteista – rotuylpeydestä, johtajanpalvonnasta,
uskonnollisista vakaumuksista, sodan ihannoinnista – jotka
liberaalit intellektuellit siirtävät automaattisesti syrjään
anakronismeina ja jotka he ovat tavallisesti tuhonneet itsessään
niin tyystin että ovat menettäneet kaiken toimintakyvyn.</i></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i>Ihmiset jotka sanovat Hitleriä
Antikristukseksi tai vaihtoehtoisesti Pyhäksi Hengeksi ovat
lähempänä totuuden tajuamista kuin intellektuellit jotka ovat
pitäneet kymmenen kammottavaa vuotta kiinni käsityksestä, jonka
mukaan hän ei ole muuta kuin koomiseen oopperaan kuuluva hahmo, jota
ei kannata ottaa vakavasti. Tämä ajatus heijastaa vain Englannin
elämänmenon suojaisuutta. Left Book Club oli pohjimmiltaan Scotland
Yardin tuote juuri samoin kuin henkilökohtaiseen väkivallasta
irtisanoutumiseen perustuva Peace Pledge Union on laivaston tuote.</i></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Äärimmäisen vastakkainasettelun –
toisen maailmansodan – oloissa Orwell oli kykeneväinen ymmärtämään
vastustajansa ajattelutapaa ja valmis myöntämään, mitkä seikat
tämä oli ymmärtänyt omia paremmin. Tämä on perin kaukana
nykyään vallitsevasta juoksuhautahengestä, jossa vastapuolta
käsitellään vain omien yhteishengen lujittamiseksi ja sitä
pidetään kaikkien epämiellyttävien asioiden koosteena. Orwellia
onkin pidetty poliittisesti ”epäselvänä” kirjailijana, ja
hänestä ovat ammentaneet eri suuntausten edustajat: anarkistit,
uusvasemmistolaiset, liberaalit, konservatiivit, nationalistit.
Mitään mainituista Orwell ei itse ole, mutta on vaikea keksiä
maailmankatsomusta, jonka edustajalle hänen lukemisensa ei olisi
suotavaa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Orwell on yksi ensimmäisistä
kirjailijoista joita aloin lukea myös alkukielellä, ja jossakin
vaiheessa hankin Kemppisen käännösvalikoimaa täydentämään
neliosaisen <i>The Collected Essays, Journalism & Letters</i>
-teoksen. Ajatus uuden valikoiman kääntämisestä alkoi kypsyä
mielessäni kymmenkunta vuotta sitten, koska Kemppisen valikoima
tarjoaa tasokkuudestaan huolimatta melko suppean katsauksen Orwellin
kirjalliseen repertuaariin. Siitä puuttuvat tyystin
kirjallisuuskritiikit, joita Orwell kirjoitti säännöllisesti
avustamiinsa lehtiin ja jotka ulottuvat klassikoiden uusista
laitoksista Arthur Koestlerin, T. S. Eliotin, F. A. Hayekin,
Jean-Paul Sartren ja Graham Greenen kaltaisiin
aikalaiskirjailijoihin. Syksyllä ilmestyvään valikoimaan
sisältyvät vuonna 1940 ilmestynyt <a href="https://sarastuslehti.com/2020/09/20/adolf-hitlerin-mein-kampf/" target="_blank">arvostelu Hitlerin <i>Mein
Kampfista</i></a> sekä sodanjälkeinen arvio Jevgeni Zamjatinin
romaanista <i>Me</i>. Jälkimmäinen on erityisen kiinnostava <i>Vuonna
1984:ää</i> ajatellen, sillä se osoittaa Orwellin seuranneen
dystopiakirjallisuutta tarkasti ja rakentaneen edeltäjistään
selvästi poikkeavan vision.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suomenkielisten lukijoiden
ulottumattomiin ovat valtaosin jääneet myös Orwellin
sananvapauskysymystä käsitelleet esseet. Niiden julkaiseminen
kirjan kansien välissä saattoi olla YYA-Suomessa liian
arkaluontoista, vaikka Tuomas Anhavan ja Jarkko Laineen
yhteissuomennos <a href="https://sarastuslehti.com/2021/02/10/kirjallisuuden-ehkaiseminen/" target="_blank">”The Prevention of Literature” -esseestä</a>
ilmestyikin Parnassossa 70-luvulla. Nyt ne ovat jälleen palanneet
ajankohtaisiksi, kuten itse kääntämäni ote samasta tekstistä
toivoakseni osoittaa:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="color: #050505;"><span style="font-weight: normal;"></span></span></i></span></span></p><blockquote><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="color: #050505;">Meidän
aikanamme älyllistä vapautta vastaan hyökätään kahdelta
suunnalta. Yhdellä suunnalla ovat sen teoreettiset viholliset,
totalitarismin puolustelijat, ja toisella sen välittömät käytännön
viholliset, monopolit ja byrokratia. Jokaisen lahjomattomuuttaan
varjelevan kirjailijan tai journalistin nujertaa pikemminkin
yhteiskunnan yleinen virta kuin suoranainen vaino. Häntä vastassa
ovat muutamien rikkaiden miesten käsiin keskittyvä lehdistö,
monopolien otteessa olevat radio ja elokuvateollisuus, yleisön
haluttomuus ostaa kirjoja, mikä pakottaa melkein jokaisen
kirjailijan ansaitsemaan osan elannostaan hanttihommilla, hänen
asioihinsa sekaantuvat viralliset instituutiot kuten
tiedotusministeriö ja British Council, jotka auttavat kirjailijaa
pysymään hengissä mutta myös tuhlaavat hänen aikaansa ja
sanelevat hänen mielipiteensä, ja viimeisten kymmenen vuoden ajan
jatkunut loputon sodan ilmapiiri, jonka vääristäviä vaikutuksia
kukaan ei ole päässyt pakoon. Kaikki tässä ajassa on liittoutunut
kirjailijaa vastaan tehdäkseen hänestä, kuten kaikkien muidenkin
alojen taiteilijoista, vähäpätöisen virkailijan joka työstää
hänelle korkeammalta taholta annettuja teemoja eikä koskaan pääse
kertomaan sitä, mikä hänen näkökulmastaan on koko totuus. Mutta
kamppaillessaan tätä kohtaloa vastaan kirjailija ei saa apua
omiltaan: ei ole laajaa mielipidesektoria, joka saisi hänet
vakuuttuneeksi, että hän on oikealla asialla. [...] Omalle
ajallemme erityistä on, että vallitsevan järjestyksen vastaiset
kapinalliset, ainakin useimmat ja tyypillisimmät heistä, kapinoivat
myös yksilöllisen lahjomattomuuden ideaa vastaan. 'Selkä suorana
seisominen' on ideologisesti rikollista siinä missä vaarallistakin.
Kirjailijan ja taiteilijan itsenäisyyden nakertavat olemattomiin
epämääräiset taloudelliset voimat, ja samalla sitä
haurastuttavat ne, joiden pitäisi puolustaa sitä.</span></i></span></span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kirjoittavan ihmisen henkistä vapautta
käsittelevissä kirjoituksissa kiteytyy se ristiriitainen tunne,
jonka Orwellin aikalaiskritiikin lukeminen nykyaikana tuottaa.
Yhtäältä ne tuntuvat ahdistavan ajankohtaisilta, toisaalta voi
todeta että ei mitään uutta auringon alla. Orwellin maailmankuvaa
muokkasivat hänen aikuisikänsä suuret yhteiskunnalliset konfliktit
ja mullistukset: luokkaristiriidat teollisuusmaissa ja niiden
siirtomaissa, totalitaaristen liikkeiden nousu, Espanjan
sisällissota, toinen maailmansota, kylmä sota. Hän piti
poliittisista kamppailuista syrjään jäämistä omalla kohdallaan
mahdottomana, mutta oli tietoinen siitä, kuinka merkittävästi
poliittinen sitoutuminen ja etenkin abstraktioille perustuva
poliittinen kielenkäyttö rajoittavat paitsi kirjailijan, myös
jokaisen älyllisesti rehellisen ihmisen sisäistä liikkumavaraa.
Henkisen itsemurhan hän vältti vaalimalla tätä ristiriitaa,
tekemällä siitä luovuutensa käyttövoiman.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Myös jotkut Orwellin vahvimmista
pitkistä kirjallisuusesseistä ovat toistaiseksi jääneet
suomentamatta. Niihin kuuluvat Tolstoin Shakespeare-pamflettia
käsittelevä ”Lear, Tolstoy, and the Fool” ja Jonathan Swiftin
<i>Gulliverin retkiä</i> käsittelevä ”Politics vs. Literature”,
jotka molemmat sisältyvät uuteen valikoimaan. Joillakin
kääntämilläni teksteillä on kuriositeettiarvo, kuten esipuheella
<i>Eläinten vallankumouksen</i> ukrainankieliseen laitokseen ja
lukemisen ja tupakoinnin taloudellisia kuluja vertailevalla
kirjoituksella ”Books vs. Cigarettes”. Mutta ensin mainittu on
lisäksi kiinnostava omaelämäkerrallisen aineksensa takia, ja
jälkimmäinen on säilyttänyt ajankohtaisuutensa, sillä painetun
kirjan keskimääräinen hinta on edelleen yleinen narinan aihe
niiden keskuudessa, jotka käyttävät moninkertaisia summia
huvituksiin.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Orwellin kääntäminen on verraten
vaivatonta, koska hän tietoisesti pyrki suoraviivaiseen tyyliin joka
myös kääntyisi helposti muille kielille. ”Hyvä proosa on kuin
ikkunalasi”, hän sanoi. Toisaalta tarpeeksi läheltä
tarkastellessa huomaa, että Orwellin proosa on pikemminkin helpon
oloista kuin helppoa, mikä estää sen lukemisen ja kääntämisen
latistumisen läpihuutojutuksi. Orwell ei erottanut hyvää ilmaisua
hyvästä ajattelusta, mikä ajan yleisessä ilmapiirissä johti
ankariin työskentelyperiaatteisiin:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>Komealta kalskahtava tyyli on
itsessään eräänlainen kiertoilmaus. Latinasta johdettujen sanojen
massa lankeaa tosiasioiden ylle kuin pehmeä lumi, samentaa
ääriviivat ja peittää kaikki yksityiskohdat. Selkeän kielen
suurin vihollinen on epärehellisyys. Kun kirjoittajan todellisten ja
julkilausuttujen tavoitteiden välillä on railo, hän turvautuu
vaistonvaraisesti pitkiin sanoihin ja uuvuttaviin puheenparsiin kuin
mustetta ruiskiva seepia. Nykyään ei ole mahdollista ”pysytellä
erossa politiikasta”. Kaikki aiheet ovat poliittisia aiheita ja
politiikka itsessään koostuu valheista, väistöliikkeistä,
hölmöydestä, vihasta ja jakomielisyydestä. Kun yleinen ilmapiiri
on huono, kieli joutuu kärsimään. </i><span style="font-style: normal;">(”Politics
and the English Language”, 1946)</span></blockquote><span style="font-style: normal;"></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Sanomisen pakko” ei ollut
Orwellille samean tyylin veruke, vaan päinvastoin velvoitti etsimään
juuri oikeat sanat, karttamaan kuolleita metaforia ja sananparsia
jotka on etukäteen valmistettu toisiinsa liitettäviksi kuin Ikean
kirjahyllyn osat. Vastaavalta punninnalta ja valikoinnilta ei välty
hänen suomentajansakaan.</p>Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-11896771816653953412020-10-09T05:29:00.006-07:002020-12-31T02:33:50.235-08:00ABC-kirja<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifgtgheeHa3LJtUUKBDFXeI7dadeGYohupi6yMWLYXBeDO_yG-jLgx-lB6HC7PMgvfP-6S3k0BLP_OH67avdcoX1czOTuerlWDZ3RPLZPDZqQMRMzkAks04F0_IJgtFrXRSX7J5QAlgxTg/s452/abc+1.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="411" data-original-width="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifgtgheeHa3LJtUUKBDFXeI7dadeGYohupi6yMWLYXBeDO_yG-jLgx-lB6HC7PMgvfP-6S3k0BLP_OH67avdcoX1czOTuerlWDZ3RPLZPDZqQMRMzkAks04F0_IJgtFrXRSX7J5QAlgxTg/s400/abc+1.jpg" width="400" /></a></div>
<strike></strike>
Kesän ja syksyn aikana olen julkaissut suhteellisen vähän omaa tekstiä tavanomaisten kanavieni kautta, ja jotkut varta vasten lupaamanikin kirjoitukset ovat viivästyneet. (Olkoon tämä siis myös anteeksipyyntö niille, jotka ovat joutuneet tai joutuvat yhä odottelemaan.) Syynä ovat työkiireet uuden kirjan parissa, josta kerron nyt lyhyesti.
<strike></strike>
Tekeillä oleva kirja on nyt loppuvaiheessa, valmistunee kokonaan vuodenvaihteeseen mennessä ja ilmestyy alkuvuodesta. Sen nimeksi olen pannut Agricolan mukaan <i>ABC-kirja</i>. Se on muodoltaan tietosanakirja eli ensyklopedia, ja sisältää siis aakkostettujen hakusanojen mukaan järjestettyjä lyhyitä kirjoituksia. Mistään tavanomaisesta valistavasta tietopaketista ei luonnollisesti ole kysymys, vaan vertailukohtia ovat vaikkapa sellaiset teokset kuten Ambrose Biercen <i>Saatanan sanakirja</i> ja Gustave Flaubertin <i>Valmiiden ajatusten sanakirja</i>.<div><br /></div><div>Hollantilainen Matthijs van Boxsel kirjoitti teoksessaan <i>Tyhmyyden ensyklopedia</i>, että modernina aikana satiiri ja ensyklopedia ovat kaksi keskeistä todellisuuden järjestämisen tapaa. Ne pyrkivät kaikenkattavaan ja systemaattiseen maailmankuvaan, mutta vastakkaisin tavoin: ensyklopedia punnitsee maailmanjärjestystä tiukasti määrätyssä mittakaavassa, satiiri taas maalaa ylösalaisen kuvan maailmasta. Viime vuosisadan myötä molemmat kirjallisuudenlajit joutuivat kuitenkin vaikeuksiin. Informaation lisääntymisen myötä ensyklopedialta katosi metodi, jolla todellisuutta voisi mielekkäästi järjestää. Tietosanakirjaa lukemalla ei voinut enää sivistää itseään tai muuttaa maailmankuvaansa, siitä oli tullut vain rahvaanomaisen typistämisen väline. Satiiri puolestaan kadotti tehtävänsä korjata epäkohtia, kun arvot muuttuivat ambivalenteiksi ja yleiseen rationaalisuuteen vetoaminen kävi mahdottomaksi. </div><div><br /></div><div>Boxsel löytää ratkaisun satiirin ja ensyklopedian yhdistämisestä. Satiiri alkaa käyttää ambivalenssia aseenaan kaikkia vanhoja ja uusia totuuksia vastaan, joiden tehtävänä on typeryyden verhoaminen. Ensyklopedia ryhtyy jäsentämään epäonnistumisia, joihin yritykset hallita ja ymmärtää todellisuutta väistämättä päätyvät. Näiden kombinaatiosta syntyy satiirinen ensyklopedia, jossa keskeistä on tiedon keräämisen sijaan todellisuuden lähestymisen menetelmä ja joka tekee pilaa paitsi ulkoisesta todellisuudesta, myös itsestään. </div><div><br /></div><div>Oma lähestymistapani on vastaavanlainen. Yhdeksi epäkiitolliseksi tehtäväkseni on muodostunut aikalaiskuvauksen laatiminen aikana, jolloin todellisuus on parodiaa räikeämpää eikä karikatyyriä enää erota esikuvasta. Haasteeseen olen nyt vastaamassa sanakirjalla, jonka hakusana-artikkelien muoto vaihtelee lyhyehköstä esseestä lauseen parin mittaiseen kiteytykseen. Sävyt liikkuvat päällisin puolin asiallisesta mietelmästä absurdiin huumoriin. Yhdessä mielessä <i>ABC-kirja</i> on jatkoa muutaman vuoden takaiselle muistelmakirjalleni <i>Lihamylly</i>: pyrkimyksenä on ajankuva ja varsinkin aikalaishulluuden kuva, mutta metodi on tyystin eri. </div><div><br /></div><div> Koska päämääriään ja menetelmiään ei ole hyväksi selittää liikaa, varsinkaan ennen kirjan ilmestymistä, laitan lopuksi näytille muutaman hakusana-artikkelin. Niistä saanee konkreettista osviittaa siitä, mitä odotettavissa on. </div><div><br /></div><div><br /></div><div> <b>***</b> </div><div><br /></div><div><b>AITOUS</b> </div><div><br /></div><div> Aitouden käsitteellä voidaan myydä mitä tahansa. Kaupan pakastealtaasta löytyy ”aitoja poimutettuja ranskanperunoita”. Millaisia olisivat epäaidot ranskanperunat? Väärennettyjä ranskanperunoita? Halpoja ranskanperunakopioita? Piraattiperunoita? Voidaanko ranskanperuna sijoittaa aidon ja epäaidon olemisen janalle samalla tavoin kuin Kierkegaard ja Sartre tekivät ihmiselle? </div><div><br /></div><div>Pohdintani on osittain retorista. Valmistajat tietenkin tarkoittavat, että heidän ranskanperunansa on valmistettu kokonaisista perunoista eikä prosessoidusta perunamössöstä. Joka tapauksessa tämäkin tuote osoittaa, että aitous on kulttuurinen fetissi, jonka merkitys kasvaa sarjatuotannon ja kopioinnin ylivallan vahvistuessa.
On lukemattomia pienryhmiä ja alakulttuureita, joiden mielestä vallitseva yhteiskunta kiistää heidän arvonsa ja tukahduttaa heidän kokemistapansa. Niiden itsemäärittelylle on keskeistä ajatus, että johonkin aitoon ja puhtaaseen on perustavanlaatuisesti kajottu. Luonnonsuojelija etsii koskematonta erämaata, extremeurheilija autenttista vaaran tuntua, uskonlahkolainen puhdasoppisuutta, uusnatsi rotuyhteisön puhtautta, streittari puhdasta elimistöä. Mutta aivan tavalliseen tallaajaankin halu aitouden kokemukseen on tarttunut niin tiukasti, että sitä voidaan hyödyntää ranskanperunoiden ja shampoon kaltaisten bulkkituotteiden markkinoinnissa. Kukaan ei halua kuulua massaan tai olla valtavirtaa – niistä on tullut teennäisyyden synonyymejä aikana, jolloin vieraantuminen on normi. </div><div><br /></div><div>Vakavimmin ja neuroottisimmin ajatuksen aitoudesta ottavat niin sanotut hipsterit. Kyseessä on maailman ensimmäinen nuorisokulttuuri, joka perustuu pelkälle edeltäjiltä lainattujen ainesten yhdistelylle. Hipsterin univormu koostuu sieltä täältä poimituista kappaleista, jotka on irrotettu historiallisesta yhteydestään ja sulautettu osaksi loputonta nykyhetkeä. Tukkijätkän punamustaa ruutupaitaa ja muhkeaa partaa nykyään käyttävä ei luultavasti ole koskaan kaatanut ainuttakaan puuta. Lainat ovat tietoisia, ”ironisia”, mutta varsinaisena päämääränä on säilyttää turmeltumattomia osia aikanaan kumouksellisista ja sittemmin kaupallistuneista alakulttuureista. Näistä osista vain tulee ajan mittaan yhä ennalta-arvattavampia ja asiaankuuluvampia, toisin sanoen valtavirtaisempia. Niinpä hipsterien aitousjahti on Sisyfoksen työtä joka tekee yhä uudelleen itsensä tyhjäksi. Ei ole olemassa alkuperäistä hipsteriä jonka esimerkkiin tukeutua, vaan vääjäämätön kaupallistuminen ja valtavirtaistuminen on sisäänrakennettu hipsterismiin siinä määrin, etteivät hipsterit edes suostu kutsumaan itseään hipstereiksi. </div><div><br /></div><div>Hipsterismistä onkin tullut monille epäaitouden synonyymi, osoitus niin tietoisesta aitouden tavoittelusta että se muuttuu teennäiseksi. Jotkut tekevät kaikkensa etteivät vaikuttaisi hipstereiltä. He eivät missään tapauksessa osta pienpanimo-oluita tai vinyylilevyjä. Fanaattisimmat hipsterileiman välttelijät pukeutuvat ”juntti”-tekstillä varustettuun t-paitaan, jonka joku markkinaraon huomannut on suunnitellut. Junttipaidan tehtävä on julistaa: tämän käyttäjä on aito ihminen ja vapaa ulkoasunsa hienostelevasta pähkäilystä. Oikeasti ihminen ei ole vapaa ulkoasunsa pähkäilystä edes nudistirannalla, mutta käänteishipstereille liekkipipoineen ja asennepaitoineen mielikuva on tärkein. Ja mielikuviahan meille ensi sijassa myydään. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>DARWIN-PALKINTO</b> </div><div><br /></div><div>Darwin-palkinto myönnetään yksilölle, joka on poistanut itsensä ihmislajin geenipoolista huomattavan typerällä tavalla ja näin edistänyt lajin keskimääräistä älykkyyttä ja pitkän aikavälin selviytymismahdollisuuksia. Geenipoolista poistaminen tarkoittaa kuolemaa tai itsensä hedelmättömäksi tekemistä. Valovoimaisimpiin palkittuihin kuuluvat teksasilaismies, joka pelasi ystävänsä kanssa venäläistä rulettia automaattipistoolilla, sekä irakilainen terroristi, joka unohti liimata riittävästi postimerkkejä lähettämäänsä kirjepommiin ja paketin palauduttua lähettäjälle avasi sen itse. Palkituissa on varsin vähän naisia, mikä vahvistaa tutkimustuloksia, joiden mukaan miehillä on yliedustus älykkyysjanan molemmissa päissä. </div><div><br /></div><div>Palkinnon funktio on lähinnä yleisön viihdyttäminen, sillä jos Darwin-raati oikeasti pyrkisi parantamaan väestönlaatua ja lajin selviytymismahdollisuuksia, se perustaisi myös kannustuspalkinnon, joka myönnettäisiin suuren lapsikatraan hankkineille älykkäille. Tällaista palkintoa pitäisi myöntää ensi sijassa naisille, koska älykkäimmät heistä usein keskittyvät uran rakentamiseen kunnes ovat jo ohittaneet aktiivisen lisääntymisiän. Kulttuurimme on kuitenkin niin allerginen kaikelle rodunjalostukselta haiskahtavalle, että lempeimmätkin yritykset kasvattaa valioyksilöiden osuutta populaatiossa aiheuttaisivat raivokasta paheksuntaa. Jostakin syystä tyhmien kuolemaan johtaville toilailuille on kuitenkin sallittua nauraa. </div><div><br /></div><div><b><br /></b></div><div><b>FUNDAMENTALISMI</b> </div><div><br /></div><div>Nykyään yleinen fundamentalistisen ajattelun ilmentymä on väite, että terrorismi tai kunniamurhat eivät edusta oikeaa islamia. Väitteen esittäjä olettaa, että uskonnot ovat oppijärjestelmiä joista on olemassa vain yksi oikea, kaikille elämänalueille ulottuva tulkinta. Hän heittää romukoppaan uskontososiologian ja -antropologian, jotka tarkastelevat kutakin uskontoa sitä harjoittavan ihmisyhteisön tuotteena, jonka opinkappaleisiin ja käytäntöihin sisältyy keskenään ristiriitaisia aineksia. Niin ikään fundamentalisti on vakuuttunut, että naispappeuden tai homoavioliittojen vastustus on ”epäkristillistä” - vaikkei hän yleensä tunnusta kristinuskoa tai muutakaan järjestäytynyttä uskontoa. Häntä voisikin kutsua sekulaariksi tai ajallisesti käänteiseksi fundamentalistiksi. Siinä missä perinteinen fundamentalisti etsii uskonnon alkuperäistä ja turmeltumatonta perusnäkemystä vuosituhansien takaa, uudenlainen fundamentalisti löytää sen 1900-luvun jälkipuoliskolla kehittyneistä sekulaareista yhteiskunnista, joissa uskonto on yksityistä hartaudenharjoittamista. Tutkijat eivät ole toistaiseksi lainkaan huomioineet tätä laajalle levinnyttä ja omaleimaista fundamentalismin muotoa. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>HENKILÖ</b> </div><div><br /></div><div>Henkilö on fennomaani Wolmari Kilpisen kehittämä uudissana vuodelta 1857. Se on johdettu ikivanhasta ja suomen kirjakielessä Agricolasta saakka esiintyneestä henki-sanasta. Kilpinen itse ei ollut keksintöönsä aivan tyytyväinen, koska lopun ö-kirjain sai sen hänen mielestään kuulostamaan pilkkasanalta. Hän ehdotti sen muuttamista muotoon henkile, mutta ajatus ei saanut kannatusta. Nykyään sanalla on pikemminkin virallinen kuin pilkallinen sävy, ja tavallaan siinä tiivistyy yhteiskunnan virkakoneiston kaikkivaltius. Kantasanan mukaisesti henkilö on ihminen, joka elää ja hengittää. Jopa sukupuolta on mahdollista vaihtaa leikkauksella – ja tulevaisuudessa kenties pelkästään asiasta ilmoittamalla – mutta jokainen meistä on ja pysyy henkilönä kunnes kuolee. Henkilöitä on myös romaaneissa ja näytelmissä. Kun jostakusta puhutaan asiakirjassa henkilönä, välittyy siis viesti, että hän on jonkun toisen luomus ja kokonaan tämän ohjailtavissa. </div><div><br /></div><div><b><br /></b></div><div><b>IDIOOTTI</b> </div><div><br /></div><div>Ennen muuttumistaan yleiseksi haukkumasanaksi idiootti oli lääketieteellinen termi, jolla tarkoitettiin vaikeasti vajaaälyistä ihmistä. Termin juuret ovat kuitenkin antiikin Ateenassa, jossa se tarkoitti yleisistä ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostumatonta yksilöä. Kantasana on ἴδιος (idios), ”yksityinen”, ”itselleen kuuluva”. Etymologia on valaiseva, sillä idiotismille ominaista on kaiken olevaisen näkeminen joukkona ainutlaatuisia, sokean sattuman tuottamia ilmiöitä. Idiotismi ei tarjoa mitään kiinnekohtaa, mitään jäsentelyperiaatetta. Niinpä maailma tarjoaa idiootille loputtomasti ihmettelyn ja haltioitumisen aiheita, ja lapsenomaisen innostuksensa takia häntä sanotaan välillä myös riemuidiootiksi. </div><div><br /></div><div>Nykyiselle humanistiselle älymystölle on luonteenomaista eräänlainen ohjelmallinen idiotismi. Sen mukaan on olemassa vain ainutkertaisia yksilöitä, joista on paitsi virheellistä myös loukkaavaa tehdä yleistyksiä. Käytännössä tällainen lähtökohta tarkoittaa ajattelun kieltoa, sillä kognitiiviset prosessit perustuvat pitkälti yleistyksille ja ennakkoluuloille, joiden paikkansapitävyyttä sitten testataan. Samalla se häivyttää tyystin formaalin logiikan maailman ja empirian maailman välisen rajapinnan: mitään yleistystä ei voi hyväksyä, ellei siitä ole muotoiltavissa aukotonta luonnonlakia. </div><div><br /></div><div>Humanistin olettama yksilö on ainutkertainen mutta samalla merkillisen piirteetön: henkilö vailla ominaisuuksia. Hänen sukupuoltaan, ikäänsä, sosiaalista tai etnistä taustaansa tai muutakaan ei saisi olettaa etukäteen. Tässä ohjelmallinen idiotismi eroaa tavanomaisesta idiotismista: oikea idiootti yleensä tunnistaa totutusta poikkeavan ihonvärin, koon, ruumiinrakenteen ja niin edelleen. Ohjelmallinen idiotismi on siis tietoista tyhmäksi tekeytymistä, joka edellyttää verraten korkeaa älykkyysosamäärää. Sen hallinnollinen huipentuma nähtiin keväällä 2020, kun valtiovarainministeriön asettama työryhmä esitti, että Suomessa otettaisiin käyttöön ”uudenmuotoinen henkilötunnus, josta ei enää kävisi ilmi henkilön ikä, syntymäaika, sukupuoli tai muuta henkilöön liittyvää tietoa.” Siis henkilötunnus, josta ei enää kävisi ilmi henkilöön liittyvää tietoa. </div><div><br /></div><div>Myös vaistonvaraisempi idiotismi on yleistä. Se ilmenee julkisessa keskustelussa halukkuutena arvioida väitteen todenperäisyyttä hyökkäämällä sen esittäjää vastaan: tuon ihmisen täytyy olla väärässä, koska hän on persu / vasemmistolainen / vihreä / talousrikollinen / vanha / hyvätuloinen / alkoholisti... Jos väite on erityisen epämiellyttävä, esittäjästä pengotaan esiin kaikki henkilökohtaiset viat ja jopa keksitään sellaisia, jotta väitteen virheellisyys kävisi varmasti ilmi. Kyseessä on taantuminen aikaan ennen symbolifunktion kehittymistä. Alle vuoden ikäinen lapsi jää katsomaan osoittavaa sormea eikä käännä päätään osoitettuun suuntaan. Mutta tämä tuskin on juuri meidän ajallemme tyypillinen ilmiö, vaan koskettaa ihmisten suurta enemmistöä kaikkina aikoina. </div><div><br /></div><div>Joka tapauksessa idiotismissa on vetovoimaa, jota yleisen regressiivisyyden leimaama kulttuurimme ei voi olla tunnistamatta. Idiootin kyky hämmästellä ja innostua on usein kadehdittavaa. Ulosteellaan leikkivä heikkojärkinen voi olla vaivaannuttava näky, mutta hän selvästikin saa arkisista ja profaaneista asioista irti jotakin sellaista mitä me muut emme saa. Idiotismissa on myös samaa viehätystä kuin kuolemassa. Kuolleena ihminen ei tiedä olevansa kuollut, ja kaikki ahdistus ja murhe on muiden harteilla. Sama pätee, kun ihminen on riittävän typerä. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>KITSCH</b> </div><div> </div><div>Milan Kunderan mukaan kitschin määritelmässä on keskeistä universaalius. Kitsch esittää välittömästi ymmärrettävässä muodossa tunteita, johon kaikki tai ainakin mahdollisimman monet voivat samaistua. Kitschin ystävä liikuttuu ensin pörröisistä koiranpennuista, hehkuvista auringonlaskuista tai nurmikolla leikkivistä lapsista, sitten siitä että hänen liikutuksensa jakaa koko ihmiskunta. Kitschin peruskuvaston rinnalla on kuitenkin erikoistuneempaa kitschiä, joka pyrkii vetoamaan laajaan mutta esimerkiksi uskonnollisesti tai poliittisesti rajattuun ryhmään. On katolista kitschiä muovisine neitsytmarioineen ja paavikalentereineen, sosialistista kitschiä työläissankaripatsaineen, Jehovan todistajien kitschiä ylivalotettuine paratiisikuvineen ja niin edelleen. </div><div><br /></div><div>Myös nykyhetken joukkoliikkeet ovat synnyttäneet omanlaistaan kitschiä. Nationalistista kitschiä edustavat leijonapaidat ja -korut sekä kuvat raikkaista nuorista neidoista kansallispuvuissa. Vasemmistolaista kitschiä ovat Che-paidat, feminististä kischiä vaginan muotoiset hatut ja We Can Do It -julisteet. Selkeimpiä esimerkkejä liberaalista kitschistä lienevät Euroviisut ja Brysselin EU-parlamentin eteen pystytetyt lapsipatsaat, jotka näyttävät Pienen Merenneidon ja Manneken Pisin kehitysvammaisilta jälkeläisiltä. </div><div><br /></div><div>Selvästi tunnistettavana ilmiönä kitsch syntyi teollisen massatuotannon myötä, ja jotkut sosiologit ovat sanoneet sitä globalisaation aikakauden vallitsevaksi tyylisuunnaksi. Kitsch välittää esteettiseen muotoon puettuja totuuksia maailmassa, jossa totuudet eivät enää synny kulttuurien sisäisen kehityksen vaan nopean tuotantoprosessin tuloksena. Niinpä kitsch läpäisee kaiken, jopa sellaiset alakulttuurit jotka pyrkivät kaikin keinoin välttämään sievyyttä ja kiiltokuvamaisuutta. Hyvä esimerkki on black metal -kulttuuri, joka nykymuodossaan on kitschin kyllästämä. Ylösalaiset ristit, kuolonkalpeiksi meikatut kasvot, niittirannekkeet ja patruunavyöt ovat automaattisia tunnesignaaleja ihanteiksi korotetuille pimeydelle, pahuudelle ja kaaokselle. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>KREATIONISMI</b> </div><div><br /></div><div>Vuoden 2018 presidentinvaalien suurin kiistanaihe oli Laura Huhtasaaren kreationismi. Moni piti kertakaikkisen pöyristyttävänä sitä, että ”Suomessa vunna 2018” voi presidenttiehdokkaaksi päästä ihminen, joka ei usko evoluutioon. Ei kuitenkaan käynyt ilmi, mitä vaikutusta Huhtasaaren kreationismilla olisi ollut yhteiskuntaan, jos hänet olisi valittu presidentiksi. Presidentin päätösvallassa ei ole esimerkiksi se, opetetaanko kouluissa kehitysoppia vai luomiskertomusta, ja lisäksi Huhtasaari sanoi haastattelussa, ettei hänellä ole haluakaan puuttua opetusohjelmaan tai tieteentekoon. Hänen uskoaan luomiskertomukseen voidaan pitää vastaavanlaisena kuin joidenkin ihmisten uskoa telepatiaan, eli yhteiskunnallisesti yhdentekevänä. </div><div><br /></div><div>Kohun keskellä jäi huomaamatta, että käytännössä kukaan suomalainen poliitikko ei usko evoluutioon tietyissä yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa. Sellaisia ovat ennen kaikkea väestöryhmien väliset älykkyyserot ja sukupuolten väliset psykologiset erot. Osa poliitikoista saattaa yksityisesti uskoa evoluution vaikutukseen näissä asioissa, mutta varoo sanomasta tätä ääneen, sillä se tarkoittaisi vahvan tabun rikkomista ja poliittista itsemurhaa.</div><div><br /></div><div>Kreationismi on kattotermi, jonka alle voidaan niputtaa erilaisia uskomuksia. Suomessa yleisesti hyväksytyn kreationismin muodon mukaan ihminen on lajina syntynyt evolutiivisen prosessin tuloksena, mutta välittömästi ensimmäisten homo sapiens -yksilöiden putkahdettua maailmaan evoluutio on lakannut vaikuttamasta meihin. Vähintäänkin sellaiset yksilöiden ja ryhmien väliset erot, joilla näyttää olevan merkitystä kognitiivisen suoriutumisen tai nykyaikaisessa yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta, ovat ehdottomasti ja yksinomaan ympäristötekijöiden tuotetta. Toisin kuin Huhtasaaren kreationismi, joka selvästikin on tietoisen ajatteluketjun tulosta, tällainen kreationismi on pikemminkin passiivisesti ja tunteenomaisesti omaksuttua. Sen lähtökohtana on torjua ajatus, että evoluutio on saattanut tuottaa osalle ihmisistä myös heikkouksina ja puutteina ilmeneviä ominaisuuksia. Näin ei voi eikä saa olla, sillä jos näin olisi, elämä olisi epäreilua, mikä olisi tietenkin mahdotonta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>MORALISTI</b> </div><div><br /></div><div>Ihminen, joka ei osaa vihata yksin. Moralisti haluaa koko maailman yhtyvän tuomioonsa, ja lopulta myös tuomitun tuomitsevan itsensä. Mielenkiintoinen kysymys on, leppyisikö ja rauhoittuisiko moralisti jos tuomittu myöntäisi kaikki syytökset oikeiksi, ripottelisi tuhkaa päälleen ja alistuisi mielihyvin mihin tahansa rangaistukseen? Tietenkin moralisti siirtyisi ennen pitkää seuraavaan kohteeseen, mutta olisiko hän edes hetken aikaa tyytyväinen? Luultavasti ei, sillä väkijoukon sammutettua verenjanonsa se hajaantuu ja moralisti jää jälleen yksin. Hän tuntee elävänsä vain lietsoessaan omaa raivoaan ja paheksuntaansa muissa. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>SOTA</b> </div><div><br /></div><div>Joukkueurheilua jäljittelevä kanssakäymisen muoto.</div><div><b><br /></b></div><div><b><br /></b></div><div><b>TUKHOLMA-SYNDROOMA</b></div><div><br /></div><div>Psykologinen tila, jossa feministinaisen aviomies tai miesystävä alkaa myötäillä puolisonsa mielipiteitä. Miehen alkuperäinen motiivi on riitojen välttäminen ja seksin saanti, mutta suhteen pitkittyessä hän alkaa vakavissaan samaistua naisen maailmankatsomukseen. Miesseurassa ollessaan hän lakkaa nauramasta rasvaisille vitseille ja huomauttelee naisten esineellistämisestä. Jos mies on julkisuuden henkilö, hän alkaa valistaa yleisöä intersektionaalisuudesta ja patriarkaatista. Selviytymisstrategiana alkanut toiminta on tällöin muuttunut pyrkimykseksi miehisyyden säilyttämiseen: psykologisen kastraation uhka väistyy, kun puolison mielipiteet tuntuvat omilta. Tutkijoiden mukaan syndrooman kehittymiseen vaikuttavat suhteen intensiivisyys ja kesto, miehen henkinen ja taloudellinen riippuvuus puolisosta sekä hänen etäisyytensä tervejärkisiin ihmisiin. Usein syndrooman kehittyminen johtaa suhteen päättymiseen, sillä ajan mittaan nainen alkaa pitää vapaaehtoisesti alistuvaa ja myötäilevää miestä liian haasteettomana kumppanina. Lievemmissä tapauksissa Tukholma-syndrooma paranee itsestään eron jälkeen, vakavammissa tapauksissa toipuminen saattaa vaatia psykologin tai psykiatrin apua. Tunnettuja tapausesimerkkejä: sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla, toimittaja Jussi Ahlroth.</div><div><b><br /></b></div><div><b><br /></b></div><div><b>VIDEO</b></div><div><br /></div><div>Sana video on latinaa ja tarkoittaa ”minä näen”. Ilmaus on luultavasti ymmärrettävä hurmioituneena huudahduksena, sillä videoformaatti nauttii tällä hetkellä huomattavasti suurempaa suosiota kuin VHS-nauhureiden aikaan. Yksinkertaisimmankin toiminnon käyttöohje on löydettävissä internetistä helpommin video- kuin tekstimuodossa. Erityisen suosittuja ovat videoblogit ja YouTube-videot, joissa puhuvat päät kertovat asioita. Tällaisten videoiden kuvanlaatu on yleensä kehno, eivätkä ne usein sisällä muuta kuin yhdestä kulmasta kuvattua monologia. Lisäksi useimpien monologinpitäjien ääni sopii hädin tuskin kaupassa asiointiin, saati sitten monimutkaisten ajatuskokonaisuuksien suulliseen välittämiseen. Siitä huolimatta monet mieluummin katsovat niitä kuin lukevat saman asian pelkkänä tekstinä, mikä olisi lisäksi huomattavasti nopeampaa.</div><div><br /></div><div>Kenties video välittää tunteen, että ”hän puhuu juuri minulle”. Videoblogien suosio saattaa olla vastalause jälkistrukturalistiselle teesille tekijän kuolemasta. Roland Barthesin mukaan kirjailija oli metaforisesti kuollut merkityksen autenttisena lähteenä ja lukija jäänyt yksin tekstin kanssa. Videoblogissa tekijä on puolestaan ilmielävänä lukemassa tekstiään ja vahvistamassa haluamiaan merkityksiä ilmeillä ja äänenpainoilla. Video on antipostmoderni yritys olla jotakin sanomisen ja sanoman lisäksi.
</div>Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-36372416877690265902020-05-08T14:19:00.000-07:002020-05-08T23:01:41.173-07:00Janten laki<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAwl-0ii21dtaNsDCkHBN0NHtv0jOfb-iPbrWtim1WFD6izfubbw6MjbUddEJAuiZlefrhEnQdNgbui0NHPwE794XUgQ3JvkKh1hPMj_oQ17X03Sc-zQ5c4dmut-dcA4KYtdDvOQt1mSw2/s1600/jante+1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAwl-0ii21dtaNsDCkHBN0NHtv0jOfb-iPbrWtim1WFD6izfubbw6MjbUddEJAuiZlefrhEnQdNgbui0NHPwE794XUgQ3JvkKh1hPMj_oQ17X03Sc-zQ5c4dmut-dcA4KYtdDvOQt1mSw2/s400/jante+1.jpg" width="300" height="400" data-original-width="1200" data-original-height="1600" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Janten laki, norjaksi <i>Janteloven,</i> on pohjoismainen käyttäytymiskoodi jonka tarkoituksena on suitsia yksilöllisyyttä ja kunnianhimoa. Kuten kaikki epäviralliset lait, Janten laki on mahdoton kumota ja sen olemassaolo tulee ilmi vain rikkomusten yhteydessä. Sen muotoili tanskalais-norjalainen kirjailija Aksel Sandemose romaanissaan <i>Pakolainen ylittää jälkensä</i> (1933). Laki sisältää kymmenen kohtaa:<br />
<br />
1. Älä luule, että sinä <i>olet</i> jotain.<br />
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin <i>me.</i><br />
3. Älä luule, että olet viisaampi kuin <i>me.</i><br />
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin <i>me.</i><br />
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin <i>me.</i><br />
6. Älä luule, että olet enemmän kuin <i>me.</i><br />
7. Älä luule, että <i>sinä</i> kelpaat johonkin.<br />
8. Älä naura <i>meille.</i><br />
9. Älä luule, että kukaan välittää <i>sinusta.</i><br />
10. Älä luule, että voit opettaa <i>meille</i> jotain.<br />
<br />
Sandemosen romaanin kertoja-päähenkilö viittaa vielä yhdenteentoista kohtaan, joka muodostaa Janten rikoslain: ”Älä luule, että on jotain mitä me emme jo tietäisi <i>sinusta.</i>” Siihen sisältyy kätketty uhkaus: jos et noudata edellä mainittuja pykäliä, meiltä löytyy kyllä keinoja palauttaa sinut ruotuun.<br />
<br />
Vaikka Sandemose keksi Janten lain satiirisessa tarkoituksessa, jotkut poliitikot ja sosiologit ovat käyttäneet sitä vertauskuvana sille, miten Pohjoismaille ominainen sosiaalinen kontrolli on luonut vakaan yhteiskunnan ja toimivan hyvinvointivaltion. Libertaarit ovat taas tulkinneet sen kuvaukseksi pohjoismaisen sosiaalidemokratian vihamielisyydestä kaikkea yksilöllisyyttä ja oma-aloitteisuutta kohtaan. Mutta Sandemosen alkuperäinen tarkoitus oli luultavimmin pikkupaikkakuntien hengen tai yleisemmin yhteisöelämän tukahduttavien piirteiden kuvaaminen. Romaanin päähenkilö kertoo huomanneensa, että laki ei suinkaan rajoittunut Janten kylään vaan ”oli kaikkialla, se oli Kanadan preerioilla, se levittäytyi yli USA:n, se kukoisti Jevnakerissa ja rehotti Jyllannissa.”<br />
<br />
Jotakin leimallisen pohjoismaista Janten laissa kuitenkin on. Pohjoismaisten yhteiskuntien luja konformismi paitsi pitää niitä koossa, myös tunkeutuu syvälle jäsentensä psyykeen. Se kiteytyy naljailevaksi ja nalkuttavaksi sisäiseksi ääneksi, vihamieliseksi yliminäksi, jonka alituisen läsnäolon takia suomalainenkaan ei ole koskaan aivan yksin. Jotkut tutkijat ovat yhdistäneet Jante-mentaliteetin Pohjoismaiden verraten korkeisiin itsemurhalukuihin, ja itsemurha onkin lopullinen vastaus mitätöivälle sisäiselle äänelle – osoitus, että kyllä minä sentään johonkin pystyn.<br />
<br />
Janten laki ei varsinaisesti suuntaudu poikkeavuutta tai lahjakkuutta vastaan, sen tarkoitus on pikemminkin estää sitä toteutumasta. Kuten Erno Paasilinna totesi, Suomen pikkupaikkakunnilla kyllä arvostetaan kaunista lauluääntä, hyvää päässälaskutaitoa tai taitavaa piirtämistä. Samoin nykyään arvostetaan Idolsin tai X Factorin voittajaa, niin kauan meille on tolkutettu että <i>luovat alat</i> ovat <i>kansantaloudellisesti hyödyllisiä</i>. Mutta jos lahjakkuuteen sisältyy konfliktiaineksia, sitä ei siedetä pienissä eikä suurissa piireissä. Lahjakkuus hyväksytään varauksetta vain jos sillä on mahdollista saada titteli. Lääkäriä, insinööriä ja toimitusjohtajaa katsotaan aina ylöspäin.<br />
<br />
Ellei lahjakkuudella ole suojanaan titteliä, hän joutuu kehittämään mutkikkaampia puolustusmekanismeja Janten lakia vastaan. Jotkut, kuten minä tai edesmennyt Jörn Donner, kehittävät raa'an, miltei patologisen ylimielisyyden, joka antaa ulospäin läpitunkemattoman vaikutelman. Se viestittää: ei kannata yrittää, tähän tyyppiin ei pure mikään. Toiset, kuten Veikko Huovinen, valitsevat haarniskakseen humoristin roolin. Kukaan ei tapa kylähullua, ja jos saa ihmiset nauramaan, he unohtavat olevansa itse pilanteon kohteena. Paavo Haavikko keräsi turvakseen mittavan omaisuuden. Pentti Linkola taas selviytyi ryhtymällä sijaiskärsijäksi. Suomalainen voi kunnioittaa jopa kunniallista ihmistä, jos tämä kärsii, ja Linkola otti kantaakseen – vieläpä korkojen kera – kaiken sen surun, jota hyvinvointi-Suomen asukki sisimmässään tuntee lapsuuden maisemien katoamisesta puupeltojen, moottoriteiden ja krääsävuorten tieltä.<br />
<br />
On myös mahdollista kiertää lakia teeskentelemällä mukautuvansa siihen. Jos pysytään kirjallisuuden piirissä, tämän strategian valinneista tunnetuin lienee Hannu Raittila. Hän väheksyy alati itseään ja tuhahtelee neromyytille päästäkseen toisaalla kehuskelemaan, miten on jo ammoisista ajoista ollut mukana kulttuuripiireissä ja tuntee ne kuin omat taskunsa. Tällainen tekonöyryys ja kaupankäynti on vaivaannuttavin muoto siitä skitsoidista ajattelumallista, johon Janten laki itse kunkin väistämättä ajaa.<br />
<br />
Jotkut välttävät silkkaa sinnikkyyttään musertumisen laintaulujen alle. Jos kirjailija tai kuvataiteilija tekee laajan tuotannon, hän saattaa saada osakseen arvostusta, sillä työssä on tärkeintä määrä eikä laatu. Tai sitten hän vain elää niin vanhaksi, ettei hänestä ole enää varsinaista haittaa, ja hänet saatetaan jopa palkita. Kun hän on turvallisesti kuollut, häntä voidaan muistella sanomalla ”Hän oli erikoinen ihminen” tai ”Häntä ei ymmärretty omana aikanaan”.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-24187561227024721072020-04-18T03:37:00.000-07:002020-04-18T03:43:25.018-07:00Kuolevainen, viides luku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEm0QIDsDUMZGzGnRKkYNwSLw7wpQt40msNeGdNedtsBCTWvIMuauFtklBr3PYH5WCm-phHtBDXN1J_lYFRGo1W04JOHEkrj3i2bP6FvkpXvZTxxcudVdVl4hOjn1sw9Jrk0A4VWlGMusM/s1600/hautajaiset.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEm0QIDsDUMZGzGnRKkYNwSLw7wpQt40msNeGdNedtsBCTWvIMuauFtklBr3PYH5WCm-phHtBDXN1J_lYFRGo1W04JOHEkrj3i2bP6FvkpXvZTxxcudVdVl4hOjn1sw9Jrk0A4VWlGMusM/s400/hautajaiset.jpg" width="400" height="294" data-original-width="640" data-original-height="471" /></a></div><br />
<i>Oheinen teksti on viides luku vuonna 2016 ilmestyneestä kirjastani <a href="https://kiuaskustannus.com/products-page/hexen-press/timo-hannikainen-kuolevainen/">"Kuolevainen"</a>. Joitakin viikkoja sitten näkemäni italialaiset uutiskuvat, jossa armeijan kuorma-autot kuljettavat koronavirukseen kuolleiden ruumiit pois sairaalasta, saivat miettimään luvussa käsittelemiäni aiheita. Näin niissä ruumissaattojen hetkellisen paluun länsimaiseen katukuvaan. Tästä sain yllykkeen julkaista luku tässä blogissa.</i><br />
<br />
<br />
<b>***</b><br />
<br />
Kaikkien on kuoltava. Tämä tosiasia on näkökulmasta riippuen joko epäreilu tai lohdullinen. Mutta onko se kiistämätön tosiasia? Jorge Luis Borges kirjoitti jossakin runossaan, että kuolema on vain tilastollinen todennäköisyys, eikä kukaan voi välttää mahdollisuutta olla ensimmäinen kuolematon.<br />
<br />
Monessa uskonnossa kuolema on jotakin luonnotonta, joka ei kuulunut jumalten alkuperäisiin suunnitelmiin. Juutalaisuuden ja kristinuskon paratiisistakarkoitusmyytissä ihminen menettää kuolemattomuutensa rangaistuksena liiasta uteliaisuudestaan. Banksin saarilla Tyynellämerellä asuva luonnonkansa uskoo, että ihmissuvun kantaäiti loi nahkansa käärmeen tavoin ja näin uudistuessaan pysyi kuolemattomana. Kerran hän kuitenkin tuli lapsensa luo juuri nahkansa luotuaan, eikä lapsi enää tunnistanut häntä. Niinpä äidin oli puettava vanha nahkansa takaisin ylleen, jolloin ikääntyminen ja kuolema saivat alkunsa. Victoriansaaren eskimoiden mukaan ihminen oli kuolematon, kunnes eräs eskimoperhe vaelsi poikkeuksellisen ankarana talvena liian kauas ruoanhakumatkallaan ja menehtyi.<br />
<br />
Myös modernilla biologialla on näkemyksensä kuoleman historiasta. Kirjassaan <i>Kuoleman toiset kasvot</i> (1996, suom. 1998) amerikkalainen immunologian professori William R. Clark toteaa, että kuolema ei liity erottamattomasti elämän määritelmään. Orgaanisen elämän historiassa kuolema väistämättömänä kohtalona ilmestyi näyttämölle vasta arviolta miljardi vuotta sitten.<br />
<br />
<blockquote><i>Kuoleman synty on kytköksissä suvullisen lisääntymisen syntyyn – siis hetkeen, jolloin varhaisimmat yksisoluiset eliöt kehittyivät monimutkaisemmiksi elämänmuodoiksi. Kun maapallon kaikki elämä koostui yksisoluisista, kaikki lisääntyminen tapahtui jakaantumalla. Solu kopioi DNA:nsa itsenäisesti ja jakaantui sitten kahdeksi klooniksi alkuperäisestä. Jos tällaiselle yksisoluiselle bakteerille järjestettäisiin ihanteelliset olosuhteet, se jatkaisi kloonautumista loputtomiin. Tosielämässä tällaisia olosuhteita ei tietenkään ole, vaan jossakin vaiheessa ravinto tai <i>lebensraum</i> loppuu, tai eliö joutuu pedon saaliiksi. Se siis kuolee tapaturmaisesti, mutta vanhenemiskuolema ei ole sen ennalta määrätty kohtalo.</i></blockquote><br />
Seksin avulla tapahtuvan lisääntymisen kehittyminen tarkoitti, että lisääntymiseen käytettävä DNA eristettiin kehossa muutamaan erikoistuneeseen soluun eli itusoluun. Itusolujen ainoa tehtävä on siirtää DNA sukupolvesta toiseen. Muiden solujen DNA vain pitää yllä niiden perustoimintoja, ja ennen pitkää siitä tulee ylimääräistä ja merkityksetöntä. Vanheneminen ja kuolema ovat<br />
korkeampien elämänmuotojen osa, niiden elämä voi jatkua vain jälkeläisissä.<br />
<br />
<blockquote><i>(…) ainoastaan itusoluissa on jäljellä kuolemattomuuden mahdollisuus. Jossakin kohdassa yksilön elinkiertoa ne saattavat jättää kehon, yhdistyä muihin itusoluihin ja jatkaa jakautumista tuottaakseen jälkeläisiä, jotka jakautuvat ja tuottavat uuden monisoluisen eliön, jolla on uudet itusolut. Tämän tapahtuessa itusolujen vanhenemiskello nollautuu, aivan kuin tohvelieläinten konjugaation jälkeen. Muut kehon solut, somaattiset solut, on tuomittu – ohjelmoitu – vanhenemaan ja kuolemaan. Kun ne kerran ovat suorittaneet tehtävänsä, itusolujen eloonjäännin varmistamisen, niitä ja niiden ylimääräistä DNA:ta ei enää tarvita.</i></blockquote><br />
Rakkaus ja kuolema ovat siis yhtä muuallakin kuin runoilijoiden säkeissä.<br />
<br />
Elämän perustavimmista asioista, erotiikasta ja kuolemasta, on nykyään toinen niin näkyvästi esillä ettei sitä pääse pakoon, toinen taas visusti kätketty. Yksi syy lienee se, että kuolema ei ole yhtä suoraviivaisesti tuotteistettavissa kuin erotiikka. Seksillä myydään kaikkea mahdollista kitaroista suklaaseen, sillä kaikki haluavat naida mutta kukaan ei halua kuolla. Lehtien palstoilla<br />
puhutaan häämuodista ja trendikkäistä morsiamista, muttei hautajaismuodista ja trendikkäistä vainajista. Katukuvassa ihmisen kuolevaisuudesta muistuttavat enää kirkot, joiden katolla seisoo tyylitelty antiikin aikainen teloitusväline.<br />
<br />
Patenttiselitys kuoleman näkymättömyydelle on modernin ihmisen kuolemanpelko. Selitys ontuu, koska se sisältää ajatuksen, etteivät ennen modernia aikaa eläneet pelänneet kuolemaa. Toki he pelkäsivät, kukin omista syistään, ja lisäksi he pelkäsivät kuolleita. Esiteollisessa Suomessa virallisen kristinuskon rinnalla elänyt kansanomainen taikausko oletti vainajan olevan vaarallinen erityisesti lähimmille omaisille. Vainajien maailmassa asioiden uskottiin kääntyvän ylösalaisin, jolloin elinaikana läheisimmät olivatkin kuoleman jälkeen suurimpia vihollisia. Ruumiinpesijän tehtävät lankesivat yleensä iäkkäille, vaihdevuodet ohittaneille naisille, koska vainajan läsnäolo olisi voinut vahingoittaa hedelmällisten naisten tulevaa jälkikasvua. Kaiken vainajan kanssa<br />
tekemisissä olevan yllä oli maaginen aura: ruumiinpesussa käytetty vesi ja ruumislaudasta vuollut tikut kelpasivat taikuuden harjoittamiseen.<br />
<br />
Kenties entisajan ihmiset olisivat kätkeneet kuoleman yhtä tehokkaasti kuin mekin, jos heillä olisi ollut siihen mahdollisuus. Mutta sairaaloita oli vähän, ja niiden tarkoituksena oli lähinnä koota tartuntatauteja sairastavat ja varattomat kuolevat saman katon alle, joten suuri enemmistö kuoli kotonaan omaisten silmien alla. Keinoja välttää kuolema tai hidastaa sitä oli niukasti. Niinpä jokainen täysi-ikäiseksi elänyt ehti nähdä, ainakin jos asui maaseudulla, lukuisia kuolevia ja kuolleita ja osallistua ruumissaattoihin. Joillakin Suomen paikkakunnilla keskiaikainen ruumiinvalvojaisperinnekin sinnitteli aina 1900-luvun alkuun saakka.<br />
<br />
Nykyään kuolleiden käsittely ja kuljetus on ulkoistettu erityisille ammattikunnille. Jos ihminen kuolee sairaalassa, hänen ruumiinsa pesee ja vaatettaa sairaalan henkilökunta, sen jälkeen tomumaja siirtyy hautaustoimiston vastuulle. Jos hän kuolee jossakin muualla, ruumis toimitetaan obduktiopreparaattorien ja oikeuslääkärien käsiin.<br />
<br />
Jälkimmäisenä mainitut ammattikunnat ovat tulleet minulle tutuksi, koska Carita työskentelee heidän kanssaan. Suomen laki edellyttää, että vainajalle suoritetaan oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus jos kuolemaan liittyy edes teoreettinen henkirikoksen<br />
mahdollisuus tai kuolinolosuhteet ovat millään tavoin epäselvät. Niinpä oikeiden henkirikosten uhrien lisäksi myös jokainen autokolarissa surmansa saanut, juhannuksena hukkunut, kotonaan hirttäytynyt, kadulla sydänkohtaukseen tuupertunut, metsästysretkellä harhaluotiin menehtynyt ja yliannoksen huumeita ottanut avataan ja hänen kuolinsyynsä tutkitaan määrätyn protokollan mukaisesti. Etelä-Suomen läänissä tämä tehdään Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osastolla,<br />
joka tällä hetkellä sijaitsee Ruskeasuolla.<br />
<br />
Seurusteluaikanamme Carita suositteli minulle Valtteri Suomalaisen kirjaa <i>Kuolet vain kahdesti</i> (1994) valottaakseen sitä, millainen hänen työpaikkansa on ja mitä siellä käytännössä tehdään. Suomalainen työskenteli useita vuosia Helsingissä obduktiopreparaattorina eli oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten suorittajana, ja kirja sisältää sekä asiallista informaatiota kirjoittajansa vähän tunnetusta työnkuvasta että hirtehisiä anekdootteja eriskummallisimmista tapauksista joihin hän on harvinaisessa ammatissaan vuosien varrella törmännyt.<br />
<br />
Obduktiopreparaattori oli aivan viime vuosiin saakka ammatti, johon ei ollut minkäänlaista valmistavaa koulutusta. Taito opittiin seuraamalla kokeneempien kollegojen työskentelyä ja lukemalla ihmisen anatomiaa siinä sivussa. Nykyään ammattiin on olemassa tutkinto Oulun seudun ammattiopistossa. Preparaattori on oikeuslääketieteen proletaari, joka tekee perustason ruumiinavauksen ennen kuin lääkäri siirtyy tarkempaan avaukseen. Hän suorittaa kallon sahauksen, aivojen poiston, rintaontelon avauksen ja kaikkien sisäelinten irrotuksen.<br />
<br />
<i>Kuolet vain kahdesti</i> panee ajattelemaan sitä, kuinka lukemattomilla eri tavoilla ihminen voi päättää päivänsä. Suomalainen kertoo bulimiaa sairastaneesta naisesta, joka oli ahminut pullapitkoa niin vimmaisesti että hänen mahalaukkunsa oli täyttynyt, jolloin pullamössö oli alkanut nousta ylös ruokatorvea ja tukkinut lopulta henkitorven. Rakennustyömaan panostajana työskennellyt mies oli kyllästynyt elämäänsä ja valinnut itsemurhavälineeksi kaksi laatikollista gelatiinidynamiittia. Hänen ruumiinsa oli kaasuuntunut räjähdyksessä kokonaan lukuunottamatta toista korvalehteä, joka toimitettiin preparaattorien ja oikeuslääkäreiden ihmeteltäväksi. Eräs lähes 300-kiloinen vainaja oli puolestaan kuollut keuhkojen painuttua kasaan massan painosta.<br />
<br />
Monet ikäpolveni ihmiset eivät ole kertaakaan nähneet edes ”tavallista” vainajaa, mutta Suomalaisen ja hänen kollegoittensa työsarkana on tuhoutumisen ja lahoamisen koko kirjo. Vedessä pitkään lionneet ”hapanimelät” ruumiit ovat turvonneet moninkertaisiksi ja kaikki sisäelimet ovat muuttuneet juoksevaksi massaksi. Maastossa kauan lojuneiden vainajien sisältä voi löytyä kilokaupalla kärpäsentoukkia. Junan alle hypänneiden jäänteet muistuttavat koostumukseltaan tavallista jauhelihaa.<br />
<br />
Tuodessaan esiin tällaisia yksityiskohtia <i>Kuolet vain kahdesti</i> on radikaali teos. Se aiheuttaa paitsi naurunpyrskähdyksiä, myös eksistentiaalista kauhua. Sen jälkeen kun läheisemme siirrettiin kuolemaan sairaaloiden seinien sisälle, olemme alkaneet kuvitella että maailmasta poistuminen on siistiä ja vaivatonta ”nukahtamista”. Olemme unohtaneet tai ainakin halunneet unohtaa sen, että ihmisiä edelleen ruhjoutuu, palaa, tukehtuu ja silpoutuu kuoliaaksi. Heitä ammutaan, puukotetaan, kuristetaan ja lyödään tylpällä esineellä, he hukkuvat ja hyppäävät seitsemännestä kerroksesta asfalttiin. Eikä ihmisruumiin asteittainen muuttuminen tomuksi ole esteettistä katsottavaa. Kaiken tämän <i>Kuolet vain kahdesti</i> kertoo sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on ammatikseen jatkuvassa kosketuksessa kuolemaan. Se näyttää, miten arkinen ja banaali asia kuolema on silloinkin, kun se tapahtuu epämiellyttävällä tai erikoislaatuisella tavalla.<br />
<br />
Olen kerran ollut oikeuslääketieteen osastolla työaikaan kiertokäynnillä. Toimittajatkin päästetään yleensä paikalle vasta työpäivän päätyttyä kun ruumiinavauksia ei enää ole kesken, mutta minulle suotiin tämä harvinainen tilaisuus kiitokseksi siitä, että toin hankkimamme koiranpennun näytille Caritan työkavereille. Koira jäi taukohuoneeseen työntekijöiden hellittäväksi ja Carita esitteli minulle sillä välin osaston toimintaa. Avaussalissa näin juuri auki leikatun vainajan, jonka aivot ja sisäelimet oli poistettu ja aseteltu siististi metallisiin astioihin. Koin jälleen saman epätodellisuuden tunnun kuin aina vainajia nähdessäni: ensi vilkaisulla se näytti pikemminkin opetustarkoituksiin valmistetulta anatomiselta nukelta kuin oikealta ihmisruumiilta. Mietin, että kauhu- ja väkivaltaelokuvien erikoistehosteet lienevät varsin realistisia, sillä näkemäni muistutti erehdyttävästi niitä. Avaussalissa ja käytävillä leijui imelä kalman haju, mutta paikalla oli tuolloin vain melko tuoreita vainajia, joten se ei ollut erityisen päällekäyvä.<br />
<br />
Monet näkymät oikeuslääketieteen osastolla olivat irvokkaita, mutteivät sellaisia joista olisin varsinaisesti järkyttynyt. En pystyisi seuraamaan vaikkapa tuskallista eläinkoetta tai raipparangaistuksen täytäntöönpanoa, mutta vainajien keskellä kävely ei tuottanut hankaluuksia. Minulla ei ollut henkilökohtaisia siteitä yhteenkään avauspöydällä makaavaan, ja mitä he sitten olivatkaan elämänsä aikana tai kuolemansa hetkellä kokeneet, kaikesta näki että heidän kärsimyksilleen oli tullut piste. He olivat pelkkiä materiankappaleita, eivätkä heidän sisuskalunsa radikaalisti eronneet vaikkapa kalan, linnun tai jäniksen sisäelimistä, joita olin tottunut sekä näkemään että käsittelemään. Preparaattorien työvälineet, erilaiset sakset, pihdit, veitset ja sahat, synnyttivät pikemminkin esteettisen kuin kammottavan vaikutelman. Tilannekomiikkaakin vierailuuni sisältyi: avaussalin ovella seistessäni yksi preparaattoreista tuli luokseni yllään maski ja roiskeiden täplittämä esiliina, riisui veriset suojakäsineensä, kätteli minua ja kertoi pitävänsä kirjoistani.<br />
<br />
Mutta monia ihmisiä ei saisi suin surminkaan lähtemään vastaavanlaiselle tutustumiskäynnille. Kuulen Caritalta silloin tällöin juttuja lääketieteen opiskelijoista ja jopa poliiseista, jotka pyörtyvät seuratessaan ruumiinavausta. Eikä arkaainen kammo ja vainajiin liittyvä taikausko ole kadonnut mihinkään: tuikitavalliset, normaalilla järjenjuoksulla varustetut ihmiset kyselevät usein Caritalta, kummitteleeko hänen työpaikallaan ja kuinka hän uskaltaa olla siellä iltaisin. Vaikka yhteiskuntamme haluaa kiihkeästi osoittaa kykenevänsä käsittelemään kaikkea rationaalisesti ja lehdet ovat täynnä artikkeleita läheisen menettämisestä ja surutyöstä, useimmat kavahtavat välittömästi kun kuolema tulee liian lähelle tai näyttää epämiellyttävältä.<br />
<br />
Hedelmällistä onkin lukea Valtteri Suomalaisen kirjan rinnalla Evelyn Waughin lyhyttä romaania <i>Rakkaamme</i> (The Loved One, 1948). Waugh ei kuvaa kuolemaa vaan sitä, miten se meikataan näkymättömäksi. Rakkaamme sijoittuu Kaliforniaan, jossa ruumiiden käsittelystä ja hautaamisesta on tullut jättimäinen bisnes palsamoijineen ja kosmetologeineen, jotka retusoivat vainajista pois kaiken epäesteettisen ja puuteroivat kuoleman lempeäksi uneksi.<br />
<br />
<i>Rakkaamme</i> on konservatiivisen britin kirjoittama satiiri amerikkalaisesta kulttuurista, sen kyvystä muuttaa mikä tahansa kauppatavaraksi. Amerikkalaiset ovat ainoa kansakunta, joka on onnistunut kaupallistamaan kuoleman melkein yhtä hyvin kuin seksin. Se on kuitenkin edellyttänyt kuoleman ilmiasujen uutteraa muokkaamista. Palsamoinnista tuli 1900-luvun alussa yleinen<br />
käytäntö, mitä se on Yhdysvalloissa edelleen. Palsamoidut vainajat ehostettiin muistuttamaan pikemminkin häiden kuin hautajaisten päähenkilöä. Samoin luovuttiin laudasta veistetyistä yksinkertaisista arkuista, ja tilalle tulivat ylelliset ja kestävät viimeiset leposijat, jotka saatettiin päällystää ulkoa teräksellä ja vuorata sisältä vaahtokumilla tai jousitetuilla patjoilla. Omaisille alettiin siis myydä vainajan ikuista säilymistä.<br />
<br />
Tällaiseen kuolemankulttuuriin Waugh tutustui Los Angelesin liepeillä sijaitsevalla Forest Lawnin hautausmaalla ja siirsi vaikutelmansa romaaniin. Life-lehteen laatimassaan artikkelissa ”Death in Hollywood” hän kirjoitti:<br />
<br />
<blockquote><i>Forest Lawn on tietoisesti kääntänyt selkänsä 'vanhoille kuoleman tavoille', Taivaan ja Helvetin armottomille vaihtoehdoille, ja lupaa asukkailleen ikuista onnea... Tri Eaton (hautausmaan perustaja, kirj. huom.) on ensimmäinen ihminen joka tarjoaa ikuista pelastusta hautauspalveluista maksettavaan samaan hintaan. (…) Ruumis ei mätäne; se elää kuolemassa tyylikkäämpänä kuin koskaan aikaisemmin, tuhoutumattomassa A-luokan teräksestä ja betonista tehdyssä kuoressaan; sielu menee suoraa päätä Unihuoneesta Paratiisiin, missä se nauttii loputtomasta lapsuudesta.</i></blockquote><br />
Romaanissaan Waugh kuvaa hyvän maun rajoja kunnioittamatta sen irvokkuuden, johon lapsekas toive kuoleman kesyttämisestä johtaa. Tarinan päähenkilö Dennis Barlow antaa itsemurhan tehneen setänsä ruumiin hautaustoimisto Kuiskivien kunnaiden huolehdittavaksi, ja näkee lopputuloksen hautajaisissa avoimen arkun äärellä:<br />
<blockquote><i>Ja kasvot jotka käänsivät sokean silmänsä Dennisiä kohti – kasvot olivat kertakaikkisen hirvittävät; iättömät kuin kilpikonnan kasvot ja yhtä epäinhimilliset; maalattu ja virnistelevän rietas ivamukaelma johon verrattuna Dennisin hirttosilmukasta löytämä paholaisnaamio oli juhlakoriste jollaisen hänen setänsä olisi voinut panna kasvoilleen joulujuhlissa.</i></blockquote><br />
Voimme tietenkin hymähdellä naiiveille amerikkalaisille, mutta loppujen lopuksi kyseessä on vain heidän tapansa lakaista kuolemanpelko maton alle, heidän variaationsa yleislänsimaisesta teemasta. Synnynnäisinä optimisteina amerikkalaiset eivät kätke ahdistuksen aiheuttajaa vaan käyttäytyvät kuin ei olisi mitään syytä ahdistua. He aivan vilpittömästi uskovat, että vaikeimmatkin kysymykset voidaan ratkaista pragmaattisen ajattelun keinoin ja että mikä tahansa voi olla materiaalisen hyödyn, siis korkeimman hyvän, lähde. Niinpä kuolemankin yltä voidaan formaldehydin, plastiikkakirurgian ja kosmetologian avulla riisua kaikki pelkoa herättävä arvoituksellisuus ja tarjoilla se suurelle yleisölle ikuisena lapsuutena. Hautaustoimiston työntekijä selittää Dennis Barlow'lle:<br />
<br />
<blockquote><i>On luonnollisen vaistonvaraista, mr. Barlow, kavahtaa tuntematonta. Mutta jos asioista keskustellaan avoimesti ja vilpittömästi, sairaalloiset ajatukset väistyvät. Tämä on yksi niistä seikoista, joita psykoanalyysi on meille opettanut. Tuokaa pimeät pelkonne tavallisen ihmisen tavalliseen päivänvaloon, mr. Barlow. Tajutkaa että kuolema ei ole teidän oma yksityinen tragedianne, vaan ihmisen yleinen osa. (…) Monet ihmiset antavat elinvoimansa tyrehtyä ennenaikaisesti ja ansiokykynsä vähetä yksinkertaisesti kuolemanpelon vuoksi. Jos tämä pelko poistetaan, heidän todennäköinen elinaikansa itse asiassa kasvaa. Valitkaa nyt, kun teillä on vapaata aikaa ja terveyttä valita, lopullinen hautausmuoto jonka te itse haluatte, maksakaa siitä nyt kun te siihen parhaiten pystytte, vapaana kaikesta ahdistuksesta. Pankaa dollari liikkeelle, mr. Barlow; Kuiskivat kunnaat pystyy ottamaan sen vastaan.</i></blockquote><br />
Jossakin sisimmässään ihminen ei kuitenkaan voi olla tajuamatta tällaisen sievistelyn pohjatonta falskiutta. Mikään ei lopulta pelasta meitä tiedolta, että me todella kuolemme, kenties jopa sotkuisesti ja tuskallisesti. Niinpä me tavalla tai toisella kapinoimme kuolemaan kohdistuvaa häveliäisyyttä vastaan, samalla tavoin kuin me ennen uhmasimme seksuaalisuuden kieltämistä. Moderniin kulttuuriin kuuluu kuoleman pornografiaksi kutsuttu ilmiö, joka eroottisen pornografian tavoin tuo tabuna pidetyn asian liioiteltuna esiin. Aivan valtavirtaiset elokuvat ja romaanit esittelevät yleisölle murhia, onnettomuuksia ja mätäneviä ruumiita. Tämän hetken suosituimpiin tv- sarjoihin niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa kuuluu hyvin graafinen <i>The Walking Dead,</i> jossa ylösnousseet, lahoamisen eri asteita läpi käyneet vainajat jahtaavat eläviä. Sarjamurhaajat, tappavat virukset ja kannibaalit ovat kuuluneet viihteen perusarsenaaliin jo pitkään. Myös todellista väkivaltaista kuolemaa sisältävää video- ja valokuvamateriaalia on helposti saatavilla internetin niin sanotuilla goresivustoilla, joista suosituimmilla on jopa 15 miljoonaa kävijää kuukaudessa. Niillä voi nähdä teloituksia, sotavainajia, auto-onnettomuuksia ja muita turmia, itsemurhia ja jopa murhia. Vielä omassa nuoruudessani tällaista tavaraa sisältävät videonauhat kiersivät kädestä käteen suttuisina kopioina, mutta nykyään kuka tahansa utelias teini löytää vastaavaa nopealla Google-haulla.<br />
<br />
Viktoriaanisen ajan englantilaisessa kirjallisuudessa, vaikkapa Dickensillä ja Thackeraylla, oli yleistä kuvata realistisesti ihmisen viimeisiä hetkiä kuolinvuoteella. Tuonaikaisissa romaaneissa koko suku kokoontui seuraamaan jonkun henkilön menehtymistä sairauteen tai vanhuuteen. Nykyään tämäntyyppisen kuoleman seikkaperäiset kuvaukset fiktiossa ovat paljon harvinaisempia. Äkkiseltään mieleen tulee vain pari elokuvaa, Bergmanin <i>Kuiskauksia ja huutoja</i> ja Haneken <i>Rakkaus</i>. Erikoista kyllä, huomattavasti yleisempiä ovat väkivaltaisen kuoleman kuvaukset, vaikka verraten harva modernin hyvinvointiyhteiskunnan asukki päättää päivänsä väkivallan uhrina. Kyseessä saattaa olla eskapismi, pelko käsitellä sitä tapaa jolla todennäköisimmin kuolemme. Tai sitten kapinallinen halu muistuttaa, että kuolema ei koskaan ole helppo ja ymmärrettävä tapahtuma. Kummatkaan vaikuttimet ovat tuskin kovin tietoisia.<br />
<br />
Tietoisempaa kapinaa näkee sellaisissa lähinnä kuvataiteen piiriin kuuluvissa ilmiöissä, jotka tieten tahtoen pyrkivät häiritsemään ja shokeeraamaan kuoleman kuvastolla. Usein niissä pyritään jopa tuomaan todellinen kuolema teoksiin mukaan. Amerikkalainen Andres Serrano on valokuvannut ruumishuoneilla muun muassa AIDSiin, aivokalvontulehdukseen ja tulipalossa kuolleita vainajia. Islantilainen taiteilija Snorri Ásmundsson suunnittelee videota, jossa hän tanssisi oikeiden ruumiiden kanssa. Teosta varten hän on etsinyt internetin kautta parantumattomia tauteja sairastavia ihmisiä, jotka suostuisivat lainaamaan ruumistaan kuolemansa jälkeen.<br />
<br />
Tällainen taiteentekeminen on transgressiota, jossa yritetään rikkoa kuoleman ympärille kasaantunut hiljaisuus. Kunnianhimoisesta päämäärästään ja usein tukevan teoreettisesta otteestaan huolimatta siinä on jotakin kovin pinnallista. Kuolema ei nimittäin antaudu kiinteälle katseelle, esitettiinpä se miten suoraan ja yksityiskohtaisesti hyvänsä. Joissakin ihmisissä vainajia esittävät valokuvat herättävät vaistonvaraisia puistatuksia tai moralistista taivastelua. Jotkut toiset, kuten minä, katsovat niitä välinpitämättöminä koska ymmärtävät ruumiin olevan vain tyhjä kuori vailla mitään mikä elävässä ihmisessä saa kiintymään tai kiinnostumaan. Kumpikaan reaktio on tuskin sellainen, jota nämä taiteilijat ovat tavoitelleet.<br />
<br />
Lisäksi ärhäkät avantgardistit ovat myöhässä, sillä kuolema ei enää kelpaa suurta yleisöä ravistelevan provokaation materiaaliksi. Kuolemaa on pitkään sanottu viimeiseksi tabuksi, mutta enää ei voi ainakaan väittää, ettei sitä haluttaisi avoimen keskustelun piiriin. Länsimaisen ihmisen kuolemasuhteesta on kirjoitettu valtavat määrät tutkimusta, ja maassamme on jopa Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry., joka julkaisee kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Thanatos- verkkolehteä. ”Läheisen menetyksen kohtaaminen” ja ”surutyö” kuuluvat psykologien ja naistenlehtien toimittajien kiinteään sanavarastoon. Psykopuhe ja akateeminen jargon ovat siinä määrin tunkeutuneet synkkänä ja uhkaavana kohoavaan linnakkeeseen, että Andres Serranon ja Damien Hirstin kuolematutkielmat eivät vie ruokahaluamme vaan kelpaavat kepeän kultivoituneiden lounaskeskustelujen aiheeksi.<br />
<br />
Mutta tämä ei toki tarkoita, että me valistusajan perilliset olisimme kriittisen järkemme avulla päässeet sinuiksi ajallisuutemme kanssa ja voisimme voitonriemuisina todeta ”Kuolema, missä on sinun otasi?” Olemme kyllä oppineet puhumaan kuolemasta käsitteellisesti, olemme kiinnostuneita siitä tieteellisesti ja teemme siitä syvähenkisen oloista taidetta. Teknisesti osaamme myöntää olevamme kuolevaisia: ostamme henkivakuutuksen, jotta lähiomaisemme eivät joutuisi pulaan. Mutta sydämessämme meistä tuntuu, että olemme kuolemattomia. Emmekä, yllätys yllätys, ole siitä huolimatta yhtään onnellisempia kuin esivanhempamme, joille kuolevaisuus oli itsestäänselvää ja epämukava kuolema todennäköistä.<br />
<br />
Kenties emme osaa sisäistää kuolevaisuutta, koska emme ymmärrä mitä kohtalo tarkoittaa. Meitä ympäröivät koneet ja koneistot, jotka pitävät yllä elämäämme vaikkei valtaosa ihmisistä osaa ylläpitää niitä eikä edes ymmärrä niiden toimintaperiaatetta. Jo Helsingin sähkönjakelun katkeaminen vuorokaudeksi talvipakkasilla johtaisi joukkokuolemiin, mutta niin kauan kuin mitään tällaista ei tapahdu, tunnemme elämän olevan omissa käsissämme ja uskomme sen jatkuvan vielä käsityskykymme ulottumattomissa olevan ajan. Kuvittelemme, että olemassaolon ahdistus voitetaan tehokkaimmin lineaarisella ja edistyksellisellä historiankäsityksellä, jossa loistava tulevaisuus on aina kulman takana.<br />
<br />
Kollektiivisessa tajunnassa kuolema on lakannut olemasta kohtalo johon on alistuttava tai vihollinen jota vastaan on kamppailtava. Jonkun kuolema tuntuu pikemminkin kiusalliselta, joltakin mitä ei olisi pitänyt tapahtua tai mitä olisi pitänyt lykätä. Edelfeltin maalaus ”Lapsen ruumissaatto” ei valistuneen nykykatsojan silmissä ole kuvaus musertavasta tragediasta tai elämän väistämättömästä varjosta, vaan ikävästä tapauksesta joka olisi voitu välttää paremmalla hygienialla, riittävällä ravinnolla ja nykyaikaisella terveydenhoidolla. Sen pidemmälle katsoja ei mielellään mieti, koska silloin voisi herätä epämiellyttävä ajatus: <i>tiede keksii vielä kuolemattomuudenkin, mutta liian myöhään minun kannaltani.</i><br />
<br />
Ihmisten suurille massoille muunlainen käsitys kuolemasta on tuskin edes mahdollinen tänä aikana. Automaatio ja kylläisyys sulkee itse kunkin omaan uneliaan optimismin kapseliinsa, ja havahtuminen tapahtuu kenties vasta elämän viimeisinä hetkinä. Tällöin ei synny yhteisiä kuoleman rituaaleja, jotka riittävän vakuuttavasti kertoisivat meille, että olemme väliaikaista roolia esittäviä vainajia. Ei ole kovin pian odotettavissa kuoleman paluuta arkisen aherruksen keskelle ruumiinvalvojaisten, hautajaissaattojen ja itkijänaisten muodossa.<br />
<br />
Mutta yksilöllisiä ratkaisuja on toki olemassa, kuten kaikkina aikoina. Eräs sellainen on luonteeltaan hyvin aristokraattinen mutta silti kaikkien ulottuvilla: itsensä kuvitteleminen kuolleeksi. Menetelmällä on länsimaisessa kulttuurissa pitkät perinteet. Rooman keisareilla ja sotapäälliköillä oli voitonparaateissaan mukanaan orja, joka pidellessään laakeriseppelettä isäntänsä otsalla samalla kuiski tämän korvaan: ”Muista, että olet kuolevainen.” Monen maineikkaan sotajoukon tunnuksena on ollut pääkallo sääriluineen, ja Espanjan muukalaislegioonan taisteluhuutona on edelleen <i>Viva la muerte!</i> (”Eläköön kuolema!”) ja marssilauluna <i>El novio de la muerte</i> (”Kuoleman morsian”). Paavi Innocentius IX maalautti itsestään muotokuvan kuolinvuoteella, Kalervo Palsa teki lukemattomia itseään koskevia kuolinilmoituksia ja sijoitti niitä maalauksiinsa ja sarjakuviinsa. Tämän hienon tradition tukemana kuka tahansa voi aloittaa päivänsä kuvittelemalla makaavansa kuolinvuoteella tai arkussa.<br />
<br />
Myös muutama suomalainen oppilaitos on soveltanut kuvailemaani perinnettä. Posion koululla järjestettiin vuonna 2012 kurssi, jossa kukin osallistuja valmisti itselleen ruumisarkun. Rovaniemen kaupungin kansalaisopisto järjesti loppuvuodesta 2014 Nivavaaran koululla vastaavanlaisen kurssin. Tekijöille annettiin arkun ulkomitat ja valittu materiaali ei saanut olla myrkyllistä. Sisätilan mitat, pinnan käsittely ja sisustusverhoilu oli heidän itse päätettävissään. Kurssin jälkeen osallistujat saivat valmiin arkun mukaansa käytettäväksi haluamallaan tavalla. Joku ripusti sen varaston kattoon, joku toinen nosti sen pystyasentoon ja käytti kirjahyllynä. Järjestäjien mukaan kurssit ovat olleet toivottuja ja niille on osallistuttu ahkerasti.<br />
<br />
Itse olen noudattanut erästä oppineiden vuosituhantista tapaa. Ollessani häämatkallani Kööpenhaminassa samana vuonna kun Ulla-Maija kuoli, ostin kirpputorilta luonnollisen kokoisen pronssisen pääkallon. Minua huvitti ajatella, että tällaisen matkamuiston hankkiminen tapahtui juuri häämatkalla, ja että tullivirkailijat varmasti hätkähtäisivät matkatavaroittemme läpivalaisussa. Kotona asetin kallon kirjoituspöytäni reunalle, tuijottamaan suoraan minuun. Poimin sen säännöllisin väliajoin käteeni, pyyhin pölyt sen päälaelta ja asetan takaisin paikalleen. Sen tehtävä on palauttaa elämä siksi mitä se onkin – työhypoteesiksi. Kenties tällaiset muistuttimet auttavat minua kestämään kohtalon; ainakin ne pitävät minut tietoisena siitä. Ne edustavat suhteellisuudentajua silloinkin kun minä tai ympäröivä maailma on kadottanut sen.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-8949122601610167712019-12-30T09:55:00.001-08:002019-12-30T10:01:30.083-08:00Vuoden 2019 kohokohdat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPTZAow7_FE8ePQjzH6CGjG-fgEB59c7V7ZRJThtLR7IVV0lJ8M2fRMR9kGqF6IyfHB3KiCtk2Fz66cTXjCKYUsH2iMF2en4SMMao-XIu2O0pyzKQsWy377DISwej23ehCneToil7ul4h0/s1600/chernobyl.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPTZAow7_FE8ePQjzH6CGjG-fgEB59c7V7ZRJThtLR7IVV0lJ8M2fRMR9kGqF6IyfHB3KiCtk2Fz66cTXjCKYUsH2iMF2en4SMMao-XIu2O0pyzKQsWy377DISwej23ehCneToil7ul4h0/s400/chernobyl.jpg" width="400" height="267" data-original-width="1334" data-original-height="890" /></a></div><br />
Nyt kun kuluneesta vuodesta on enää tähteet jäljellä, listaan tavalliseen tapaani sen kulttuuriset kohokohdat. Lista on täysin subjektiivinen, eivätkä sille päätyneet ole paremmuusjärjestyksessä.<br />
<br />
<i>Matti Mäkelä: Pitelemätön</i><br />
Hauska ja monipuolinen kirjallinen testamentti. Mäkelä käytti elämäänsä koko tuotantonsa raaka-aineena, mutta tässä se on jäsennelty eheäksi kertomukseksi. Muistikuvien ohella <i>Pitelemätön</i> sisältää paljon yleispätevää pohdintaa mm. esseen kirjoittajalle ominaisesta persoonallisuudesta.<br />
<br />
<i>Tenho Kiiskinen: Humanismin paheet</i><br />
Kustantajan kehut kuulostavat aina epäilyttäviltä, mutta sanon silti, että Kiiskisen kirja on mielestäni parasta mitä kotimaisessa esseistiikassa on tapahtunut aikoihin. Se on paikoitellen melkein kadehdittavan hyvä: täysin jarruttelematon, törkeä ja syvällinen. Tärkeä kirja <i>Humanismin paheet</i> on ennen kaikkea siksi, että se katsoo rävähtämättä tiettyihin psyyken ja kulttuurin pohjamutalammikoihin, mutta uskaltaa myös nauraa vapautuneesti näkemälleen. Kiiskinen on tuonut kotimaiseen asiaproosaan aivan omanlaisensa äänen.<br />
<br />
<i>Ernst Jünger: A German Officer in Occupied Paris. The War Journals 1941-1945</i><br />
Jüngerin päiväkirjat toisen maailmansodan ajalta, jolloin hän oli miehitysjoukkojen upseerina Pariisissa ja solmi kontakteja mm. Picassoon ja heinäkuun salaliittolaisiin, on vihdoin käännetty englanniksi. Bruce Chatwin on sanonut niitä "oudoimmaksi toisen maailmansodan tuottamaksi kkirjalliseksi teokseksi, paljon oudommaksi kuin mikään Célinen tai Malaparten kirjoittama", ja hän on pitkälti oikeassa. Jüngerin merkinnät eivät usein tunnu sotapäiväkirjalta lainkaan, sillä eniten hän kuvailee uniaan, vierailujaan pariisilaisissa antikvariaateissa, keskustelujaan erilaisten aristokraattien ja taiteilijoiden kanssa sekä kasvi- ja hyönteistieteellisiä tutkimuksiaan. Rintaman tapahtumat ja hallinnon poliittiset kiemurat ovat kuitenkin kaiken taustalla, ja niitä koskevista maininnoista kehkeytyy omalaatuista pohdintaa vallankäytöstä ja historian lainalaisuuksista.<br />
<br />
<i>They Shall not Grow Old</i><br />
Peter Jacksonin pitkä dokumenttielokuva on järkyttävin, rehellisin ja lähimmäs katsojaa tuleva visuaalinen kuvaus ensimmäisestä maailmansodasta - eikä se johdu pelkästään yli sadan vuoden takaisen filmimateriaalin realistisesta värittämisestä. 60-luvulla äänitetyissä haastatteluissa veteraanit muistavat tapahtumat ällistyttävän tarkasti, ja haastattelunpätkien yhdistäminen kirjavaan kuva-aineistoon herättää eloon sen muusta maailmasta eristetyn rinnakkaistodellisuuden, jonka rintama tuolloin muodosti. Sitä alkaa lähestulkoon ymmärtää, miten elämä oli mahdollista perinpohjaisen hävityksen maisemassa, josta eläimetkin olivat rottia ja täitä lukuunottamatta paenneet, ja miten siitä tuli ihmisille niin luonteva elinympäristö, että he tunsivat vain tyhjyyttä aselevon lopulta tultua. Ääniraidalla miinojen ja shrapnellien räjähdykset menevät luihin ja ytimiin, aikakauden lauluissa puolestaan on mutkattoman humoristinen henki.<br />
<br />
<i>The Lighthouse</i><br />
Merimiesten folklorea ja Prometheus-myytin aineksiä yhdistelevä psykologinen kauhuelokuva on ohjaaja Robert Eggersin selvä voimannäyte. Se on yhtä tyylitajuinen kuin esikoisohjaus <i>The Witch</i> (2015) ja kytkeytyy siihen temaattisesti, mutta rakentaa kokonaan oman maailmansa ja <i>The Witchiä</i> monimutkaisemman mytologisten viittausten verkoston. Kuten kaikki tehokkaat kauhukertomukset, <i>Lighthouse</i> vie pettävälle jäälle, läpitunkemattomaan pimeyteen jossa turvalliset tarttumapinnat katoavat yksi kerrallaan. Sitä on lopulta tulkittava pikemminkin mytologian kuin psykologian työkaluin.<br />
<br />
<i>Chernobyl</i><br />
Ydinvoimalaonnettomuutta ja sen jälkipuinteja kuvaavaa minisarjaa ylistettiin paljon, ja hyvä se onkin. Tekijät ovat yhdistäneet katastrofikuvausta poliittiseen trilleriin, ja kumpikin taso toimii. Varsinkin parissa ensimmäisessä jaksossa tunnelman tukaluus tuo hetkittäin mieleen ydinsotaa kuvaavan 80-luvun televisioelokuvan <i>Threads</i>. Sarjan ulkoasu on räätälöity autenttisen neuvostoaikaiseksi, mitä korostaa vhs-tyyppinen hieman epäskarppi kuva. Olennaisella tasolla <i>Chernobyl</i> on kuvaus poliittisesta järjestelmästä, jolle julkisivu on tärkeämpää kuin mikään muu ja joka yrittää kaikin keinoin peittää omat laiminlyöntinsä.<br />
<br />
<i>Joose Keskitalo: En lähde surussa</i><br />
Keskitalo kuuluu niihin harvoihin kotimaisiin nykymuusikoihin, joiden uraa seuraan aktiivisesti, ja sanoitustensa takia hän on merkittävimpiä elossaolevia suomalaisia runoilijoita. Levyt ovat menneet musiikillisesti koko ajan monipuolisempaan ja määrittelemättömämpään suuntaan, mistä uusin on hyvä esimerkki.<br />
<br />
<i>Chelsea Wolfe: Birth of Violence</i><br />
Äärimetallin aineksia laulaja-lauluntekijän tyyliin yhdistelevän Wolfen kuudes studiolevy on akustispainotteinen, ja luonnehtisin sitä amerikkalaiseksi versioksi neofolkista. Pidän suuresti sen soundista, jossa kaamosaika tuntuu tiivistyvän säveliksi.<br />
<br />
<br />
<br />
Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-39982649779563847432019-12-15T05:59:00.001-08:002019-12-15T06:44:13.459-08:00Kirjallinen aasinhattu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7jKhLYKymoZImB1J4Qjk4NmX7Vgci0RQxsLCoB867W9vUEoMscFfs8M8Drt-aNz-cj5AkQuVwNBwHWicnAVgANzgYnL-e2sRaJGyK9RaenQktJqWKrITWvw0u0BLmf6qbULf8nt3izSJF/s1600/aasi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7jKhLYKymoZImB1J4Qjk4NmX7Vgci0RQxsLCoB867W9vUEoMscFfs8M8Drt-aNz-cj5AkQuVwNBwHWicnAVgANzgYnL-e2sRaJGyK9RaenQktJqWKrITWvw0u0BLmf6qbULf8nt3izSJF/s400/aasi.jpg" width="400" height="265" data-original-width="620" data-original-height="410" /></a></div><br />
En ole lukenut ainuttakaan 2000-luvulla Finlandia-palkittua teosta. Näin ollen en voi väittää niitä huonoiksi. Toisaalta en myöskään ole tuntenut minkäänlaista halua lukea niitä, mikä kertoo jo jotain. Suurten kustantamojen kevät- ja syyskatalogeja lukiessa herää yleensä yhden tai parin kotimaisen uutuuden kohdalla tunne, että tämän voisi lukea jos olisi aikaa. Mutta Finlandia-voittajien listaa silmäillessä tulevat poikkeuksetta mieleen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=wMykYSQaG_c">laulun sanat</a>:<br />
<br />
<i>Burn down the disco<br />
Hang the blessed DJ<br />
Because the music that they constantly play<br />
It says nothing to me about my life</i><br />
<br />
Musiikkianalogia on tässä tapauksessa pätevä, sillä kun avaan radion parhaaseen kuunteluaikaan, missään siellä soivassa ei ole riittävää tarttumapintaa. Kaikki on räätälöity tyydyttämään psykologista mukavuudenhalua. Tosin populaarimusiikin hittejä ei yleensä edes yritetä markkinoida ”rohkeina” tai ”ajatuksia herättävinä”. Kotimaisten kirjallisuuspalkintojen saajista tällaisia luonnehdintoja sen sijaan käytetään rutiininomaisesti, vaikka kaikki tietävät ettei tässä maassa palkita ainakaan rohkeudesta. Todellisuudessa melkein kaikki kansanryhmät osoittavat suurempaa sosiaalista rohkeutta kuin kirjailijat. <br />
<br />
Jopa Nobelin saattaa vielä saada joku kiistanalainen, ristiriitaisia reaktioita herättävä kirjailija, kuten tänä vuonna Peter Handke. Mutta jos mielii päästä Finlandia-ehdokkaaksi, on järjestelmällisesti suunnattava julkiset ulostulonsa – ja mikä pahinta, myös tuotantonsa – sille lukevan yleisön sektorille, jonka mielestä Ville Rannan pilapiirrokset ovat oivaltavia. Tai ainakaan tätä sektoria ei pidä missään tapauksessa erehtyä ärsyttämään.<br />
<br />
Keitä sitten ovat nämä tiskijukat, jotka alituiseen soittavat samaa muzakia? Se on toki kaikkien tiedossa: suuret kustantamot ja kirjakauppaketjut, jotka haluavat jokavuotisen piristysruiskeensa joulumyyntiin. Tanssiin lähtevät omat suosikkinsa ilmoittava media ja voittajaa ajankulukseen arvuuttelevat kirjallisuuspiirit. Tästä syystä Finlandia on myös ajan mittaan muuttunut puhtaasti romaanipalkinnoksi. Maksava yleisö haluaa hyvän lukuromaanin jossa on sopivassa suhteessa taideproosan elementtejä, sille ei kannata kaupata runo-, novelli- tai esseekokoelmia. <br />
<br />
Lisäksi Finlandia-voittaja on aina kompromissi, jota kukaan prosessiin osallistuvista ei ehkä täydestä sydämestään kannata. Kuten tiedetään, Suomen Kirjasäätiön valitsema kolmijäseninen Finlandia-raati valitsee yhdessä vuoden kirjasadosta kuusi ehdokasta, joiden joukosta niin ikään Kirjasäätiön nimittämä henkilö valitsee voittajan. Järjestelmässä on puolensa, sillä se pitää yllä tiettyjä kirjallisia kriteereitä. Jos lopullisen valinnan tekijäksi nimitettäisiin jonakin vuonna vaikkapa Ronja Salmi, hän ei voisi valita hevoskirjaa, koska raadin esivalinnat sitoisivat häntä. Mutta sama järjestelmä myös varmistaa, että Sirkus Finlandian areenalle pääsee vain laadukkaita ja ammattitaitoisia romaaneja, siis sellaisia joita tähän maailmaan ei tarvittaisi enää ainuttakaan. Huolellisesti valikoitua roskaa, kuten Baudelaire sanoisi.<br />
<br />
Joku saattaa kysyä, miksi vaivaudun räksyttämään Finlandia-instituutiota vastaan. Se ei ole katoamassa mihinkään, toiveet sen muuttumisesta ovat olemattomat, enkä itse ole koskaan kirjoittanut yhtään teosta, joka edes muodollisesti täyttäisi ehdokkuuden nykyiset kriteerit. No, kirjoitan tästä koska minua yksinkertaisesti <i>vituttaa,</i> enkä yrityksistäni huolimatta kykene omaksumaan zeniläistä asennetta suomalaisen kirjallisuuden yleiseen latistumiseen. Raivo ajaa kirjoituspöydän ääreen tehokkaammin kuin riemu, eikä ole minun tehtäväni arvioida, onko sanoillani lopulta vaikutusta.<br />
<br />
Yleisellä latistumisella en viittaa pelkästään räikeään kaupallisuuteen, vaan omaleimaisuuden katoamiseen. Finlandia-palkinnon nimi on harhaanjohtava, koska ehdokkaat ja varsinkin voittajat näytetään valittavan sen perusteella, onko heissä potentiaalia kansainvälisille markkinoille. Hyviä esimerkkejä ovat Sofi Oksanen, ranskalaista <i>nouveau romania</i> jäljittelevä Laura Lindstedt ja tämänvuotinen palkittu Pajtim Statovci. Statovci, Kosovon albaani ja homo, on näissä puitteissa täydellinen valinta. Hän on samanaikaisesti useamman toiseuden edustaja ja käsittelee tuotannossaan vierautta, kulttuuristen identiteettien liukuvuutta ja muita kirjallisen julkisuuden parrasvaloissa pakollisia aiheita. Kaksi hänen aiempaa romaaniaan on julkaistu myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa, vaikka harva on kuullutkaan hänestä Suomessa. Kirsikkana kakun päällä hän on alle kolmekymppinen.<br />
<br />
Finlandia-instituutio yrittää tekemällä tehdä ”maailmankirjallisuutta”, jossa kansallisia erityispiirteitä ja yksilöllisiä särmiä on mahdollisimman vähän. Tällainen loppuun saakka laskelmoitu ja tuotteistettu, kuohittu ja parfymoitu kirjallisuus on valtamedian valmiiksi hyväksymää ja sen tekijät antavat etukäteen muotoiltuja vastauksia ennalta-arvattaviin haastattelukysymyksiin. Kyse on silkasta pelistä, joka ei kuitenkaan saa olla liian läpinäkyvää. Esimerkiksi Jari Tervo on naislukijoita mielistellessään ja punaniskarasisteja haukkuessaan kärkkynyt Finlandiaa liian avoimesti. Hän ei luultavasti koskaan pääse armoitettujen joukkoon, koska hänen palkitsemisensa olisi isäntä-koira -suhteen liian räikeä manifestaatio. Lisäksi Tervon kaltaisille pottunokkaisille keski-ikäisille valkoisille miehille on lopultakin varattu kulttuurijulkisuuden areenalla vain peesaajan rooli.<br />
<br />
Kuvaamani järjestelmä on ominainen kulttuurisesti nuorelle nousukasmaalle, jossa joka henkäyksellä mietitään, mitä muut mahtavat meistä ajatella. Itävallassa kirjallisuuden valtionpalkinto on myönnetty Thomas Bernhardille, joka sanoi palkintopuheessaan, että palkinnon myöntänyt taidesenaatti koostuu ”pelkistä paskapäistä”, samoin kuin sen aiemmin palkitsema kirjailijajoukko. Tämän hetken Suomessa olisi mahdoton kuvitellakaan, että Bernhardin kaltainen riidanhaastaja ja kulttuuripönötyksen karkea pilkkaaja saisi edes kustannussopimusta miltään suurelta kustannustalolta. (Finlandia-palkinnossa näkyvätkin kärjistyneessä muodossa kotimaista kustannusalaa vaivaavat taudit, joita en kuitenkaan käsittele tässä, koska Tenho Kiiskinen <a href="https://sarastuslehti.com/2016/07/17/mika-kustannusalaa-vaivaa/">on jo sanonut aiheesta olennaisen</a>.) Vielä muutama vuosikymmen sitten kotimaisen kirjallisuuden näkyviä nimiä olivat Tikkanen, Salama ja ensimmäinen Finlandia-palkittu Erno Paasilinna. Enää heitä ei mitenkään voitaisi sietää.<br />
<br />
Järjestelmä kuitenkin toimii. Kustannus- ja mediatalot saavat rahansa ja otsikkonsa. Se hyvien ihmisten joukko, jolle kirjallisuuden kuluttaminen on elämäntyyli- ja statuskysymys, muodostaa rajallisuudestaan huolimatta sopivan kokoisen kuluttajasektorin, jolle voi huoletta myydä joka vuosi samaa paskaa eri paketissa. Kun jonkin romaanin käännösoikeudet myydään ulkomaille, voidaan Hesarin kulttuurisivuilla riemuita pääsystä maailmankirjallisuuden piiriin, vaikka kansainvälisillä markkinoilla teos – yleensä ansaitusti – hukkuu massaan saman tien. Se, että järjestelmä suosii ja tuottaa sykofantteja ja pyrkyreitä, jotka vihaavat palavasti kaikkia itseään lahjakkaampia, vain varmistaa sen jouhevan käynnin tulevaisuudessakin.<br />
<br />
Yksi hyvä puoli järjestelmässä kuitenkin on. Ne, joilla on kyky nähdä, näkevät heti ettei koneiston ulos sylkäisemiin tuotteisiin kannata tuhlata aikaansa. Lukemisen arvoiset kirjat löytyvät niiden joukosta, joista ei lyödä isoa rumpua ja joita ei ehdokaslistoilla näe. Lukeva yleisö myös löytää ne pikku hiljaa, vaikkei niitä sille hopeatarjottimella tuodakaan. Rohkenen siis varovaisesti toivoa tulevaisuutta, jossa Finlandia-palkinto nähdään sinä mikä se on: häpeärangaistuksena, aasinhattuna, jonka saa alistumisesta, sivuilleen vilkuilusta, mielistelystä ja korruptiosta.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-88062815244735558482019-09-19T12:25:00.002-07:002019-09-19T15:16:48.650-07:00Painajaisen kerrostumat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGQH9S7jFzxjKHU-tTbUilUbCXAOZl0g-jWgtklxm_vxNbjeM33XLF4chBzxAkiXqJGfkpSc9bo5r8_dRuPAAcXybbCslsHTp0WPg6i4jtbNRBsVIqSfsBYK_qDy4CkH2AXDCyvnbdHXuC/s1600/memory+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGQH9S7jFzxjKHU-tTbUilUbCXAOZl0g-jWgtklxm_vxNbjeM33XLF4chBzxAkiXqJGfkpSc9bo5r8_dRuPAAcXybbCslsHTp0WPg6i4jtbNRBsVIqSfsBYK_qDy4CkH2AXDCyvnbdHXuC/s400/memory+2.jpg" width="400" height="227" data-original-width="1200" data-original-height="680" /></a></div><br />
<br />
Äskettäin levitykseen tullut <i><a href="https://www.filmihulluleffakauppa.com/dvd/14698-memory-the-origins-of-alien-2019-dvd.html">Memory: The Origins of Alien</a></i> on dokumentti, jonka tekemistä olen odottanut kauan. Se keskittyy <i>Alien</i>-saagan aloittaneeseen Ridley Scottin elokuvaan, ja jättää jatko-osat (jotka ovat parhaimmillaan viihdyttäviä ja huonoimmillaan väkisin väännettyjä) muutamaan lyhyeen mainintaan. Ja mikä parasta, sen päähuomio ei ole elokuvan tekoprosessissa, vaan teokseen sisältyvässä paksussa myyttien ja alluusioiden kerrostumassa.<br />
<br />
Tämä lähestymistapa on aiemmin jäänyt enimmäkseen pimentoon, vaikka minusta se on ainoa mielekäs. Käsikirjoittaja Dan O'Bannonin ideoima ja kuvataiteilija H. R. Gigerin toteuttama vihamielinen avaruusolento on nimittäin mytologinen hirviö <i>par excellence,</i> samaan aikaan sekä moderni että arkaainen. Se saattaa olla ainoa 1900-luvun luoma arkkityyppinen hirviö, meidän tuntemamme maailman reunalla kyyristelevä painajainen. Vaikka siitä on tullut itsestäänselvä osa populaarikulttuurin kuvastoa, se ei ole vampyyrien ja ihmissusien tavoin muuttunut pelkäksi harmittomaksi kitschiksi.<br />
<br />
Samalla hirviö ja sen ympärille rakennettu maailma ovat täynnä mielleyhtymiä muinaisiin kulttuureihin ja myytteihin sekä ajattomiin luonnon ja biologian ilmiöihin. <i>Alien</i> kytkeytyy hahmoihin ja tarinoihin, jotka ovat olleet länsimaisen kulttuurin perusaineista vuosituhansia. Se operoi jungilaisten arkkityyppien ja kollektiivisen alitajunnan alueella.<br />
<br />
Alexandre O. Philippen dokumentti ei ole lopullinen selvitys Alienin myyttisestä rihmastosta, ja hyvä niin. Puhkianalysoimisen sijaan se valaisee elokuvan merkityskentän ja antaa polttoainetta pidemmille pohdinnoille. Philippen edellinen pitkä dokumenttielokuva keskittyi purkamaan Hitchcockin <i>Psykon</i> suihkukohtausta; <i>Alienia</i> tarkastellaan laveammin, mutta huomio kiinnittyy yhä uudelleen elokuvan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=nPQ7om598OM">ikonisimpaan kohtaukseen</a> eli hirviön ”syntymään” John Hurtin rintakehän läpi.<br />
<br />
Kuuluisa kohtaus toimii leikkauspisteenä tekijöiden lukemattomista lähteistä ammentamille vaikutteille. Hirviölapsen hahmon H. R. Giger sai <a href="http://timohannikainen.blogspot.com/2019/03/ateljee-taistelukenttana.html">Francis Baconin maalaustaiteesta,</a> tarkkaan ottaen Baconin triptyykistä ”Three Studies for Figures at the Base of a Crucifixion” (1944). Gigerin oma taide on aina askarrellut syntymätrauman ja syntymän väkivaltaisuuden parissa – uuden elämän synty on hänelle aina veristä, ahmivaa ja tuskallista. Heti dokumentin avauskohtauksessa esitellään myös <i>Oresteian</i> raivottaret, jotka kostavat vanhempiaan vastaan rikkoneille jälkeläisille. <i>Alien</i> on antiikin myytin käänteisversio: lapsi eli ihmisruumista isäntänään käyttävä hirviö kostaa ihmiselle hänen loputtoman faustisen uteliaisuutensa, halunsa ylittää perimmäiset rajat. Myös samansisältöisiä viittauksia egyptiläiseen mytologiaan löytyy.<br />
<br />
Elokuvan rahtialuksen ja pelastussukkulan nimistä löytyvät viittaukset Joseph Conradin romaaneihin <i>Nostromo</i> ja <i>Narkissoksen</i> <i>neekeri</i>. Näitä käsitellään dokumentissa kommentteina imperialismiin, ja samalla <i>Alien</i> rinnastetaan mielenkiintoisella tavalla toiseen vuonna 1979 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan, Francis Ford Coppolan <i>Ilmestyskirjaan</i>. Myös siinä tuhoon tuomittu miehistö matkaa vieraan sivilisaation alueelle tarkoituksenaan tappaa toisenlainen hirviö. Muut rinnastukset elokuvan tekoaikana ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin eivät ole yhtä kiinnostavia. Mukaan on ympätty myös pakollinen feministinen analyysi ”tukahdutetun feminiinisyyden” murtautumisesta esiin, mutta sen voi onneksi ohittaa nopeasti painamalla kaukosäätimen kelausnappia.<br />
<br />
<i>Memory</i> luo myös jokusen lyhyen mutta kiintoisan silmäyksen <i>Alienin</i> tapaan kuvata teknologiaa. <i>Alien</i> irtaantui aiemman tieteiselokuvan kliinisestä teknologiakuvasta, ja sen visio avaruusajan elämästä on väkevän ruumiillinen. Siinä missä vaikkapa <i>Avaruusseikkailu 2001:n</i> teknologia on kiiltävää ja toimii jouheasti, avaruusrahtilaiva Nostromo on täynnä nihkeitä ja hämäriä, vuotavien putkien reunustavia käytäviä, kitiseviä ja suhisevia automaattiovia. Huohottavat äänitehosteet tuovat mieleen elimistön, jonka sisällä miehistön jäsenet hikoilevat korjaustöiden ja muiden arkisten askareiden kimpussa. <i>Alienin</i> avaruusmatkaajat eivät ole <i>Star Trek</i> -tyyppisiä tutkijoita ja seikkailijoita, vaan pikemminkin rekkakuskeja jotka kuljettavat raaka-ainelasteja maan ja siirtokuntien välillä.<br />
<br />
Itse pidän <i>Alienia</i> pitkälti kuvauksena paitsi kahden biologisen lajin, myös kahden eri tyyppisen teknologian kohtaamisesta. Ihmisen teknologia on avuton hirviön edessä, koska hirviö on itsessään teknologiaa: täydellisyyteen hiottu selviytymisen, lisääntymisen ja kilpailijoiden tuhoamisen väline. Kiiltävä ja virtaviivainen pää, jossa suonet kulkevat sähköjohtojen tavoin sekä aseen tavoin toimiva ruumis korostavat olennon konemaisuutta. Gigerin varhaisissa luonnoksissa olennolla oli silmät, mutta hän poisti ne valmiista suunnitelmasta painottaakseen luomuksensa epäinhimillistä, ”biomekaanista” luonnetta.<br />
<br />
Paitsi johdantona Alienin maailmaan, <i>Memory: The Origins of Alien</i> toimii kuvauksena siitä, miten merkittävät taideteokset rakentuvat. Dokumentin keskushahmoksi nouseva käsikirjoittaja O'Bannon sanoi itse: ”En varastanut keneltäkään – varastin kaikilta.” <i>Alienin</i> omaleimaisuus perustuu äärimmäisen kirjavan laina-aineksen yhdistelylle. Sillä on selvät edeltäjänsä 1950-luvun tieteiselokuvassa ja tieteissarjakuvassa – yksi dokumentissa esitelty sarjakuvatarina sisältää kuuluisan syntymäkohtauksen melkein samanlaisena kuin se lopulta päätyi elokuvaan. Mutta pelkkään genren jatkumoon <i>Alien</i> ei jäänyt, koska sen tekijät lainasivat kaikkialta, aina keskiajan maalaustaiteesta ja antiikin taruista saakka. Se on täysi teos, jota on katsottava lukemattomien kerrosten läpi.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-25398799106948663732019-09-10T12:52:00.000-07:002019-09-10T12:52:57.796-07:00Pyhää yksinkertaisuutta saatavilla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoSN9NBQo0UwklRZ4OwiZDLbQ7Nmx_xhFAwk5t5-8T9YpE6KUB6zmTjdcOhnfLpiMQaiCE0EM6mrAmwQyJLg-ec7v6ZVw4OMtY4cbYC3xRQyFqj7nhpQ8NuA5ymZDT2orpCjuXPBbvIHEU/s1600/pyh%25C3%25A4+yksinkertaisuus+blogikuva.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoSN9NBQo0UwklRZ4OwiZDLbQ7Nmx_xhFAwk5t5-8T9YpE6KUB6zmTjdcOhnfLpiMQaiCE0EM6mrAmwQyJLg-ec7v6ZVw4OMtY4cbYC3xRQyFqj7nhpQ8NuA5ymZDT2orpCjuXPBbvIHEU/s400/pyh%25C3%25A4+yksinkertaisuus+blogikuva.jpg" width="300" height="400" data-original-width="1200" data-original-height="1600" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<i>Pyhä yksinkertaisuus</i> tuli painosta viime viikon lopulla ja on <a href="https://kiuaskustannus.com/products-page/kiukaankirjat/timo-hannikainen-pyha-yksinkertaisuus/">saatavilla Kiukaan verkkokaupasta</a>. Se on neljästoista kirjani.<br />
<br />
Jokaisen kirjan kirjoittaminen on vähän erilaista, ja <i>Pyhä yksinkertaisuus</i> erosi muista ainakin taustatyön määrässä. Laskeskelin, että välittömäksi lähdeaineistoksi jouduin lukemaan viitisen kirjaa per luku, joidenkin lukujen kohdalla enemmän. Näiden lisäksi luin laajalti artikkeleita ja muita lyhyempiä tekstejä. Käytin myös jonkin verran asiantuntija-apua. Euroopan noitavainoja käsittelevän esseen lähetin sen valmistuttua tutulle pappismiehelle, jotta hän tarkistaisi etten ole puhunut läpiä päähäni kirkkohistoriaa ja kristillistä teologiaa koskevissa osuuksissa.<br />
<br />
Kirja sai alkunsa pari vuotta takaperin keskustellessani sosiologi ja matkakirjailija Erkki Lampénin kanssa. Erkki ehdotti, että kirjoittaisin kirjan hyvässä uskossa tehdystä pahasta, siis idealistisin motiivein tehdyistä vääryyksistä historiassa. Hänen mielestään aihetta ei ollut vielä käsitelty mitenkään kokonaisvaltaisesti, ja sitä koskeva kirja olisi erityisen ajankohtainen nyt, kun kaikentyyppinen moraalinen ylemmyydentunto on nousussa.<br />
<br />
Hauduteltuani aihetta vähän aikaa aloin innostua siitä. Ongelmana oli vain aihepiirin laajuus. En halunnut tehdä kattavaa kronologisesti etenevää tietokirjaa, vaan esseemuotoisen katsauksen, joten valitsin tekstien aiheet puhtaasti oman kiinnostukseni perusteella ja rajasin perspektiiviä muutenkin. (Tarkemman selonteon lähtökohdistani olen antanut kirjan johdantoluvussa, jonka <a href="http://timohannikainen.blogspot.com/2019/06/pyha-yksinkertaisuus-johdanto.html">julkaisin kesäkuussa tässä blogissa</a>.) Annoin kokonaisuuden rönsyillä aika ajoin, mutta fokus oli muutamassa pääaiheessa: Euroopan noitavainot, Ranskan vallankumouksen terrorivaihe, Ilmari Kiannon rooli valkoisten propagandistina Suomen sisällissodassa, Pavlik Morozovin tapaus 1930-luvun Neuvostoliitossa, Matti Rossin Unkarin viranomaisille kirjoittama ilmiantokirje, vasemmistolaisiin elokuvantekijöihin kohdistunut ajojahti 1940-50-lukujen Yhdysvalloissa, Dresdenin pommitus, militantti antifasistinen liike. Joistakin näistä olin kirjoittanut lyhyempiä tekstejä jo aiemmin, ja osa vanhasta materiaalista kelpasi laajennettavaksi.<br />
<br />
Historiallisista aiheista kirjoittamisessa on aina omat pulmansa, ja historiallisen tarkkuuden yhdistäminen vapaaseen esseistiseen lähestymistapaan ei ole aivan yksinkertainen juttu. Minulla ei ole historioitsijan koulutusta, joten pyrin noudattamaan tiettyä varovaisuutta. Monet kirjailijat haksahtavat historiaa käsitellessään tiettyihin leväperäisyyksiin. Kokonaisuuden elävöittämiseksi he saattavat kertoa raflaavia mutta paikkansapitämättömiä anekdootteja, innostua liikaa jonkin tulkintatavan soveltamisesta tai katsella menneisyyttä oman aikansa piilolinssien läpi. Näitä yritin välttää. Historia itsessään on yleensä riittävän mielenkiintoista ja dramaattista ilman erillisiä tehokeinoja, ja etenkin hirvittävistä tapahtumista kertoessa on syytä olla kylmäverisen toteava.<br />
<br />
Tein myös sen tietoisen valinnan, että pidättäydyin nostamasta omaa persoonaani esiin. Jotkut viime vuosina julkaisemani kirjat, etenkin <i>Kuolevainen</i> ja <i>Lihamylly,</i> ovat olleet suoran omaelämäkerrallisia, mutta <i>Pyhästä yksinkertaisuudesta</i> henkilökohtainen aines on häivytetty lähes tyystin. Olisin helposti voinut käsitellä omia kokemuksiani kirjan aineiston rinnalla ja vetää suoria yhteyksiä todistamiini aikalaisilmiöihin, mutta se olisi vienyt kirjalta terän. Päätin luottaa lukijan kykyyn tehdä omat johtopäätöksensä ja löytää itse vastaavuudet. Ne muutamat kohdat, joissa käsittelen tämän hetken ilmiöitä historiallisen aineksen rinnalla, ovat tarkoin valittuja ja antavat toivoakseni tarttumapintaa syöttämättä liian yksioikoisia tulkintoja.<br />
<br />
Menneisyyden voi helposti muuttaa poliittisen rituaalin osaksi, viihdyttäväksi ja tunteisiin vetoavaksi draamaksi jossa on sankareita ja roistoja, uhreja ja pyöveleitä. Mutta tällainen lähestymistapa on vaarallinen, ja lisäksi se vie historialta todellisen viehätyksen, joka perustuu loputtomaan ristiriitaisuuteen. Lyhyesti sanottuna tavoitteeni on ollut kirjoittaa historiallisista aiheista aikuisille ihmisille.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-44492403157327590512019-09-01T10:53:00.000-07:002019-09-01T10:53:19.475-07:00Ulos supermarketista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjY0fSGbWCNImaRQJUhj4sp8x5sqgGZ9TnpgyRb5q_vK0GrhcDk7BUeVVWWByDPghAVjpZeLRgqKwgRMNceDypu5nn0UpgzyVEU1kb4Z5CFffqNpT1hMKSYRW7reZlfJp5netBk-L2jIP5/s1600/sepelkyyhkyt.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjY0fSGbWCNImaRQJUhj4sp8x5sqgGZ9TnpgyRb5q_vK0GrhcDk7BUeVVWWByDPghAVjpZeLRgqKwgRMNceDypu5nn0UpgzyVEU1kb4Z5CFffqNpT1hMKSYRW7reZlfJp5netBk-L2jIP5/s400/sepelkyyhkyt.jpg" width="400" height="300" data-original-width="1280" data-original-height="960" /></a></div><br />
Se tosiseikka, että ihmisen täytyy syödä, tuntuu minusta turhauttavalta. Osaan toki arvostaa hyvää ruokaa, ja monen ruokalajin oikeasta valmistus- ja maustamistavasta minulla on vakaa mielipide. Mutta silti haluaisin käyttää syömiseen kuluvan ajan usein aivan muuhun. Nälkä keskeyttää lupaavasti alkaneen kirjoittamisrupeaman, ja syömistä seuraava raukea kylläisyys vie halun jatkaa sitä. Usein lykkään työskennellessäni tai jonkin mieluisan harrastuksen parissa puuhaillessani ruokailua mahdollisimman pitkälle ja pidän nälkää aisoissa makeisilla ja nikotiinilla.<br />
<br />
Lisäksi ruoan hankkimiseen ja valmistamiseen tuhraantuu paljon aikaa. Loppujen lopuksi harva ruokalaji on niin herkullinen, että ehdoin tahdoin haluaisin nähdä vaivaa sen valmistamiseksi. Yksin eläessäni söin paljon roskaruokaa ja tilausruokaa, ja nykyäänkin turvaudun helposti ravintoloihin jos kukkaronnyörit antavat myöten. Koska olen tullut ikään, jossa syömisen terveysnäkökohtiin täytyy väkisinkin kiinnittää huomiota, ruokakaupassa käynti on muuttunut eksistentiaaliseksi painajaiseksi. Valintoja tehdessään on ajateltava kolesterolia, verenpainetta, vitamiineja, hiilihydraatteja, sokeria ja lukemattomia muita tekijöitä, vaikka mieluiten vain kahmaisisi pakastealtaasta pizzan ja keskittyisi pohtimaan uusasiallisuutta 1920-luvun saksalaisessa elokuvassa.<br />
<br />
Edellä sanotun valossa on kieltämättä ristiriitaista, että joka syksy näen huomattavasti vaivaa hankkiakseni riistaa ruokapöytääni. Herään ennen auringonnousua, vaellan jopa kymmeniä kilometrejä usein vaikeakulkuisessa maastossa, siedän kylmää, märkää ja tuntikausien paikallaan kykkimisestä kipeytyviä lihaksia. Kaiken lisäksi teen tämän, vaikka tuloksesta ei ole etukäteen minkäänlaista varmuutta.<br />
<br />
Kun ammuin ensimmäisen heinäsorsani syksyllä 2015, se putosi pieneen lampeen noin parin metrin päähän rannasta. Olin niin innoissani, etten vaivautunut etsimään oksaa jolla linnun saisi hilattua rantaan, vaan päätin kahlata hakemaan sen. Lampi olikin äkkisyvä, ja pari askelta otettuani upposin täysin vaatetettuna ja kumisaappaat jalassa rintaa myöten veteen. Nappasin sorsan nopeasti käteeni ja räpiköin kuiville. Onneksi ilma oli lokakuisesta ajankohdasta huolimatta lämmin ja kotiin oli vain kilometrin kävely. Uimalla olen hakenut sorsia myöhemminkin, viimeksi pari viikkoa sitten, kun koiraa ei ollut mukana metsällä. Tällä kertaa maltoin sentään riisua päällysvaatteeni ensin.<br />
<br />
Ponnistuksia sisälsi myös metsäkaurisjahti viime vuoden syksyllä Padasjoella ystäväni ja työtoverini Jarkko Pesosen kanssa. (Jarkon kirjoittama yksityiskohtaisempi kuvaus jahdista löytyy <a href="https://sarastusblogi.wordpress.com/2018/10/02/padasjoen-kauriinmetsastajat/">täältä.</a>) Etsimme ja väijyimme yhteensä noin 12 tuntia kahta auringonnousun aikaan näkemäämme kaurista, ja kaato tapahtui noin tuntia ennen iltahämärää. Olimme asettuneet muutamaa tuntia aiemmin passiin pellonreunaan suuren kiven taakse lähelle metsärajaa, oma tarkkailusektorini oli kiven vasemmalla puolella, Jarkon oikealla. Kun maastoa tuijottaa tuntikausia, näköaisti alkaa temppuilla: metsänreuna ja pilvet muuttuivat geometrisiksi kuvioiksi, ja vähän väliä oli suljettava silmät hetkeksi erottaakseen taas yksityiskohtia.<br />
<br />
Yksitoikkoisuudesta minut havahdutti laukaus. Tarkkailualueidemme väliin oli jäänyt sokea kulma, ja juuri siitä kauriit olivat tulleet esiin ja lähteneet kulkemaan Jarkon suuntaan. Noustessani ylös näin Jarkon juoksevan kohti metsänreunaa edellään kauriit, joista toiseen oli selvästi osunut. Naaraskauris löytyi lyyhistyneenä metsärinteeseen, luoti oli osunut etusorkan taakse ja lävistänyt keuhkot. Kun veret oli laskettu, ruho piti saada nopeasti suolistettavaksi – osuma oli muutaman sentin optimaalisen osumakohdan takana, ja paine oli saattanut vaurioittaa mahalaukkua. Vatsaonteloon valuessaan mahalaukun hapot olisivat pilanneet lihan.<br />
<br />
Riistankäsittely tapahtui kesäpaikkani saunan pesuhuoneessa, ja oli kauniisti sanottuna sotkuista hommaa. En ollut ennen suolistanut niin isoa eläintä, ja sisälmyksistä uhoava lämmin lemu sai minut aluksi yökkäilemään. Pää ja sorkat piti katkaista kirveellä ja ruho vielä nylkeä ja paloitella useampaan osaan. Lopetettuamme ulkona oli jo pilkkopimeää, mutta suolista ja muusta teurasjätteestä piti vielä päästä eroon. Laitoimme ne muoviseen lasten kylpyammeeseen ja kannoimme pellonreunaan, missä kaivoin niille taskulampun valossa kuopan ja hautasin sinne.<br />
<br />
Tällaisten operaatioiden aikana en ole kertaakaan mielessäni kyseenalaistanut koko touhun mielekkyyttä. Ja kun riistaeläin on lopulta päätynyt ruokapöytään, olen aina pitänyt ateriaa kaiken vaivannäön arvoisena. (Vaivannäkö on itse asiassa väärä sana, koska toisin kuin tavanomaisessa ruoanhankinnassa, metsästyksessä varsinainen ilo syntyy itse prosessista, ei lopputuloksesta. Tässä kirjoituksessa päähuomioni on kuitenkin ravinnossa ja syömisessä.) Itse pyydetyn sorsan höyrytessä juuresgratiinin ja mustaherukkahillon ympäröimänä lautasella tunnen syvää tyydytystä, jollaista ei voisi kuvitellakaan marketista ostetuista aineksista valmistetun aterian äärellä. Tämä on pyhää ruokaa, jonka makuvivahteisiin perehdytään hartaudella, sillä ei vain sammuteta nälkää. Jos asuisin maalla ja metsästäisin viikoittain, sen aura tietenkin himmenisi, vaikken uskokaan että kokonaan katoaisi. Lapsuudessani isän syksyllä ampuman hirven lihaa syötiin talven aikana niin usein ja niin monessa muodossa – paistina, jauhelihana, säilykkeenä – etten koskaan voisi nähdä siinä mitään eksoottista. Silti hirvenliha päihittää edelleen millaisen tahansa naudanlihan, sekä makunsa että herättämiensä muistojen puolesta.<br />
<br />
En ole erityisen kokenut tai taitava metsästäjä. Työaikatauluni rajoittavat harrastusta siinä määrin, että vuosittaiset metsästysreissuni ovat yleensä yhden käden sormilla laskettavissa. Metsästän useimmiten yksin, en erakkomaisuuttani vaan siksi, että metsästävien kavereiden aikatauluja on hankala sovittaa yhteen omieni kanssa. Hirvijahdin kaltaiset sitoutumista vaativat ryhmämetsästyksen muodot ovat mahdollisuuksieni rajojen ulkopuolella. Muutamat vuosittaiset metsästyskerrat tarjoavat kuitenkin sellaista sisäistä ja ulkoista vapautta, että ne ovat vuodenkiertoni kohokohtia. Tämän vapauden tärkeä ulottuvuus on pako supermarketmaailmasta. Metsästäjän tekemät valinnat ovat suoraan merkityksellisiä: jos liikkuu varomattomasti tai painaa liipaisinta väärällä hetkellä, ateria jää saamatta. Myös sattuman rooli, joka nykyaikaisissa ruokakaupoissa pyritään rajaamaan olemattomiksi, on suuri. Useimmiten metsältä palaa tyhjin käsin.<br />
<br />
Metsästyksen parissa vietetyt vuodet ovat saaneet minut arvostamaan suomalaista metsästyskulttuuria. Jokainen tuntemani metsästäjä suhtautuu metsästäjän eettiseen koodistoon vakavasti. En tosin tiedä olisiko suhtautuminen leväperäisempää ellei tuota koodistoa valvottaisi verraten ankaralla lainsäädännöllä, mutta joka tapauksessa metsästys Suomessa on huomattavasti sivistyneempää touhua kuin esimerkiksi Italiassa, jossa lajintunnistuksen kaltaisille sivuseikoille viitataan kintaalla ja ammutaan kaikkea mikä liikkuu, myös metsästyskavereita. Lisäksi suomalainen metsästyskulttuuri on myönteisellä tavalla demokraattista. Täällä käytäntö, jossa parhaisiinsa pukeutuneet aristokraatit ampuvat riistan ja palveluskunta käsittelee sen, on tuntematon ja pankinjohtajakin joutuu työntämään kätensä peuran höyryäviin suoliin.<br />
<br />
Nykyään etiikasta julkaistaan enemmän kirjallisuutta kuin mistään muusta filosofian osa-alueesta, ja etiikan sisällyttäminen suunnilleen kaikkeen ravintoa koskevaan keskusteluun on ajallemme leimallinen piirre. Metsästystä koskevissa kiistoissa metsästäjillä on tapana korostaa, että he kunnioittavat luontoa ja eläimiä vaikka osallistuvat aktiivisesti villieläinten surmaamiseen. Monet eläinsuojelijat taas pitävät tätä kestämättömän ristiriitaisena. Metsästystä vastustavalle kaikki eläimet ovat samalla viivalla, eikä hän voi käsittää esimerkiksi sitä, miksi metsästäjä pitää hellää huolta koirastaan mutta tappaa ja syö riistaeläimiä.<br />
<br />
Yhteisymmärrystä metsästäjän ja eläinsuojelijan välillä harvemmin syntyy, koska jälkimmäinen katsoo metsästäjän toimintaa aina ulkopuolelta, ja metsästys pysyy hänelle syvästi outona ja vastenmielisenä toimintana. Metsästyksen vastaisten argumenttien ongelma on myös siinä, että niissä logiikka sekoitetaan etiikkaan. Ihmiselle on luontaista muodostaa erilainen suhde eri eläinlajeihin, ja lisäksi nämä suhteet vaihtelevat kulttuurisesti paljonkin. Minä en koskaan söisi koiraa, mutta kiinalaiselle tai korealaiselle se ei tuottaisi ongelmia. Ihmisen kulttuureissa jotkut eläimet ovat vuosituhansien saatossa vakiintuneet kumppaneiksi, jotkut toiset taas ravinnonlähteiksi, ja looginen päättely on jokseenkin avuton tällaisten käytäntöjen edessä.<br />
<br />
Itse suhtaudun suurin varauksin ajatukseen eläinoikeuksista. Jos eläimillä olisi oikeuksia samalla tavoin kuin ihmisillä, meidän olisi pidettävä niitä oikeustoimikelpoisina. Ei tämä aivan tavatonta historiallisesti olisikaan: keskiajalla isäntänsä hengiltä potkaissut hevonen saatettiin tuoda oikeuden eteen miestaposta syytettynä ja määrätä sille oma puolustusasianajaja. Useimmat oman aikamme ihmiset kuitenkin pitäisivät tätä varsin omituisena. En kuitenkaan kannata hälläväliä-asennetta eläinsuojeluun. Ihmisillä on velvollisuuksia kaikenlaisia eläimiä kohtaan, ja yleensä eläinoikeuksista puhuttaessa tarkoitetaan todellisuudessa niitä.<br />
<br />
Velvollisuutemme eläimiä kohtaan määrittyvät sen perusteella, millainen suhde meillä on niihin. Lemmikit ovat kunniajäseniä ihmisten moraalisessa yhteisössä, niitä voidaan verrata ja usein verrataankin perheenjäseniin. Ihmistä, joka hylkää kesäkissan pidän yhtä alhaisena kuin lapsensa heitteille jättäjää. Naudoista, lampaista ja muista niin sanotuista hyötyeläimistä meillä on velvollisuus pitää huolta, mutta suhde niihin ei yleensä ole yhtä henkilökohtainen. Velvollisuutemme meistä kokonaan riippumattomia villieläimiä kohtaan koskevat puolestaan enemmän lajia kuin yksilöitä. Metsästyksessä tämä tarkoittaa, ettei riistaeläimiä saa hävittää sukupuuttoon ja että saalis pitää surmata mahdollisimman kivuttomasti. Tärkeää on sekin, että metsästäjä syö kaiken ampumansa riistan tai vähintäänkin lahjoittaa sen muille riistan ystäville tai myy ravintolaan.<br />
<br />
Mitä taas tulee väitteeseen, että metsästys on moraalitonta koska siinä saadaan mielihyvää tarpeettomasta kärsimyksestä, se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Metsästyksessä pyritään tappamaan eläin, ei satuttamaan sitä. Epämiellyttävimmät metsästysmuistoni liittyvät tapauksiin, joissa olen joutunut lopettamaan haavoittuneen linnun kepiniskulla tai niskat katkaisemalla. Ihanteena on aina onnistunut riistalaukaus, jonka aiheuttama kuolema on verraten helppo silloinkin kun se ei tapahdu silmänräpäyksessä. Keuhkot läpäisevä luoti saa kauriin verenpaineen syöksymään pohjalukemiin, jolloin tajuttomuus ja kuolema seuraavat alle puolessa minuutissa. Ilveksen saaliiksi joutuvan yksilön lähtö on paljon tuskallisempi.<br />
<br />
Voidaan toki kysyä, onko näinkään vähäinen kärsimys tarpeellista, koska toisin kuin ilveksen, oma henkiinjäämiseni ei ole riippuvainen riistalihasta. Tähän osaan antaa vain subjektiivisen vastauksen. Minulle jahdin tuoma jännitys ja aistivireys, jonka veroista ei mistään muusta toiminnasta saa, riittää oikeuttamaan melko harvalukuiset osallistumiseni luonnossa keskeytyksettä tapahtuvaan verenvuodatukseen. Toinen oikeutus on kanttarellien kanssa paistettu sepelkyyhkynrinta tai konfitoitu kauriinjalka, jotka kulinaaristen ominaisuuksiensa ohella edustavat reiluimmin ja eettisimmin hankittua lihaa. Sellaiset ruoat on syytä maustaa maltillisesti, sillä itse pyydetyn maku on jotakin, jota ei modernissa maailmassa liian usein kohtaa.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-65044089736456251492019-08-17T06:50:00.000-07:002019-08-17T06:51:00.316-07:00Kokonaistaideteoksen muistelmat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFHquRPLhpuYKDdvUi25f0U5xcEtNJXPgVf5jen52yCXyZEPEO8d0KmZIq9ub5mATUdBp0-SJgS88B11QhJqvnYmWrxHUgizAQDnOfagLgCB_ND5IsC9HfnIxRiqDjZm7dnZ7cJQUX8MZ0/s1600/matti+m%25C3%25A4kel%25C3%25A4.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFHquRPLhpuYKDdvUi25f0U5xcEtNJXPgVf5jen52yCXyZEPEO8d0KmZIq9ub5mATUdBp0-SJgS88B11QhJqvnYmWrxHUgizAQDnOfagLgCB_ND5IsC9HfnIxRiqDjZm7dnZ7cJQUX8MZ0/s400/matti+m%25C3%25A4kel%25C3%25A4.jpeg" width="263" height="400" data-original-width="648" data-original-height="986" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Vuonna 1985 ilmestyneessä esseessään ”Työnantajat” Matti Mäkelä nimesi kuolemanpelon yhdeksi itselleen tärkeimmistä kirjoittamisen motivaattoreista eli työnantajista. Hän kertoi pitävänsä kuolemanpelkoaan yllä ankaralla tupakoinnilla kirjoittamisen aikana. Kirjoituspöydän reunalla oleva tupakka-aski oli hänelle ”viimeisen päivän symboli”, joka muistutti että aikaa ei ole loputtomiin ja töitä on paiskittava.<br />
<br />
Kun Mäkelä reilut 30 vuotta myöhemmin kirjoitti muistelmiaan, hän sai kesken kaiken lääkäriltä diagnoosin parantumattomasta syövästä. (Tupakoinnin hän oli lopettanut, syöpä oli maksassa.) Muistelmien alkuluku piti kirjoittaa uusiksi, ja siinä Mäkelä palasi vuosikymmenten takaiseen tekstiinsä:<br />
<blockquote><i>Minulle tuli nyt uusi työnantaja, ehkä jopa aikaisempaa kireämpi, varsinainen nihilisti työehdoiltaan.</i></blockquote><br />
Mäkelän muistelmat ilmestyivät nimellä <i>Pitelemätön</i> tämän vuoden alkukesästä, ja Mäkelä itse kuoli sairaalassa 6.8. Kuoleman ajankohta oli jonkinmoinen yllätys. Tiesin Mäkelän olevan huonossa kunnossa, mutta oletin hänen elävän pidempään, koska hän oli muistelmien ilmestymisen alla antanut laajan henkilöhaastattelun Hesarillekin. Voi olla, että muistelmien loppuun saattaminen joudutti lähtöä. Kun uuden työnantajan vaatimukset oli täytetty, saattoi rauhallisin mielin päästää irti.<br />
<br />
Hesarin kriitikkona Mäkelä vaikutti omaan kirjalliseen läpimurtooni: hänen kehuva arvionsa kirjastani <i>Ilman</i> (2009) tavallaan sinetöi teoksen maineen. Myöhemmin hän kirjoitti myönteisesti parista muustakin kirjastani (<i>Hysterian maa</i> ja <i>Kunnia</i>). Henkilökohtaisesti Tapasin Mäkelän vain kerran, vuoden 2013 tai 2014 Tampereen miespäivillä, missä osallistuimme samaan paneelikeskusteluun. Mikään oppi-isä hän ei minulle ollut; kun ensimmäisen kerran tutustuin hänen tuotantoonsa, essee oli jo vakiintunut leipälajikseni. Mutta se, mitä Mäkelä kirjoittaa Pitelemättömän lopussa arvioidessaan omia saavutuksiaan, pitää epäilemättä paikkansa:<br />
<br />
<blockquote><i>Jos siirrytään lähemmäksi työsuorituksia, suurimpana saavutuksenani pidän ilman muuta esseen tuomista, laajempana kuin koskaan ennen, suomalaiseen kirjallisuuteen. Vaikka laajeneminen tapahtui etupäässä 2000-luvulla, sen juuret epäilemättä ovat 1980-luvulla alkaneessa tuotannossani. (Voi kuinka tämä itsensä kehuminen on vaikeaa, sen voittaa vaikeudessa vain toisen kehuminen!)</i></blockquote><br />
Mäkelä raivasi kirjailijana tilan minulle, Antti Nylénille, Tommi Melenderille ja muille joiden nimet on totuttu yhdistämään esseistiikan nousuun kirjallisuudenlajina 2000-luvulla. Hän loi maineensa esseistinä aikana, jolloin kirjailijat julkaisivat esseitä pääasiassa välitöinään. Essee- ja kolumnikokoelmien ohella hän julkaisi vain yhden romaanin ja pari tietokirjoiksi laskettavaa teosta, jotka nekin ovat luonteeltaan poleemisia ja persoonallisia. Lisäksi hän toi lajiin raa'an, kompromissittoman tunnustuksellisuuden valikoimallaan <i>Kaksi vaimoa</i> (1995), jota Hesarin Suvi Ahola luonnehti ”lyönniksi vasten kasvoja”. Myöhemmin tällainen lähestymistapa on yhdistetty erityisesti minuun.<br />
<br />
Muistelmissa Mäkelä yhdistää tunnustuksellisuuden lestadiolaiseen taustaansa ja masokismiinsa. Röyhkeät provokaatiot ja lähes itsetuhoiset paljastukset ovat hänelle syyllisyydentunnon ilmausta:<br />
<br />
<blockquote><i>Masokismia eivät harrasta ihmiset, jotka haluavat pitää itsellään pikku palan maailmasta ja pelkäävät sen menettämistä. He ovat mustasukkaisia, omistushaluisia, epäluuloisia. Masokistit sen sijaan kokevat omistavansa liian paljon, ja siksi tuntevat syyllisyyttä ja halua rankaista itseään tuosta omistuksesta. Myös tämä tunne edellyttää uskonnollisen tunteen läsnäoloa, sitä että oikeastaan tietää elävänsä täällä vain ”laupeudesta ja armon antimista”, isäni mielivirttä lainatakseni.</i><br />
</blockquote>Tämä on kiinnostava kohta, pitkän punnitsemisen arvoinen. Omat provokaationi ja tunnustukseni ovat varmasti olleet paitsi uhman, myös alemmuudentunnon ilmauksia, yrityksiä nousta alemmuudesta levittämällä se julkeasti kaikkien eteen. Lisäksi niissä on uhkapelin luonne. Tunnen ajoittain vastustamatonta halua panna kaikki vaakalaudalle, sillä kaikkein eniten pelkään jähmettymistä kaikkien hyväksymäksi, harmittomaksi kirjailijaksi, joka kelpaa Helsinki Lit -festivaalin juontajaksi. Maksamani hinta on lopulta pieni verrattuna siihen, että saisin sielulleni vahingon.<br />
<br />
Eli Mäkelän korostama uskonnollinen tunne on olennaisella tavalla läsnä omassakin kirjoittamisessani, vaikka jo ajat sitten käänsin (Mäkelän tavoin) selkäni vanhempieni luterilaiselle uskolle.<br />
<br />
Raflaavista aiheista ja poleemisesta lähestymistavasta huolimatta Mäkelästä on aina välittynyt optimistinen ja elämänmyönteinen kuva. Tätä hän korostaa muistelmissaankin. Hän toteaa epäonnistumistensa olevan sen verran lieviä, ettei niistä kunnolla riitä rakennustelineiksi traumoille. Hän sanoo olevansa tulevaisuudenuskon ja tasa-arvon ajan tuote ja luonnehtii uskoaan maailmanloppuun hyvin heikoksi. Tämä lienee suurin ero minun ja Mäkelän välillä. Itselleni ajatus sivilisaation meneillään olevasta tuhosta on aina määrittänyt suhdettani maailmaan, ja jos minulla on jokin ”sukupolvikokemus” niin se, että tasa-arvo on suuri huijaus johon kukaan ei sisimmässään usko.<br />
<br />
Syynä lienee se, että minä ja Mäkelä edustamme eri aikakausia vaikka kasvuolosuhteemme maalaispoikina muistuttavat kovastikin toisiaan. Mäkelä eli lapsuutensa ja nuoruutensa aikana, jolloin tasa-arvo oli pragmaattinen lähtökohta: se tarkoitti, että lahjakas yksilö kykeni nousemaan yhteiskunnan portaita taustastaan riippumatta ja että vähemmän lahjakkaillekin taattiin inhimilliset olot. Minä taas ehdin murrosikään 90-luvulla, jolloin edellisen vuosikymmenen lupaukset vauraudesta ja vakaista työurista julistettiin peruutetuiksi. Samoihin aikoihin tasa-arvosta tuli outo idealistinen rakennelma, lopullinen päämäärä jonka pitäisi toteutua jäännöksettömästi kaikista biologisista rajoituksista huolimatta.<br />
<br />
Mäkelän positiivisuus saa hänet myös pidättäytymään tuntemiensa ihmisten haukkumisesta ja arkaluontoisten totuuksien paljastamisesta. Jos itse tietäisin olevani kuolemansairas, paljastaisin kaiken tietämäni ja luonnehtisin erinäisiä ihmisiä reilusti kunnianloukkauksen kriteerit täyttävillä ilmauksilla – ei minua enää siinä vaiheessa kehdattaisi haastaa oikeuteen. Mäkelä puolestaan sanoo <i>Pitelemättömän</i> esipuheessa vain laittavansa kirjan loppuun luettelon tutuista ihmisistä ja merkitsevänsä kunkin nimen perään koulunumerolla tämän ihmisarvon. Petyin selatessani henkilöluetteloa: Mäkelä ei ollut toteuttanut aiettaan, nimien perästä löytyi vain sivunumerot.<br />
<br />
Useimmissa muissa asioissa Mäkelän kirjailijapersoona tuntuu tutulta ja samaistuttavalta. Hänen urakehityksensäkin muistuttaa omaani: ”Joka tapauksessa minusta, aiemmin hienovaraisesta, otavalaisesta luonnontarkkailijasta tuli röyhkeä omaisuudella kehuja, sovinisti ja perverssi sadomasokisti.” Mäkelä myös siirtyi uransa mittaan kohti yhteiskunnallista osallistumista: hänestä tuli miesten ja maaseudun ihmisten puolestapuhuja. Kantaaottavuudessa hän asettuu samaan jatkumoon monien suomalaisen esseistiikan pioneerien, erityisesti Linkolan ja Paasilinnan, kanssa. Mäkelän pohdinnat kirjailijan kantaaottavuudesta ovat erittäin teräviä. Alkaessaan ajamaan jotakin asiaa kirjailija joutuu väistämättä kuolettamaan epävarmuutensa ja korostamaan asiansa oikeutusta. Silloin hän ”tyhmentyy” eri mieltä olevien näkökulmasta, osa lukijoista alkaa pitää häntä yksioikoisena jankkaajana. Toisaalta hän saa ”vaikuttajan” aseman, samanhenkisten seurakunnan ja tunteen tarpeellisuudesta.<br />
<br />
Tietyn perusskeptisyyden Mäkelä kuitenkin aina säilytti, minkä lasken hänelle eduksi. Hänen propagandistisimmissakin teksteissään on puhtaan henkilökohtaista tai kuvailevaa ainesta sekä epäsovinnaisia ajatuksellisia käänteitä. Lyhyesti sanottuna hän pysyi kirjailijana:<br />
<br />
<blockquote><i>Kirjailijalle luonteenomaista kuitenkin on, ettei hän koskaan tee tätäkään työtä laskelmallisesti. Hän on aina hölmö humanisti tai hyödyllinen idiootti, joka on sydämestään ajamiensa asioiden takana. Eli kokee sanovansa kirkkaan totuuden, joka vain ei vielä ole muille valjennut.</i></blockquote><br />
On sanottu, että kirjailija on persoonallisuudeltaan joko prosaisti tai lyyrikko. Mäkelän muistelmien yhtenä ansiona on, että se nostaa esiin esseistin persoonallisuuden, joka poikkeaa niin fiktion kuin runouden kirjoittajasta. Mäkelän korostama lyhytjänteisyys on varmastikin useimmille kaunokirjallisen asiaproosan tekijöille leimallista. Itse en aktiivisesti jaksa työstää yhtä esseekokoelmaa yleensä puolta vuotta pidempään, 500-sivuisen romaanin kirjoittamiseen en mitenkään löytäisi itsestäni henkistä energiaa enkä istumalihaksia. <br />
<br />
Mutta kyse on muustakin kuin lyhytjänteisyydestä. Mäkelän mukaan esseisti ”suorastaan tunkee olemaan olemassa, tekstiensä ulkopuolellakin”. Esseisti osallistuu kaikenlaiseen ulkokirjalliseen touhuun, perehtyy aatteellisiin ja uskonnollisiin virtauksiin, riitelee maailman kanssa. Tämä vaatii aikaa, joka lyyrikolta kuluisi sanojen punnitsemiseen ja romaanikirjailijalta juonen koukeroiden muotoiluun.<br />
<br />
<blockquote><i>Myös opettajani, edesmennyt professori Kai Laitinen luokitteli aikanaan kirjailijat kolmeen kastiin. Aavistuksen Laitista kärjistäen hänen kolmijakonsa oli seuraava: ensimmäisessä kastissa olivat hänen mukaansa aidot b-luokan kirjailijat, jotka liikkuvat henkisen viriliteettinsä ylimmällä rappusella pykätessään joka toinen vuosi juonellisen kertomuksen, jossa epookki, nykyään epookit monikossa, on lähteestä tarkistettu tai tehosekoittimella uuskummaksi pyöritelty. Toiseen kastiin kuuluvat kirjailijat, joilla on se kuuluisa oma ääni ja kieli. Ja siinä karsinassa he sitten tarkasti pysyttelevät, jopa niin tarkasti, että arvostelija voi aivan asiallisesti huudahtaa: hän horjahti, virsu lipsuu, ei ole entisensä.<br />
<br />
Kolmanteen kastiin Laitinen asetti kirjailijat, jotka tekevät paitsi hyviä ja huonoja kirjoja, myös ja nimenomaan kaikkea muuta mahdollista. Yhdeksi esimerkiksi hän mainitsi Eino Leinon, joka Nocturnen kirjoittamisen lisäksi perusti muun muassa ylevän kalevalaisen kesäteatterin ja anoi Viron kansalaisuutta. 'Kaikkea muuta' tarkoitti siis Laitis-vainaan määrittelyssä niin fiksua kuin pöljääkin toimintaa, merkkejä ajattelusta ja ajattelemattomuudesta - myös kirjoittamisen ulkopuolella.</i></blockquote><br />
Esseisti on siis muita kirjailijatyyppejä enemmän kokonaistaideteos, jo lähtökohdiltaan. Sellainen Mäkeläkin ehdottomasti oli, tämä mönkijällä metsäteitä ajeleva sadomasokisti, joka kirjailijantyönsä ohella ehti muun muassa opettaa tarkkailuluokkaa, toimia Pekkas-akatemian rehtorina ja Pohjois-Karjalan Kylät ry:n puheenjohtajana, työskennellä monen lehden kriitikkona ja väitellä tohtoriksi.<br />
Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-91188066731629548732019-06-11T13:29:00.000-07:002019-06-11T16:13:51.847-07:00Pyhä yksinkertaisuus (Johdanto)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfojGmKUAIdeYAbdMWLw6MpSuBQZttz7oTVfcXgNlJqbxhSQWtOYyeyx_bR2zkT7lV76l3-ZfONzGTbQwYTRmt_TBgnOJjreeXwfSAa12VvmXphqWjnL7Rmeg3Ug_sqZOvcLIHsc7_jSqm/s1600/sancta+8.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfojGmKUAIdeYAbdMWLw6MpSuBQZttz7oTVfcXgNlJqbxhSQWtOYyeyx_bR2zkT7lV76l3-ZfONzGTbQwYTRmt_TBgnOJjreeXwfSAa12VvmXphqWjnL7Rmeg3Ug_sqZOvcLIHsc7_jSqm/s400/sancta+8.jpg" width="276" height="400" data-original-width="801" data-original-height="1161" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<i>(Teksti on johdantoluku esseekokoelmaani "Pyhä yksinkertaisuus", joka <a href="https://sarastuslehti.com/2019/05/26/kiukaan-syksyn-ohjelma-muita-kirjauutisia-2/">ilmestyy Kiukaalta tulevana syksynä</a>.)</i><br />
<br />
<br />
Tämän kirjan alaotsikko sisältää erään ajatuksellisen ongelman. Useimmille on selvää, millaisia pahat teot ovat, mutta mitä on se hyvä, jonka nimissä niitä tehdään?<br />
<br />
Harva teko on tehty puhtaasti ilkeyttään. Useimmiten niille ainakin jälkeenpäin keksitään jokin oikeutus tai veruke. Paha teko on tekijän omissa silmissä kosto itse kärsitystä vääryydestä, virhearvioinnista johtuva ylilyönti tai olosuhteiden sanelema reaktio. G. K. Chesterton on kiteyttänyt hyvin niin yksilöllisten kuin kulttuuristen moraalien moninaisuuden: ”Olemme varsin samankaltaisia siinä, millaisia tekoja pidämme pahoina. Eroamme valtavasti toisistamme siinä, millaisia pahoja tekoja pidämme anteeksiannettavina.”<br />
<br />
Nyt käsittelen kuitenkin jotain muuta kuin arkipäiväisiä pahuuksia ja niiden anteeksiannettavuutta. Kerron valheista, petoksista, murhista ja kidutuksista, jotka on tehty hyvässä uskossa. Tilanteista, joissa vääryys on harkitusti otettu oikeuden välikappaleeksi ja korkeamman tarkoituksenmukaisuuden nimissä tehty asioita, joita tavanomaisen logiikan puitteissa pidettäisiin pöyristyttävinä.<br />
<br />
Historia ja päivänpolitiikka tarjoavat luonnollisesti ehtymättömän lähdeaineiston. Voidaan väittää, että politiikassa ylipäätään on kyse hyvän nimissä tehdystä pahasta. Jos politiikka on mahdollisen taidetta, sitä on tehtävä valitsemalla ikäviä vaihtoehtoja, mutta vähemmän ikäviä kuin muut mahdolliset. Niinpä pari täsmennystä on paikallaan.<br />
<br />
Käsittelen ensisijaisesti tapauksia, joissa pahoja tekoja ei ole pidetty jalojen pyrkimysten epämiellyttävinä sivutuotteina tai välttämättöminä edellytyksinä, vaan hyveellisinä ja jopa sankarillisina toimina. Ne eivät aina ole himmentäneet suorittajiensa sädekehää, usein päinvastoin: julmimpia inkvisiittoreita on palkittu korkeilla kirkon viroilla, vanhempansa ilmiantaneelle pioneeripojalle on pystytetty patsaita, salaisen poliisin päällikköä on ylistetty runoin ja lauluin. Veren käyttäminen uljaan uuden maailman lannoitteena on innoittanut älykkäitä ja oppineita ihmisiä siinä missä harhaisia kiihkoilijoita ja katujen rupusakkia.<br />
<br />
Mutta mitkä kelpaavat jaloiksi pyrkimyksiksi tämän ajan ihmisille? Saatamme tuomita noitavainot mutta ylistää kristillistä etiikkaa. Saatamme tuomita Stalinin mutta sanoa kommunismia kauniiksi aatteeksi. Saatamme sanoa, ettei terroristi edusta oikeaa islamia. Harva puolestaan sanoo natsismia kauniiksi aatteeksi, jonka nimissä tehtiin pahoja asioita. Jopa sen kannattajat ennemmin kiistävät koko holokaustin kuin pitävät sitä oikeutettuna toimena, virheenä tai ymmärrettävänä ylilyöntinä. Kansallissosialismin hirmuteot ovat sikäli ainutlaatuisia, että niitä ei edes yritetä selittää harhautuneeksi ihanteellisuudeksi. Mitään muuta ei nykyään olla valmiita siirtämään yhtä mutkattomasti ”pahuuden” mappiin. Kuitenkin myös natsismiin liittyi idealismia, uhrimieltä ja paremman maailman kaipuuta. Sen ideologit olivat romanttisia utopisteja, jotka haaveilivat terveiden, voimakkaiden ja kauniiden arjalaisten sopusointuisesta yhteiselosta ahkeran työnteon ja kansanperinteellisten rientojen merkeissä.<br />
<br />
Kansallissosialismin erityisasema johtuu siitä, että sen utopia koski vain saksalaisia, tai laajimmillaan niin sanottua arjalaista rotua, ei kaikkia maailman ihmisiä. Se halusi luoda ihanneyhteiskunnan yhdelle kansalle, muihin se suhtautui välinpitämättömästi tai vihamielisesti. Tämä rikkoi universalismin sääntöä, joka sisältyy niin kristinuskoon kuin valistuksesta kummunneisiin aatteisiin ja joka on vakiintunut modernin länsimaisen kulttuurin yleiseksi uskonkappaleeksi. Ihmiskunta on sekulaarin aikakauden korkein abstraktio, jonka nimissä toimiva saa paljon anteeksi.<br />
<br />
Kuitenkin kyseessä on nimenomaan abstraktio, johon uskominen ei ole sen järkiperäisempää kuin usko jumaliin, karman lakiin tai esi-isien henkiin. Ihmiskunnan suhteen voi myös olla ateisti. Todistettavasti on olemassa ihmislaji, homo sapiens, jolla on tietyt lajityypilliset ominaisuudet, käyttäytymispiirteet ja tarpeet. Hyvin epäilyttävää on kuitenkin puhua ihmiskunnasta, joka jakaa samat päämäärät ja ihanteet. Kuten muillakin lajeilla, myös ihmisellä on niin populaatioiden sisäisiä kuin välisiä eroja, konflikteja, eturistiriitoja ja kilpailuasetelmia.<br />
<br />
Filosofi Karl Popper on huomauttanut, että jopa korkeimpiin tunteisiimme kuten rakkauteen ja myötätuntoon vetoaminen jakaa ihmiset eri kategorioihin: sisä- ja ulkopuolisiin, oikea- ja vääräuskoisiin, koti- ja ulkomaalaisiin, luokkatovereihin ja luokkavihollisiin. Rakkautta ei ole abstraktissa mielessä olemassakaan, vaan voimme rakastaa vain niitä jotka tunnemme. Ja vielä enemmän tämä pätee silloin, kun vedotaan alhaisempiin tunteisiin ja intohimoihin.<br />
<br />
Toinen saksalainen filosofi, Carl Schmitt, ilmaisisi asian niin, että meillä on aina ystäviä ja vihollisia. Schmittin mielestä politiikka inhimillisenä toimintana perustui ystävän ja vihollisen erottamiselle, ja hän kirjoitti paljon enemmän vihollisesta kuin sen vastinparista. Kyse ei ole moraalisesta jaottelusta: poliittinen vihollinen ei välttämättä ole alhainen, turmeltunut, julma, ahne tai kiero. Eikä hän välttämättä ole ruma, tyhmä, sairas tai naurettava. Hän on vain eksistentiaalisesti jotenkin erilainen ja vieras, siinä määrin että hänen kanssaan voi ääritilanteessa joutua väkivaltaiseen konfliktiin. Viime kädessä vihollinen on se, joka saatetaan tappaa ja joka voidaan tappaa.<br />
<br />
Schmittin mukaan jaon ystäviin ja vihollisiin voisi hävittää vain suuri ja kiivas sota, ”ihmiskunnan ehdottomasti viimeinen sota”. Siis sota, joka hävittäisi sotimisen kaikki mahdolliset motiivit ja välineet ja muuttaisi ihmiset ehdottoman passiivisiksi. Tarkoittaisiko tämä käytännössä ydinasein tai muunlaisin joukkotuhoasein käytävää kolmatta maailmansotaa, jonka jälkeen raunioissa kituuttavilla ei enää olisi keinoja eikä energiaa sotia? Sellaista sotaa ei kuitenkaan ole vielä käyty, ja maailmanhistoria ristiriitoineen jatkuu.<br />
<br />
Puheet ”ihmiskunnasta” ja ”ihmisyydestä” ovat yritys hävittää vihollisen käsite rauhanomaisin keinoin. Ihmiskunta sulkee piiriinsä jokaikisen ihmisyksilön, joten sillä ei voi olla muuta vihollista kuin kenties luonnonilmiöt tai avaruusolennot. Käytännössä tällainen yritys johtaa siihen, että universalistisia käsitteitä hyödynnetään poliittisesti. Sotia käydään ihmisyyden nimissä, ihmisiä vangitaan tai teloitetaan ”rikoksista ihmiskuntaa vastaan”. Joistakin yksilöistä, kansoista, yhteiskuntaluokista tai poliittisista ryhmistä tulee ”ihmiskunnan vihollisia”, ja näin ollaan siirrytty vihollisuuden äärimmäiseen muotoon: vihollinen ei ole enää pelkkä vastustaja, vaan kaiken hyvän ja tavoiteltavan negaatio.<br />
<br />
Istuessaan internointileirillä toisen maailmansodan jälkeen Schmitt kirjoitti vihollisesta:<br />
<br />
<br />
<blockquote><i>Kenet voin ylipäätään tunnistaa vihollisekseni? Tietenkin vain ne, jotka voivat kyseenalaistaa minut. Kun tunnistan hänet vihollisena, tunnistan, että hän voi kyseenalaistaa minut. Ja kuka voi todella kyseenalaistaa minut? Vain minä itse. Tai veljeni. Se on se. Toinen on veljeni. Toinen osoittautuu veljekseni ja veli osoittautuu vihollisekseni. Aatamilla ja Eevalla oli kaksi poikaa, Kain ja Abel. Siten alkoi ihmiskunnan historia. Tältä näyttää kaikkien asioiden isä. Tämä on dialektinen jännitys, joka pitää maailmanhistorian liikkeessä eikä maailmanhistoria ole vielä ohi.<br />
</i></blockquote><br />
Schmittin mielestä vihollista tuli pitää vertaisena: hän on joku, jonka kanssa voidaan sotia, mutta myös sopia. Vihollisella on tunnustettu asema ja oikeudet, hänen kanssaan on mahdollista neuvotella konfliktin ratkaisemiseksi. Kansainvälisessä politiikassa tämä tarkoittaa yhdessä sovittuja sääntöjä valtiollisista rajoista, neuvottelemisesta, sodankäynnin menetelmistä, siviiliväestön ja sotavankien kohtelusta ja niin edelleen. Schmittille tällaisen hengen ilmentymiä olivat Westfalenin rauha ja Wienin kongressi, jotka vakiinnuttivat suvereenien valtioiden aseman Euroopassa. Jos tästä asenteesta luovutaan, vihollinen muuttuu absoluuttiseksi viholliseksi: epäinhimilliseksi olennoksi, joka on lyötävä perinpohjaisesti ja jolta on vietävä kaikki toimintamahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa.<br />
<br />
Koska mikään usko tai oppi ei ole vapaa vihollisuudesta, kaikki ovat myös vaarassa langeta absoluuttisiin viholliskuviin. Varhaisen uuden ajan kristityille absoluuttista vihollista edustivat paholaisen kanssa liittoutuneet noidat. Suomen sisällissodassa pahan ruumiillistuma oli yksille lahtari, toisille punikki. Toisessa maailmansodassa kaikkea arvokasta uhkasi aatteesta ja rintamasta riippuen julma fasisti, aasialainen bolsevikki, kansainvälinen juutalainen, amerikkalainen gangsteri tai keltainen paholainen.<br />
<br />
Toisinaan kuulee väitettävän, että pahan vastustamisessa ei voi mennä äärimmäisyyksiin ja että maltillisuus hyvän edistämisessä on moraalista laiskuutta. Tämä pitäisi paikkansa, jos kykenisimme erehtymättä tunnistamaan hyvän ja pahan, ja jos meillä olisi hallussamme pettämättömät keinot edistää hyvää ja vastustaa pahaa. Todellisuudessa jokainen, katsomuksesta riippumatta, uskoo olevansa hyvän puolella pahaa vastaan, ja on juuri siksi alttiina moraalisen kiihkoilun kiusaukselle.<br />
<br />
Moraalinen kiihkoilu voi saada monenlaisia muotoja. Harmittomammasta päästä löytyy 1900-luvun alkuvuosina vaikuttanut yhdysvaltalainen raittiusaktivisti Carrie Nation, joka näki itsensä ”Jeesuksen jaloissa juoksentelevana bulldogina, joka haukkuu kaikkea mistä Herramme ei pidä.” Nationilla oli tapana rynnätä Kansasin kapakoihin kirveen kanssa särkemään pulloja ja muuta irtaimistoa. Hän iloitsi presidentti McKinleyn salamurhasta vuonna 1901, koska piti tätä kaappijuoppona. Nationilla oli niin henkilökohtaisia kuin yleisiä syitä alkoholin vastaiseen ristiretkeensä: hänen ensimmäinen aviomiehensä oli juonut itsensä hengiltä ja hänen aikanaan alkoli teki ennennäkemätöntä sosiaalista vahinkoa etenkin työtätekevien luokkien keskuudessa. Sinänsä oikeutettu moraalinen suuttumus johti Carrie Nationin tapauksessa moraaliseen maniaan. Hän kuvitteli poistavansa paheen maailmasta kitkemällä sen kapakka kerrallaan.<br />
<br />
Saman manian valtaan on joutunut myös moni paljon vaikutusvaltaisempi yksilö. Ajattelutapa, jota voi kutsua pyhäksi yksinkertaisuudeksi, voi levitä hallitsijoista ja mielipidevaikuttajista kansanjoukkoihin ja päinvastoin. Tämä kirja käsittelee syitä ja seurauksia, joita kumpiakin tuolla ajattelutavalla väistämättä on.<br />
<br />
<br />
***<br />
<br />
<i>”O sancta simplicitas!”</i> -lausahdus on tarinan mukaan peräisin tšekkiläiseltä reformaattori Jan Husilta, joka polttoroviolla seistessään näki vanhan naisen lisäävän omatoimisesti risuja rovion sytykkeeksi. Vaikka käyttikin aikansa sivistyneistön kieltä, Hus ei niinkään viitannut kansannaisen oppimattomuuteen kuin hänen toimintansa järkyttävän putkinäköiseen logiikkaan. Nainen näki edessään kerettiläisen, pahuuden edustajan, ja katsoi moraaliseksi velvollisuudekseen edesauttaa tämän käristämistä edes muutamalla risulla. Hän kirjaimellisesti kantoi kortensa kekoon, eikä varmasti pitänyt panostaan turhana.<br />
<br />
Pyhä yksinkertaisuus ei tarkoita kyvyttömyyttä loogiseen ajatteluun. Se tarkoittaa pikemminkin kaiken logiikan valjastamista yhden päämäärän eteen. Sen käyttövoimana on tunne, joka hallitsee koko ajattelua ja löytää hyvinkin mutkikkaita älyllisiä oikeutuksia itselleen. Kyse ei ole vihan tai pelon tunteesta, ainakaan ensisijaisesti. Kyse on tunteenomaisesta vakaumuksesta, että itse on viaton ja oikealla asialla. Olennainen elementti on myös halu kuulua muiden viattomien ja oikealla asialla olevien joukkoon. Valitettavasti on aina myös niitä, jotka eivät jaa samaa oikeaa asiaa, samaa onnellista tulevaisuutta. Tällaisten ihmisen on oltava jotenkin perustavanlaatuisesti turmeltuneita, eiväthän he muuten itsepintaisesti torjuisi sitä mikä on heille ja kaikille muillekin parhaaksi. Näin he lakkaavat olemasta yksilöitä, joiden valinnoille on syynsä, ja muuttuvat hirviöhahmoiksi, jotka <i>vain ovat</i> pahoja.<br />
<br />
Pyhän yksinkertaisuuden logiikkaa on helpompi ymmärtää kun tiedostaa, että jokainen meistä pitää jotakin ihmisryhmää hirviöinä. Jokaisella on mielikuva perin juurin epäinhimillisestä olennosta: sillä ei ole äitiä, se ei tunne myötätuntoa, se haluaa vain tuhota ja vahingoittaa. Yhdelle se on muslimifundamentalisti, toiselle rasisti, kolmannelle rikas kapitalisti, neljännelle abortinvastustaja, viidennelle koiranomistaja joka ei siivoa lemmikkinsä kakkoja jalkakäytävältä. Saatamme tehdä pilaa tuollaisista hahmoista, esittää heidät surkuhupaisina, mutta siinä on aina jotain hermostunutta – pohjimmiltamme inhoamme ja pelkäämme heitä.<br />
<br />
Tässä ei suinkaan piile mitään mysteeriä tai edes kovin monimutkaista psykologiaa. Oikeutettu aggressio, pyhä viha, on inhimillinen perustarve, ja helpointa on kohdistaa se johonkin syvästi vieraaseen, korkeintaan puoli-inhimilliseen. Erityisen helppoa se on silloin, kun <i>ne</i> ovat tehneet vääryyttä meille. Toisinaan jopa haluamme kokea vääryyttä, jotta saisimme pätevän verukkeen suuttua ja kostaa ilman omantunnonpistoksia. Ja jos todellista vääryyttä ei ole tapahtunut, kuviteltukin kelpaa.<br />
<br />
Viha nimittäin vaikuttaa elimistössä kokaiinin tai crackin tavoin: se poistaa uupumuksen ja antaa voittamattomuuden tunteen. Suuttuessamme elimistö erittää fyysistä kipua lievittävää noradrenaliinia ja mielihyvää tuottavaa dopamiinia. Nämä kemikaalit ovat osa evolutiivista taisteluvarustustamme, ja ne vähentävät vaarallista villieläintä, naapuriheimon soturia tai kilpailevan jääkiekkojoukkueen kannattajaa kohtaan tuntemaamme pelkoa – ja sääliä. Ne myös sitovat omien joukkoa tiiviimmin yhteen, vievät sen kamppailun ja lojaalisuuden kollektiiviselle tripille.<br />
<br />
Siksi kaikki järjestäytyneet yhteiskunnat pyrkivät hallitsemaan, kanavoimaan ja tukahduttamaan vihaa samalla tavoin kuin ne pyrkivät kontrolloimaan päihteiden käyttöä. Jottei viha riistäytyisi käsistä ja repisi järjestystä hajalle, se on kanavoitava sopiviin kohteisiin kuten uhkaaviin ulkovaltoihin tai terroristeihin. Yhteiskuntaa on vaikea puolustaa sodassa, jos vihollista pitää liikaa itsensä kaltaisena, ja dehumanisointi kuuluu sotapropagandan peruselementteihin. On syytä muistaa, että jokaisen Pohjois-Amerikan intiaaniheimon nimi tarkoitti heimon kielellä ”ihmistä” - muiden heimojen jäseniä ei siis laskettu lajitovereiksi.<br />
<br />
Mutta kuten kokaiiniviivan, myös vihan aiheuttama euforia hälvenee ennen pitkää. Sitä seuraa krapula, jonka tullessa häpeillään oman reation liiallisuutta ja ollaan ehkä valmiita tulitaukoonkin. Kuten Ernst Jünger huomautti, säädyllisimmin viholliseen suhtautuvat ne, jotka joutuvat kastamaan kätensä vereen. Useimmat sodat loppuvat siksi, että niin kansa kuin johtajat yksinkertaisesti kyllästyvät nälkään ja teurastukseen. Seuraa rauhan aika, jota kestää ainakin niin kauan kuin edellisen sodan hirmuisuus ehtii unohtua.<br />
<br />
Alkukantaista antagonismia voidaan kuitenkin terästää ideologialla, jolloin siirrytään aivan uudelle tasolle. Selkäydinreaktiot saavat teoreettisen oikeutuksen, eikä mikään uhraus tai äärimmäisyys voi olla liikaa. Ideologia väittää, että pahat ihmiset seisovat onnen ja edistyksen tiellä, ja ettei mitään rauhaa tule ennen kuin heidät on tuhottu tai muulla tavoin saatu lopullisesti pois pelistä. Se väittää, että loistavan tulevaisuuden hylkäävät ovat objektiivisesti ihmiskunnan vihollisia, vaikkeivät siltä näyttäisikään. Ja jos loistava tulevaisuus kaikista pyyteettömistä ponnisteluista huolimatta näyttää aina vain siirtyvän kauemmas, ideologia löytää aina syyn muualta kuin itsestään.<br />
<br />
Totalitaarinen mielenlaatu elää myös ei-totalitaarisissa yhteiskunnissa, samoin kuin totaalisen sodan logiikka voi kukoistaa myös rauhan aikana. (Muistettakoon, että monet viime vuosisadan suurimmista joukkovainoista tapahtuivat rauhan oloissa.) Se elää myös siellä, missä kiivaimmin puhutaan ihmisoikeuksien, sananvapauden ja demokratian puolesta. Se on läsnä kaikkialla, missä hyveestä tehdään todellisuudesta irrallinen prinsiippi, omitaan se itselle ja määritellään jotkut muut sen vastavoimaksi. Tämä vastavoima voi sijaita yhtä lailla yhteiskunnan sisällä kuin sen ulkopuolella.<br />
<br />
<br />
***<br />
<br />
Ranskalainen filosofi René Girard kirjoitti syntipukkimekanismista, jonka hän yhdisti erityisesti luonnonyhteiskunnissa käytävään kilpailuun valta-asemasta, omaisuudesta ja perimysjärjestyksestä. Kilpailun aiheuttamia ristiriitoja yritetään lieventää etsimällä sisäinen vihollinen, joku joka ei oikeastaan kuulu omien joukkoon. Häneltä voidaan riistää lain suoja ja hänelle voidaan kostaa omat epäonnistumiset, joihin hän mystisellä tavalla on syypää.<br />
<br />
Girardin mukaan kristinusko löysi ulospääsyn syntipukkimekanismista. Jeesus rukoili ristillä anteeksiantoa ristiinnaulitsijoilleen, ja hänen kuolemansa teki uhraamisen tarpeettomaksi. Mutta historia tarjoaa niukalti näyttöä, että Jeesuksen esimerkki olisi vapauttanut yhteiskunnat syntipukkien etsimisen tarpeesta. Itse asiassa, tarjotessaan kaikille ihmisille pelastuksen mahdollisuutta kristinusko paitsi herätti suuria moraalisia toiveita antiikin maailmassa, myös avasi portit uudenlaiselle väkivallalle. Se esitti maailmanhistorian johdonmukaisena käsikirjoituksena, jolla oli apokalyptinen loppu. Niistä, jotka eivät ottaneet tuota käsikirjoitusta hengelliseen kustannusohjelmaansa, tuli pakanoita tai harhaoppisia, siis potentiaalisia uskonvihollisia.<br />
<br />
Ajatuksen historian suuresta kertomuksesta ovat myöhemmin lainanneet erilaiset maalliset kumousliikkeet, jotka tahtoivat toteuttaa paratiisin maan päällä. Ne saivat lähtölaukauksen Ranskan vallankumouksesta, elivät kukoistuskauttaan 1900-luvulla, ja niiden katsomukset pitävät ihmisiä edelleen otteessaan, vaikka harva enää jakaa niiden suoraviivaista optimismia. Tuomitessaan kokonaiset kansat, kansanryhmät, sukupolvet ja yhteiskuntaluokat utopiansa jarruiksi ne vuodattivat ennennäkemättömän paljon verta, mutta vihollisia oli lopulta enemmän kuin joukkohautoja ehdittiin kaivaa.<br />
<br />
Suurimmat vapauden, tasa-arvon ja rauhan nimissä suoritetut verilöylyt näyttävät tällä hetkellä olevan takanapäin, ainakin länsimaissa. Syntipukkien etsiminen ei kuitenkaan ole päättynyt. Sanomalehtien pääkirjoituksissa ja kolumnipalstoilla kirjoitetaan ilmiöistä ja ihmisistä, jotka uhkaavat demokratiaa ja joiden torjuntaan kaikkien tulisi osallistua. Juuri tällä hetkellä on erityisen muodikasta syyttää ilmastonmuutoksesta keski-ikäisiä, jotka silkkaa itsekkyyttään ovat pilanneet nuorten tulevaisuuden. Ketään ei ole vielä vaadittu hirtettäväksi lyhypylvääseen, vaan pahan puolella olevat halutaan lähinnä ahdistaa järjestäytyneen yhteiskunnan äärimmäisille laitamille, mutta intohimojen voimakkuudesta päätellen moinen ei olisi lainkaan mahdotonta hieman epävakaammissa oloissa.<br />
<br />
Tämän kirjan esseet käsittelevät kuitenkin ensi sijassa historiaa. Vaikka siellä täällä vedänkin yhteyksiä menneisyydestä nykyaikaan, olen yrittänyt vastustaa kiusausta syöttää lukijoille valmiita tulkintoja, ja luottanut pikemminkin siihen, että he osaavat itse tunnistaa vastaavuudet. Kirja ei ole missään määrin tyhjentävä eikä luultavasti edes tasapuolinen selvitys idealistisin motiivein tehdystä pahasta. Olen henkilökohtaisen mielenkiintoni ohjaamana valottanut aihetta sieltä täältä ja keskittynyt erityisesti ilmiön taustalla olevaan psykologiaan. Niinpä historiallisten tapahtumien ohella nostan esille niihin vaikuttaneita henkilöitä ja heidän motiivejaan, jotka eivät useinkaan ole niin yksiselitteisiä kuin voisi luulla.<br />
<br />
Tarkoitukseni ei ole tehdä asiaansa sokeasti uskovista uutta vihollisryhmää, jota ilman kaikki olisi hyvin. Olen täysin tietoinen, että meillä on heidät aina keskuudessamme. Lisäksi heitä on mahdoton paikantaa mihinkään viiteryhmään: heitä löytyy politiikan kaikilta laidoilta ja keskialueilta, vaikka he juuri tällä hetkellä tuntuvatkin olevan erityisen hyvin edustettuina tietyllä mielipidesektorilla. En siis kehota ketään syyttämään muita moraalisesta fanatismista. Vaikka syytös pitäisikin paikkansa, he tuskin siitä viisastuisivat. Sen sijaan usutan itse kutakin, katsomuksesta riippumatta, kysymään itseltään, mitä he <i>eivät olisi</i> valmiita tekemään asiansa puolesta. Ellei mitään realistisia pidäkkeitä löydy, kirjassa kuvattuihin tapauksiin kannattaa perehtyä erityisen tarkkaan.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-31830161667528842692019-05-28T14:14:00.002-07:002019-05-28T14:48:06.612-07:00Hakemus Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtajaksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbsUrYQ_vaQtwR_KZ4Bd-0WkqXtViv7bMLl3eoZA8930HsxAbelOXFC64dItrVk7Omoa4WKjECGBW6EYMAWO14dhFkpp7G4cfPOiCTVNVG6U75upzuZFG2Qmj3BYrsF4Fvo4ZS558yVu51/s1600/job.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbsUrYQ_vaQtwR_KZ4Bd-0WkqXtViv7bMLl3eoZA8930HsxAbelOXFC64dItrVk7Omoa4WKjECGBW6EYMAWO14dhFkpp7G4cfPOiCTVNVG6U75upzuZFG2Qmj3BYrsF4Fvo4ZS558yVu51/s400/job.jpg" width="400" height="225" data-original-width="634" data-original-height="357" /></a></div><br />
<br />
<i>Julkisen Sanan Neuvosto ilmoitti äskettäin <a href="http://www.jsn.fi/uutiset/jsn-n-puheenjohtajan-tehtava-haussa/">hakevansa uutta puheenjohtajaa</a> toimikaudelle 2020-2023. Päätin hakea tehtävää. Koska avoimuus kuuluu journalismin ja koko yhteiskuntamme keskeisiin periaatteisiin ja kansalla on oikeus tietää, millainen henkilö näin merkittävään toimeen kenties valitaan, julkaisen hakemukseni tekstin tässä.</i><br />
<br />
<br />
<b>***</b><br />
<br />
HAKEMUS JULKISEN SANAN NEUVOSTON PUHEENJOHTAJAKSI<br />
<br />
<br />
Hyvät Julkisen Sanan Neuvoston arvostetut vaikuttajat,<br />
<br />
<br />
Haen avoinna olevaa JSN:n puheenjohtajan tehtävää toimikaudelle 2020-2023. Katson sopivani tehtävään, koska minulla on pitkäaikaista ja laajaa kokemusta media- ja kustannusmaailmasta. Olen toiminut vuosina 2000-2014 Helsingissä ilmestyneen kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittajana ja vuodesta 2012 verkkolehti Sarastuksen päätoimittajana. Lisäksi olen vuodesta 2016 lähtien ollut kirjallisen johtajan asemassa Kiuas Kustannus Oy:ssä. Olen myös avustanut lukuisia aikakauslehtiä, tarkempi selvitys liitteenä olevassa ansioluettelossa.<br />
<br />
Sekä edellä mainituissa tehtävissä että kirjailijantyössäni olen perehtynyt läheisesti sananvapauskysymyksiin. Suomalaiset journalistit tunnetaan yleisesti oman ja kaveriensa sananvapauden peräänantamattomasta puolustamisesta, mutta henkilökohtaisesti olen myös pyrkinyt lujittamaan koko yhteiskunnan laajuista sananvapautta, jonka George Orwell on määritellyt vapaudeksi sanoa sellaista mitä ei haluta kuulla. Koska uskon ihmisyksilön monipuolisuuteen, olen yrittänyt edistää tätä vapautta niin shokkiterapialla kuin asiallisella argumentoinnilla.<br />
<br />
Näen sananvapauden laajemmin kuin pelkkänä valtiollisen ennakkosensuurin puutteena. Tämän hetken Suomessa sanan- ja julkaisemisen vapautta pyritään rajoittamaan enimmäkseen epäsuorin keinoin, vaikka toki myös oikeuslaitos on kantanut oman kortensa kekoon. Tästä syystä olin useiden kulttuuri- ja tiedemaailman edustajien kanssa laatimassa vetoomusta suomalaisen sananvapauden puolesta ja olin yksi sen allekirjoittajista. Mainittu vetoomus julkistettiin sananvapauden päivänä 3.5.2019, ja suomalainen lehdistö sovelsi siihen vaikenemisen vapauttaan.<br />
<br />
Koska sananvapaudella ei nykyisessä julkisessa kielenkäytössä osata tai haluta tarkoittaa muuta kuin lehdistön vapautta, tulisi mielestäni ainakin huolehtia siitä, että journalismi pysyisi riittävän laadukkaana, tasapuolisena ja yleisön näkökulmasta uskottavana. JSN:n puheenjohtajan asemassa kiinnittäisin huomiota erityisesti siihen, että lukijan tulisi erottaa faktatieto toimittajan mielipiteestä. Näin ei tällä hetkellä ole, vaan agendajournalismi maskeerataan helposti uutisoinniksi tai analyysiksi tiettyjä kontroversiaalisia aiheita käsiteltäessä. Tämä on tietenkin laajempi ongelma, joka liittyy ensi sijassa toimittajien yleissivistyksen, kielenkäytön ja elämänkokemuksen tunnetusti matalaan tasoon. Mutta uskon vakaasti, että Julkisen Sanan Neuvosto pystyy aktiivisella puuttumisella auttamaan sen ratkaisemisessa.<br />
<br />
Journalistin ohjeiden kohdassa 11 sanotaan: ”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa ja ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.” Tätä kohtaa rikotaan tällä hetkellä kenties enemmän kuin kaikkia muita journalistin ohjeiden kohtia, ja erityisen räikeitä rikkomuksia olen havainnut kuvien käytössä. Toimitukselle epämieluisaa tapahtumaa käsittelevän uutisen kuvitukseksi saatetaan valita vaikkapa valokuva uusnatsien kulkueesta, vaikka kulkueella ja sen järjestäjillä ei olisi mitään tekemistä itse tapahtuman kanssa. Jos JSN puuttuisi tehokkaammin tällaisiin tapauksiin, sen kannanottoihin tulisi kevättuulen raikkautta. Tällä hetkellä ne valitettavasti ovat mediakriittiselle yleisölle – jos sallitte hiukan värikkään vertauksen – kuin mursun henkäys.<br />
<br />
Uskon soveltuvani hakemaani tehtävään myös sen sosiaalisen kokemuksen vuoksi, jota olen päätoimittajan ja kirjallisen johtajan tehtävissäni hankkinut. Näissä toimissa olen tottunut työskentelemään monenlaisten persoonien kanssa, kuuntelemaan heidän näkemyksiään ja sovittamaan yhteen erilaisia työskentelytapoja. Erityisen tärkeänä pidän auktoriteettiaseman määrätietoista käyttöä ilman sortumista despoottisuuteen. (Ymmärtääkseni teillä on ollut aiemmin ongelmia tämän asian kanssa.)<br />
<br />
Erityisiä palkkatoiveita minulla ei ole. Koska toimin isänmaan ja sivistyksen suuremmaksi kunniaksi, minulle riittää mainiosti sama palkka jota edeltäjilleni on maksettu.<br />
<br />
<br />
Helsingissä, 28.5.2019<br />
<br />
Timo Hännikäinen<br />
Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-75702938959860157532019-05-03T16:58:00.001-07:002019-05-03T16:58:35.083-07:00Sananvapauden päivän jälkeen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3L96rRkkSB34qRDaGVuDGPsCdKRZJQeWN5OQdo4YWiYvE95FIJ4E_sZaj29AjFtr9tJmnFEE8L6qASy938hvLtCG_vM7y2kE8R4KwxpxkP3F7UkpKAzBJ1fM6l_y6TETTlbI5mPy2BYpE/s1600/gravity.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3L96rRkkSB34qRDaGVuDGPsCdKRZJQeWN5OQdo4YWiYvE95FIJ4E_sZaj29AjFtr9tJmnFEE8L6qASy938hvLtCG_vM7y2kE8R4KwxpxkP3F7UkpKAzBJ1fM6l_y6TETTlbI5mPy2BYpE/s400/gravity.jpg" width="400" height="376" data-original-width="892" data-original-height="839" /></a></div><br />
Eilen, 3. toukokuuta, vietettiin kansainvälistä sananvapauden päivää. Silloin näki päivänvalon myös julkilausuma nimeltä ”Vetoomus suomalaisen sananvapauden puolesta”, jonka olen itsekin allekirjoittanut. Kuten oli arvattavissa, yksikään suuri tiedotusväline ei uutisoinut siitä, mutta tekstin ja allekirjoittaneiden nimet voi lukea esimerkiksi <a href="https://www.kansalainen.fi/kulttuurin-tieteen-ja-journalismin-edustajat-vetoavat-suomalaisen-sananvapauden-puolesta/?fbclid=IwAR0Kp6h8Fi6rR9KYCEMV8Sk0Bts01rUIblBQxYQn3SWy6DrbkbFU7Xjb3r4">tästä verkkolehti Kansalaisen uutisesta</a>. Itse vetoomusta en tässä käsittele sen enempää, se on mielestäni riittävän yksiselitteinen.<br />
<br />
Sen sijaan voisin sanoa muutaman sanan siitä, mistä valtamedia puhui sananvapauden päivänä, joka tarkoitti sille lehdistönvapauden päivää. Yleisradiossa ja melkein kaikissa muissa medioissa asetelma oli vanha tuttu: vasemmistolainen toimittaja haastattelee vasemmistolaista yliopistotutkijaa, jonka mukaan tutkijoiden ja toimittajien sananvapautta on alettu rajoittaa myös länsimaisissa demokratioissa. Rajoittamisesta annetaan kaksi esimerkkiä: osa poliitikoista on arvostellut mediaa ja joitakin akateemisia aloja, ja lisäksi toimittajiin ja tutkijoihin on kohdistettu vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Lopuksi kaikki kuitenkin toteavat, että näistä puutteista huolimatta Suomi on sananvapauden mallimaa, korkealla kansainvälisessä vertailussa.<br />
<br />
Yhden asian pitäisi viimeistään nyt olla kiistaton. Media puolustaa järjestäytyneesti ja aggressiivisesti omaa sananvapauttaan, muiden sananvapaudesta se ei piittaa tai on jopa valmis rajoittamaan sitä. Se ei ole kiinnostunut esimerkiksi siitä, että aika moni edellä mainittuun vetoomukseen mukaan pyydetyistä kieltäytyi, koska pelkäsi työpaikkansa puolesta. Se, että sananvapautta puolustavaa julkilausumaa <i>ei uskalleta</i> allekirjoittaa, lienee riittävä oikeutus kyseiselle vetoomukselle.<br />
<br />
Kohdistuuko median sananvapauteen sitten jokin todellinen uhka? Tämä on tietenkin tulkintakysymys. Monet pitävät viimeisimpänä osoituksena tästä uhkasta käräjäoikeuden tuomiota, jonka toimittaja Johanna Vehkoo sai kansalaisaktivisti Junes Lokan nimittämisestä ”natsiksi” ja ”natsipelleksi”. (Aiheesta käytiin kiinnostava keskustelu <a href="https://areena.yle.fi/1-4584950?fbclid=IwAR3zLh8986RW4ZuSVSED_S4iw3s73mVFcEY8NX82f62qdxYoVj4HRCxzagk">Sannikka & Ukkola -ohjelman viimeisimmässä jaksossa</a>, jonka katsomista suosittelen. Keskustelussa on mukana myös Jussi K. Niemelä, yksi vetoomuksen allekirjoittaneista.) Itse oikeusjuttuun ja sen päätökseen en ota kantaa, ja asiaa varmasti puidaan vielä ylemmissä oikeusasteissa. Mutta eräs asia on jäänyt useimmilta tapausta kommentoineilta huomiotta: syyte ja tuomio eivät liittyneet mitenkään Johanna Vehkoon toimittajantyöhön. Vehkoo oli kirjoittanut oikeudessa puidut kommentit yksityisellä Facebook-tilillään, ei esimerkiksi kolumnissa. Asettuessaan julkisesti Vehkoon puolelle oikeudenkäynnin aikana suomalaiset toimittajat unohtivat paitsi journalistiset sääntönsä, myös sen, että yksityishenkilönä Vehkoota koskevat samat lait kuin kaikkia muitakin. Samalla kävi ilmi, että toimittajien yleisesti kannattamat kovat otteet niin sanottua vihapuhetta vastaan voivat kohdistua myös heihin.<br />
<br />
Erityisen suurena uhkana sananvapaudelleen toimittajat pitävät uhkauksia ja solvauksia, joita yksityishenkilöt heille esimerkiksi sähköpostitse lähettävät. Ne ovat toki sinänsä ikävä ilmiö, ja niillä voi olla psykologisesti haitallinen vaikutus. Mutta uusi ilmiö ne eivät suinkaan ole, ja niiden suhteen toimittajat ovat selvästi käyneet herkkänahkaisemmaksi kuin ennen. Legendaarinen toimittaja Veikko Ennala sai 1960-70-luvulla säkkikaupalla kirjeitä, joissa häntä solvattiin mielikuvituksellisilla tavoilla:<br />
<br />
<blockquote><i>Minua epäillään alituiseen jos jollakin tavoin nyrjähtäneeksi. Homofiili olen kirjeiden mukaan ollut jo kauan, eräässä kauheassa herjakirjeessä jota painokonekaan ei ottanut vastaan minulle suositeltiin ”taipumusteni vuoksi” lehmää partneriksi ja viime aikoina olen muuttunut pienten tyttöjen ahdistelijaksi. [Ennala Osmo Lahdenperän kirjassa ”Neron heikkoudet”, 1978]</i><br />
</blockquote>Ennala piti palstaa, jossa hän julkaisi osan saamistaan kirjeistä ja vastasi niihin samalla. Hän katsoi velvollisuudekseen vastata kaikkeen saamaansa palautteeseen joko palstallaan tai kirjeitse.<br />
<br />
Lukuisat ihmiset ovat kirjoittaneet törkeästi minusta, ja olen itse kirjoittanut törkeästi lukuisista ihmisistä. En suhtaudu tällaiseen kovin vakavasti. Niin sanottu vihapuhe on vain puhetta, se ei aiheuta pysyvää kallovammaa tai halvaannuta vyötäröstä alaspäin. Lisäksi sosiaalisessa mediassa ja sähköpostissa voi nappia painamalla poistaa vihaviestit ja panna niiden lähettäjän estoon. Vihaviestien lähettäjillä saattaa kyllä olla halua, muttei kuitenkaan kykyä tehdä mitään sen vakavampaa. Usein sellaiset tekstit kumpuavat turhautumisesta: kun ei muuta voi, voi ainakin haistattaa paskat. Paljon suurempi sananvalta on toimittajilla itsellään, jotka voivat kirjoittamalla tuhota ihmisen maineen tai uran.<br />
<br />
Toimittajat ovat tällä hetkellä loukkaantuneita heihin kohdistuvasta sanallisesta aggressiosta sekä oman auktoriteettiasemansa murtumisesta. Heillä on siihen oikeus, kenelläpä ei olisi omiin tunteisiinsa. Mutta jos he alkavat uskotella, että heitä todella ollaan vaientamassa, he tekevät loukkaantumisestaan poliittisen aseen ja muuntelevat totuutta omiin tarkoitusperiinsä. Ja jos he pyrkivät lainsäädäntöön vaikuttamalla asemoimaan itsensä arvostelun yläpuolelle, he ovat sananvapauden vihollisia.<br />
Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-82865342824204232082019-03-10T10:08:00.002-07:002019-03-11T14:33:19.789-07:00Von Trier ja elokuvakritiikin yhdeksäs piiri<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrMFqwFOG-eBNMLiXFC3rAMfkJx8o9uxT1R4Zm6yb2O78QuKn4a12qmYarjFdQWEDt8EvrrILipypKM2NWYcTSETN0ySSVIialY7xZSV_kF4L8KLh-wu0IGOd4e36CTxVieqhtonMDMKuw/s1600/jack+1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrMFqwFOG-eBNMLiXFC3rAMfkJx8o9uxT1R4Zm6yb2O78QuKn4a12qmYarjFdQWEDt8EvrrILipypKM2NWYcTSETN0ySSVIialY7xZSV_kF4L8KLh-wu0IGOd4e36CTxVieqhtonMDMKuw/s400/jack+1.jpg" width="400" height="209" data-original-width="1200" data-original-height="627" /></a></div><br />
Mennessäni katsomaan Lars Von Trierin uutuuselokuvaa <i>The House that Jack Built,</i> odotin <i>Antichristin</i> kaltaista korkeaoktaanista ahdistusta. Yllättäen tyylilaji olikin musta komedia. Elokuva kyllä luotasi nihilismin syvimpiä syövereitä, mutta koko ajan vähän virnuillen. Väkivaltaisimmat kohtaukset sisälsivät reilun annoksen törkeää huumoria, joka näytti uppoavan yleisöön hyvin, sillä en ollut läheskään ainoa hekottelija katsomossa.<br />
<br />
Vain kriitikot ovat olleet niin tosikkoja, että tämä ulottuvuus on jäänyt heiltä ymmärtämättä. Yhden äkäisimmistä purkauksista <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006026519.html?fbclid=IwAR26Wcp24vpY7Wy8JpvkHwqGLDRVcJDXLV627OB47vg5Fh3uGwYBJRzxarQ">kirjoitti kuluneella viikolla</a> Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Leena Virtanen. Arvostelu on maksumuurin takana, mutta kaveri lähetti ystävällisesti minulle kopion, joten voin siteerata herkullisimmat kohdat:<br />
<br />
<blockquote><i>"The House that Jack Built on vastenmielinen elokuva, joka katkoo loputkin siteet katsojan ja ohjaajan välillä. Sopimus on sanottu irti. Me ei olla enää kavereita, Lars."</i></blockquote><br />
<blockquote><i>"The House that Jack Built vaikuttaa Lars von Trierin masokistiselta testamentilta. Tämän jälkeen hän joko ei tee enää mitään tai tekee jotain aivan muuta. Elokuva on matka narsistisen taiteilijan seurassa kohti Danten helvettiä."</i></blockquote><blockquote><i><br />
"Trier flirttailee jälleen koko länsimaisen (miehisen) sivistyksen kanssa, mutta koska se ei tunnu enää riittävän ja on vaarana, että häneen ei kiinnitetä riittävästi huomiota, hänen on kaivettava esiin myös ne elementit, jotka vanhastaan saavat älymystön varpailleen ainakin Cannesin filmijuhlilla."</i></blockquote><br />
<blockquote><i>"The House that Jack Built -elokuvassa Trier suorastaan taantuu. Hänen naisensa eivät yllä kulttuurin ja sivistyksen tasolle vaan pysyvät eläiminä, miehen silmissä."</i></blockquote><br />
Lienee sanomattakin selvää, että pidin Virtasen tekstiä parhaana mahdollisena suosituksena. Samalla se kertoo selvää kieltä siitä alennustilasta, johon elokuva- ja muukin kritiikki on Suomen lehdistössä vajonnut vuosi vuodelta syvemmälle ja näyttää nyt saavuttaneen yhdeksännen piirin. Kritiikkien palstatila pienenee ja kriitikonpaikkoja saavat yhä lahjattomammat ja ideologisemmat yksilöt. Virtanen on hyvä esimerkki patologisen huumorintajuttomasta ja tosielämästä vieraantuneesta ihmistyypistä, jollaisia on paljon paitsi kriitikoina, myös opettajina. Hänen kirjoituksensa ei ole sisällöllisesti muuta kuin henkilökohtaisen inhon tilitys Von Trierin persoonaa kohtaan. Sen myötä biografismi on tehnyt paluun suomalaiseen päivälehtikritiikkiin, ja vieläpä karkeimmassa mahdollisessa muodossa.<br />
<br />
Kriitikoilla on usein voimakas tarve osoittaa, että he ymmärtävät elokuvan paremmin kuin katsojat, ja siten osoittaa oman tarpeellisuutensa. Tämä on ymmärrettävää, sillä asiantuntijalta odotetaankin syvällisempää analyysiä kuin rivikatsojalta. <i>The House that Jack Builtin</i> tapauksessa katsojien valtava enemmistö luultavasti tajuaa, että Von Trier tekee härskiä pilaa ja kykenee ottamaan sen vastaan. Monet heistä varmastikin osaavat myös yhdistää elokuvan vastaaviin äärimmäisiin provokaatioihin, kuten Pasolinin <i>Salòon</i> tai Haneken <i>Funny Gamesiin</i>. Leena Virtaselta nämä ulottuvuudet jäävät kuitenkin kokonaan pimentoon, ja sen sijaan hän pyrkii osoittamaan tarpeellisuutensa alleviivaamalla oikeaoppisuuttaan. <i>The House that Jack Built</i> on hänelle naisvihaa ja taiteilijan narsismia, jotka ovat tietenkin niin tuomittavia asioita, etteivät ne ansaitse lähempää tarkastelua. Yhtä suoraviivaisesti Virtanen olettaa, että Von Trier esittelee sarjamurhaaja Jackin suulla omia ajatuksiaan ja asenteitaan ilman suodattimia. Rehellisesti sanottuna moinen teksti olisi ala-arvoinen jopa lukiokirjoitelmana.<br />
<br />
Kun lehtien taidekritiikit jäävät näin etäälle lukijasta, jokin on pahasti vialla. Enkä oikein usko, että vikaa korjaavat Suomen Arvostelijain Liiton loputtomat seminaarit kritiikin tulevaisuudesta. Jos taidekritiikillä on tässä maassa tulevaisuus, se löytyy blogeista ja verkkojulkaisuista. Niitä on toki hirvittävä määrä ja niistäkin suurin osa on löysää kirjoittajan omien tuntemusten esittelyä. Mutta pienellä seulonnalla löytää monia arvosteluja, joissa teoksia käsitellään perusteellisesti ja osataan asemoida ne oikein niin tyylilajin kuin tekijän muun tuotannon perusteella.<br />
<br />
<i>The House that Jack Built</i> on ymmärrettävästikin kova pala arvostelijoille. Se on metaelokuva, joka kääntää ääriasentoon tietyt taidetta ja elämää, sivilisaatiota ja barbariaa koskevat hankalat kysymykset. Samalla ohjaaja kommentoi siinä omaa uraansa ja vastaa ilkikurisesti aiemmin saamiinsa syytöksiin. Kokonaisuuteen on vielä ympätty runsaasti mytologiaa ja kulttuuriviittauksia suuruudenhullua vaikutelmaa kavahtamatta. Elokuva on räikeän liioitteleva mutta myös yököttävän rehellinen omakuva, joka samanaikaisesti kommentoi koko inhimillisen kulttuurin ristiriitaisuutta. Ainoa teos, johon osaan sitä suoraan verrata, on Kalervo Palsan sarjakuva <i>Eläkeläinen muistelee</i>. Sarjakuvan lopussa Palsa tiivistää sanottavansa aforismiin ”Kauneus on luonnottomuuksiemme summa”, ja se sopisi hyvin Von Trierin uutuudenkin motoksi.<br />
<br />
Elokuvan päähenkilö Jack on arkkitehdin urasta haaveileva insinööri, josta kehkeytyy puolivahingossa sarjamurhaaja. Tarinan alussa Jack on kuollut, ja Vergilius lähtee saattamaan häntä helvettiin. Matkalla Jack kertoo saattajalle elämästään, maailmankatsomuksestaan ja tekemistään murhista. Jack on äärimmäinen perfektionisti, joka ei koskaan ole saanut valmiiksi itselleen suunnittelemaansa taloa: valittu materiaali tuntuu aina väärältä, ja hän repii kokonaisuuden yhä uudelleen maan tasalle ja aloittaa alusta. Murhaajaurallaankin hän toimii sama täydellisyyden ihanne mielessään, mutta tuhoamisessa hän onnistuu paremmin kuin rakentamisessa, ja uhrien ruumiista rakentuu hänen ”talonsa”.<br />
<br />
Jack uskoo vakaasti olevansa taiteilija ja että pieteetillä toteutettu murha on esteettisesti yhtä arvokas kuin katedraali tai fresko. Samalla ajatuksella ovat sivumennen sanoen leikitelleet muiden muassa Thomas De Quincey (”On Murder Considered as one of the Fine Arts”) ja Oscar Wilde (”Pen, Pencil, and Poison”). Jack on obsessiivis-kompulsiivinen psykopaatti, jonka sisäiset pakkomielteet ovat niin ylivoimaisia, että hänen on täytynyt luoda kotikutoinen filosofia ja estetiikka niiden verukkeeksi. Hänen taidettaan ei ymmärrä kukaan muu kuin hän itse, mutta se ei näytä häiritsevän häntä, sillä empatiakyvyn puute mahdollistaa ilmatiiviin sulkeutumisen makaaberin luovuuden kuplaan. Jack voi rauhassa keskittyä hiomaan kokonaistaideteoksensa yksityiskohtia, kuten uhrin irtileikatusta rinnasta valmistettua kukkaroa tai oikeanlaisen ilmeen saamista pakastetun ruumiin kasvoille.<br />
<br />
On toki mahdollista pitää tällaisten pohdintojen esittämistä taiteilijan itsekorostuksena, mutta viime kädessä Von Trier antaa taiteesta ja luovuudesta äärimmäisen raadollisen kuvan. Aivan kuin hän haluaisi riisua taiteilijan työstä kaiken ylevyyden ja sanoa, että se on lopultakin vain omien päähänpinttymien häikäilemätöntä toteuttamista komean kuuloiseen näennäisfilosofiaan verhottuna. Taiteilijalle narsismi on työmotivaation ehto: tuskin kukaan aloittaisi – tai ainakaan saattaisi loppuun – kirjaa, elokuvaa, maalausta tai sävellystä, ellei uskoisi siitä tulevan jotakin aivan erityistä, suurenmoista ja mieleenpainuvaa. Usein taiteilijan on myös pakko selittää itsekäs halunsa eristäytyä taiteensa pariin sillä, että työn tuloksena on jotakin kulttuuria ja ihmisyyttä palvelevaa. Ehkä <i>The House that Jack Built</i> on masentuneen taiteilijan selvänäköisyyttä: Trier tuntuu sanovan, että motiiveista kestävimmät ovat ne alhaisimmat, ja että suuri taiteilija on viheliäinen ihminen.<br />
<br />
Kriitikot ovatkin spekuloineet, että kyseessä on Von Trierin ohjaajanuran päätös, joka heijastelee hänen luomisvoimansa hiipumista. En tekisi liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, sillä elokuvasta välittyy kuitenkin usko ilmaisuvälineen voimaan. Kaiken irvokkuuden rinnalla on häikäisevän kauniita kuvia ja jaksoja, viemäriputken suusta näkyvät tähdet. <i>The House that Jack Built</i> on kimurantti kokonaisuus juuri siksi, että Von Trier kuitenkin arvostaa inhimillisen kulttuurin saavutuksia. Se, että hän asettaa huiput rinnakkain pohjamutien kanssa, on uskollisuutta ehdottoman rehellisyyden vaatimukselle. Sivilisaatio ei voi koskaan saavuttaa niin korkeaa tasoa, ettei se sisältäisi myös raakalaisuuden virtoja. Von Trierin paljon puhuttu misantropia on oikeastaan vain yritys ihmisen pohjattoman ristiriitaisuuden hyväksymiseksi – ratkaistahan ristiriitaa ei voi, sillä homo sapiens on määritelmällisesti mahdoton laji.<br />
<br />
Ehkä arvostelijoiden kannattaisi pyrkiä samanlaiseen ristiriitojen sietämiseen Von Trierin kohdalla. Vähintäänkin heidän soisi nauravan itselleen yhtä hillittömästi kuin Von Trier.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-13941797109358635272019-03-06T15:44:00.000-08:002019-03-06T15:45:23.421-08:00Ateljee taistelukenttänä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij2Ucq_lAxlaj6_mteIO5IrsOAa-HVx6l4oCg_GmJeK76524nyeOWvjjze5GW8KQcHmDnU86QGovw7PewJqItM30ZDQzT1PVdAjJVppez59QBUU58jpO3xpl3KHGO7gG-POTYt7JqAoxJu/s1600/bacon+10.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij2Ucq_lAxlaj6_mteIO5IrsOAa-HVx6l4oCg_GmJeK76524nyeOWvjjze5GW8KQcHmDnU86QGovw7PewJqItM30ZDQzT1PVdAjJVppez59QBUU58jpO3xpl3KHGO7gG-POTYt7JqAoxJu/s400/bacon+10.jpg" width="400" height="170" data-original-width="1536" data-original-height="651" /></a></div><br />
<br />
<br />
Jos olisin kirjoittanut <a href="https://kiuaskustannus.com/products-page/hexen-press/timo-hannikainen-medusan-kasvot/?fbclid=IwAR03Qj6SzQzN4yaaiJ6jd2pq3ksKHfS3VMbPef4kW5N9FVZcrAefR9D2QiM"><i>Medusan kasvoihin</i></a> luvun maalaustaiteesta, Francis Bacon olisi ollut itsestäänselvä aihevalinta. En kuitenkaan saanut aikatauluni puitteissa aikaiseksi mitään koherenttia ja kokonaisuuteen sopivaa, ja päätin rajata käsittelyni elokuvaan ja kirjallisuuteen. Bacon on kuitenkin vaivannut mieltäni jo pitkään, ja olen päätynyt siihen lopputulokseen että hän oli 1900-luvun viimeinen suuri taidemaalari. Hän aloitti samoihin aikoihin kuin abstraktit ekspressionistit, mutta piti suuntausta tyhjänpäiväisenä ja pysytteli esittävässä ilmaisussa. Teorian kasvavaa roolia taaiteessa itseoppinut Bacon vieroksui: ”Jos siitä voi puhua, miksi maalata se?” Hän oli kuitenkin tietoinen, että tarkan realistisen esitystavan (jota hän kutsui ”kuvittamiseksi”) oli jo ajat sitten syrjäyttänyt valokuvaus. Bacon etsi – ja löysi – uudenlaista, sisäistynyttä mutta ei-abstraktia tapaa kuvata luonnollisia muotoja.<br />
<br />
Olennaisinta <i>Medusan kasvojen</i> aihealueen kannalta on kuitenkin se, että Bacon ilmensi maalauksissaan kauhua – ei genrenä, vaan mielentilana tai pikemminkin olemisen tapana. Hänen ihmishahmojensa väkivaltaisesti vääntyneet kehot ja vääristyneet kasvonpiirteet huohottavat suurta ahdinkoa suoraan katsojan kasvoille, mutta teosten varsinainen häiritsevyys piilee ahdingon aiheuttajan näkymättömyydessä. Ihmiset on eristetty aavemaisen pelkistettyyn, usein abstraktiin tilaan, kuin näkymättömään laatikkoon tai karulle teatterinäyttämölle. Syntyy vaikutelma, että heitä ympäröi pahantahtoinen kosminen suunnitelma tai salaliitto. Tai kenties kauhua herättää se, mitä piilee hahmojen piinatun ihon alla. Baconin taide on <i>body horroria</i> ennen David Cronenbergia, ja jokseenkin eri merkityksessä kuin Cronenbergilla.<br />
<br />
Baconin ensimmäinen merkittävä näyttely oli Lontoossa vuonna 1944, toisen maailmansodan loppuvaiheessa, mutta tästä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Aina kun joku kulttuuritoimittaja väittää Baconin maalausten väkivaltaisen lihallisuuden heijastelevan maailmansodan ja keskitysleirien aiheuttamaa järkytystä, lopetan artikkelin lukemisen siihen paikkaan. Kun katsoo vuoden '44 näyttelyn kuuluisinta teosta, triptyykkiä ”Three Studies for Figures at the Base of a Crucifixion” (yllä oleva kuva), on selvää ettei sen ilmentämälle kauhulle ole spesifiä tai ajallista syytä. Sellainen syy mahdollistaisi kauhun kukistamisen, mutta triptyykissä siitä ollaan pääsemättömissä. On vain huudolle annettu muoto, kauhun loputon preesens, jolle ei enää tarvita rationaalisia tai uskonnollisiakaan selityksiä.<br />
<br />
Triptyykissä ei tapahdu mitään väkivaltaista, mutta on selvää, että jokin sanoinkuvaamaton väkivallanteko on tapahtunut jossakin maalauksen ulkopuolella olevassa ajassa ja paikassa. Bacon on maalannut kolme hämmentävällä tavalla epämuotoista elollista olentoa, joissa on joitakin ihmiskasvojen piirteitä: huutoon jähmettynyt suu, nenä, korva, hiukset. Liekehtivän oranssi tausta polttaa karrelle kaikki yritykset jäsentää maalausta tavanomaisen logiikan mukaisesti. Selvää on vain, että olennot kärsivät.<br />
<br />
Ateisti Bacon maalasi lukuisia teoksia ristiinnaulitsemisen aiheesta, ja käsitteli muitakin uskonnollisia aiheita laajalti. Jo muotona triptyykki on peräisin alttaritaiteesta. Bacon kuitenkin riisuu ristiinnaulitsemisen uskonnollisista merkityksistä: hänelle se on konkreettinen, inhimillinen, fyysinen aihe. Joissakin maalauksissaan, hyvänä esimerkkinä ”Maalaus 1946” (alla oleva kuva), hän assosioi krusifiksin nyljettyyn eläimen ruhoon. Kulttuuri- tai pelastushistoriallinen tulkinta johtaisi harhaan: kyse on pelkistetystä kärsimyksestä, joka toteutuu niin eläimellisellä, inhimillisellä kuin jumalallisella tasolla. Bacon haluaa yksinkertaisesti kuvata hauraan olennon tuhoutumista sille itselleen käsittämättömästä syystä. Hän sanoi itse mieltyneensä ristiinnaulitsemisaiheeseen, koska mikään muu aihe länsimaisessa taiteessa ei soveltunut yhtä hyvin tietyn tyyppisten tunteiden ja aistimusten käsittelyyn.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlG1TU4-83d_e0UZabjoD41hoeiVj3_-DVXHfGWKyFPibzZH9OpAGs69PM5sUiyKmPZJoGKjKv09doDcKv2I87tFJcTkbYVC4Q9nkb8X8A71yw5CEtyABWQB_Nw9_afKJa9pl7tx-HYg0A/s1600/bacon+5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlG1TU4-83d_e0UZabjoD41hoeiVj3_-DVXHfGWKyFPibzZH9OpAGs69PM5sUiyKmPZJoGKjKv09doDcKv2I87tFJcTkbYVC4Q9nkb8X8A71yw5CEtyABWQB_Nw9_afKJa9pl7tx-HYg0A/s400/bacon+5.jpg" width="257" height="400" data-original-width="579" data-original-height="900" /></a></div><br />
Baconin näkemys on lähempänä antiikin tragediaa kuin mitään kristinuskoon liittyvää. Hän kieltäytyy tarjoamasta lohtua, ainakaan mitään sovinnaisessa mielessä ymmärrettävää sellaista, sillä kärsimys ei ole hänelle jotakin voitettavaa vaan elämän ydinmehua. Vain sen avulla tietää elävänsä ja tutustuu itseensä. Bacon torjui niin tuonpuoleisen autuuden odotukset kuin toiveet ihanneyhteiskunnasta:<br />
<br />
<blockquote><i>Uskon, että yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus on elämän kudos. Voidaan toki sanoa, että kaikki elämä on läpikotaisin keinotekoista, mutta minusta se mitä sanotaan yhteiskunnalliseksi oikeudenmukaisuudeksi tekee siitä vain merkityksettömämmällä tavalla keinotekoista... Koska elän maassa, jossa on aina ollut tietty vaurauden taso, on vaikea puhua niistä maista joissa on aina ollut äärimmäistä köyhyyttä. Ja on aivan mahdollista auttaa rutiköyhissä maissa asuvia saavuttamaan taso, jolla he voivat päästä eroon nälästä ja yleisestä epätoivosta. Mutta se, että ihmiset ylipäätään kärsivät, ei häiritse minua, koska minusta juuri kärsimys ja ihmisten väliset erot ovat tuottaneet suurta taidetta eikä tasa-arvo.</i></blockquote><br />
Tämä sitaatti haastattelusta vuodelta 1974 on merkittävä siinäkin mielessä, että se paljastaa taiteen ehdottoman ensisijaisuuden Baconin ajattelussa. Jos hänen nihilismiin saakka illuusiottomassa maailmassaan on jokin kiintopiste, se on luova prosessi. Itse maalaaminen – jota Bacon luonnehti ”lähitaisteluksi” - pelastaa hänet ehdottomalta nihilismiltä ja tekee hänen nihilismistään pikemminkin välineellistä. Aivan kuin Bacon maalauksissaan hakkaisi lihakirveellä tiensä ihmishahmon läpi löytääkseen jotain alkuperäistä ja pyhää. Se on kauhistuttava ja animaalinen prosessi, joka kuitenkin houkuttelee katsomaan vielä pidempään, vielä syvemmälle. Ja jos mitään ei löydy, voi aina ihastella tarkoituksettomuudessa piilevää ylevyyttä, jota Oswald Spengler luonnehti näin:<br />
<br />
<blockquote><i>Elämä on näytelmä, joka tarkoituksettomuudessaan on subliimia, yhtä tarkoituksetonta kuin tähtien kulku, kuin maan liike, kuin vaihtelu maan ja meren välillä, jääkausien ja alkumetsän välillä. Sitä voi ihailla tai itkeä – mutta sellaista se on.</i></blockquote><br />
Voi sanoa, että Bacon rakensi oman elämänsä taiteen ympärille. On pähkäilty paljon, millaisista henkilökohtaisista syövereistä hänen tuotantonsa synkkä ja brutaali sävy oikein kumpusi. Kaikki ystävät ovat muistelleet häntä iloisena ja huolettomana <i>bon vivant</i> -tyyppinä. Mitä ilmeisimmin Bacon kätki syvimmät tuntonsa ironisen ja dekadentin sosiaalisen roolin alle – paljastamatta itsestään juuri mitään hän raivasi itselleen eristyneen henkisen tilan, jossa saattoi käsitellä ja kehitellä teemojaan rauhassa. Tämä näkemys on korostetusti esillä Baconista kertovassa elokuvassa <i>Love is the Devil</i> (1998), joka perustuu Daniel Farsonin Bacon-elämäkertaan <i>The Gilded Gutter Life of Francis Bacon</i> (1994).<br />
<br />
Bacon siis eristi itsensä samaan tapaan kuin maalaustensa hahmot. Hänen ateljeestaan tuli yksityinen taistelukenttä, gladiaattoriareena, jossa vastustajana oli elämää yleensä ja modernia elämää erityisesti riivaava keinotekoisuus. Emme tiedä, päättyikö taistelu voittoon, ja Bacon tuskin tiesi sitä itsekään. Mutta ainakin hänen maalauksissaan toistuvat vääristyneet ihmiskasvot ovat jotain enemmän kuin tutkielmia persoonan ja identiteetin hajoamisesta. Ne ovat eräänlaisia kollaaseja, joissa ihmiseen on mahdutettu kaikki sisäiset konfliktit. Niiden kiehtovuus ei perustu rikkinäisyyteen, vaan siihen että ne rikkinäisyydestään huolimatta muistuttavat oikeaa persoonaa. Ja niiden pelottavuus perustuu mahdollisuudelle, että katsomme peiliin.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-63633504754036092202019-02-05T01:37:00.000-08:002019-02-05T01:38:42.577-08:00Ilman: Esipuhe vuoden 2019 laitokseen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTdSSAG_kv_6noVvK4gcVZPcFjEm6v4gjmO8mWEHpz1oloe5YTrvqDBWRkk6KNX9GDHrQPgEiEvPQTJvF9EqVUoIsu6EQfIyk0stsk1rlaJ37eNJHuprUhawdMg89T-jxjW4lvQevCt2YZ/s1600/ilman+kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTdSSAG_kv_6noVvK4gcVZPcFjEm6v4gjmO8mWEHpz1oloe5YTrvqDBWRkk6KNX9GDHrQPgEiEvPQTJvF9EqVUoIsu6EQfIyk0stsk1rlaJ37eNJHuprUhawdMg89T-jxjW4lvQevCt2YZ/s400/ilman+kansi.jpg" width="280" height="400" data-original-width="671" data-original-height="960" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<i>Kirjastani "Ilman" (2009) <a href="https://sarastuslehti.com/2019/01/04/kiukaan-kirjakevat-2019-rolf-peter-sieferle-timo-hannikainen-f-roger-devlin/">ilmestyy tänä keväänä uusi laitos</a>. Jonkinlaisen kulttimaineen saavuttaneen kirjan painos on ollut lopussa jo useita vuosia, ja uutta editiota on kyselty säännöllisesti, koska antikvariaateistakin sitä on vaikea löytää. Niinpä katsoin uudelleenjulkaisun olevan ajankohtainen nyt, kun sen ilmestymisestä on kulunut tasan kymmenen vuotta. Uusi laitos sisältää teoksen siinä muodossa kuin se alun perin ilmestyi, ja sen lisäksi oman esipuheeni sekä toimittaja ja kriitikko Tenho Kiiskisen jälkisanat. Kirjan taitto on nyt loppusuoralla ja painoon se menee viikon sisällä. Tarkasta ilmestymisajankohdasta ilmoitan myöhemmin. Ohessa makupalana esipuhe, jonka laadin uudelleenjulkaisua varten.<br />
</i><br />
<br />
<b>***</b><br />
<br />
<br />
<i>Ilman</i> on kirja, joka teki minusta ”nimen”. Jotkut muistavat minut pelkästään siitä, eivätkä ole lukeneet ainuttakaan niistä kahdeksasta kirjasta, jotka olen sen jälkeen julkaissut. Joidenkin mielestä ”sekosin” sen kirjoittamisen jälkeen ja lähdin ymmärryksen toivossa kosiskelemaan äärioikeistolaisia piirejä, vaikka olennaisessa mielessä katsomukseni eivät ole muuttuneet mihinkään sen kirjoittamisen ajoista.<br />
<br />
Tämä ei ole vienyt yöuniani. Jo kirjoitettuani ensimmäiset muistiinpanot tiesin, että tällaisesta kirjasta saa kantaa leimaa kenties loppuelämänsä. En ymmärtänyt pelätä leimoja silloin, enkä ymmärrä vieläkään.<br />
<br />
Kun nyt kymmenen vuoden jälkeen avaan kirjani uudelleen, se herättää monenlaisia tuntemuksia. Välillä hymähtelen omalle naiiviudelleni, välillä huomaan oivaltaneeni jotakin kirkkaasti, kenties jopa olleeni aikaani edellä. Tämä epätasaisuus lienee yksi syy sille, miksi <i>Ilman</i> on kestänyt aikaa. Kirjassa on raakaa energiaa, joka läpäisee suojamuurit ja viittaa kintaalla johdonmukaisuuden vaatimuksille.<br />
<br />
Kun näytin eräälle yhdysvaltalaiselle kollegalle Lola Rogersin englanninnosta eräästä kirjan luvusta, hän sanoi sen tuovan mieleen Knut Hamsunin <i>Nälän.</i> Vertaus tuntui imartelevalta, mutta siinä oli jotain perääkin. Siinä missä Hamsun kuvasi yksityiskohtaisesti nälän fyysisiä oireita ja niihin liittyviä harha-aistimuksia, minä kuvasin pitkäaikaisen pakkoselibaatin tuottamia psykofyysisiä jännitystiloja ja pakkoneuroottista käyttäytymistä. Hamsunin päähenkilö, kirjoituksiaan sanomalehdille kauppaava senttari, kärsii koska hänet on idealistisena tee-se-itse-filosofina heitetty keskelle vauhtiin päässyttä kapitalismia, jossa sanat ja ajatukset ovat kauppatavaraa siinä missä kaikki muukin. Oman kirjani päähenkilö kärsii, koska hän on arvoltaan alhainen merkki groteskissa ja kovin panoksin käydyssä pariutumisen pelissä, jonka sääntöjä hän ei ymmärrä.<br />
<br />
Olennainen yhtymäkohta on sekin, että Hamsunin päähenkilö ei ole varsinaisesti sympaattinen. Hänen ällistyttävä ylpeytensä saa hänet esiintymään vauraampana kuin on, ja hän kieltäytyy almuista juuri silloin kun eniten tarvitsisi niitä. Hän häiriköi kanssaihmisiään absurdeilla kepposilla ja keksityillä tarinoilla. Myös oma päähenkilöni loukkaa tahallaan muita, jättää hyvät tilaisuudet hyödyntämättä ja käyttäytyy muutenkin tavoin, jotka vetävät häntä entistä syvemmälle kurimukseen. Perusasioiden, kuten nälän ja himon, äärellä ihmiset eivät ole mukavia tai rationaalisia.<br />
<br />
Puhun etäännyttävästi ”päähenkilöstä”, ikään kuin <i>Ilman</i> ei olisikaan omakohtainen tilitys. Totta kai se on, yhtä paljon kuin se on kirjallinen luomus. Puhun siinä omana itsenäni, kuorruttamatta mitään fiktiolla tai autofiktiolla. Olen aina vähän ihmetellyt, miksi kirjailijan pitäisi keksiä tarinoita kertoakseen kokemuksistaan tai panna ajatuksensa jonkun kuvitteellisen hahmon suuhun. <i>Ilman</i> on kirja, johon tällainen metodi ei olisi mitenkään sopinut. Sen voima on siinä, että tekijän ja tekstin välillä ei ole turvallista etäisyyttä.<br />
<br />
Mutta niin sanottua <i>human interest</i> -kirjallisuutta <i>Ilman</i> ei ole, vaikka sitä sellaisenakin luettiin. En halunnut ohjata yleisön mielenkiintoa henkilööni, mutta tietenkin niin kävi. Toimittajat ja tavalliset lukijat ovat usein kyselleet, miten kirjan julkaiseminen vaikutti naismenestykseeni ja miten elämäni on muuttunut sen jälkeen. Ja moni asiahan toki muuttui. Kirjan julkaisua seuranneet pari vuotta olivat eroottisessa mielessä huikeita aiempaan verrattuna: minulla oli satunnaissuhteita ja pidempiä suhteita, naiset tulivat baareissa oma-aloitteisesti juttelemaan ja minua haastatelleiden naistoimittajien kanssa oli hämmästyttävän helppoa päätyä sänkyyn.<br />
<br />
Osin tilanteeni kohentuminen johtui siitä, että kuuluisuus on voimakas magneetti monille sellaisillekin naisille, jotka eivät sitä edes itselleen myönnä. Mutta tärkeämpi syy oli varmasti se, että tuollaisen kirjan kirjoittamisen seurauksena olin menettänyt kaiken arkuuteni. Mel Gibson on sanonut: ”Kysykää keneltä tahansa hänen pahinta pelkoaan, se on julkinen häpäisy. Moninkertaistakaa se globaaliin mittakaavaan, sen minä olen käynyt läpi. Se muuttaa ihmistä ja tekee hänestä kovan pirulaisen.” Kun <i>Ilman</i> oli ilmestynyt, minulla ei ollut enää mitään salailtavaa eikä mitään menetettävää, ja saatoin olla rennosti naisten seurassa. <i>Ilman</i> alkoi toimia eräänlaisena käyntikorttina, jossa luki: ”Tässä olen, ota tai jätä.” Kun menin nykyisen vaimoni kanssa ensimmäisille treffeille, hän oli lukenut kirjan edellisenä iltana.<br />
<br />
<i>Ilman</i> tulkittiin usein poliittiseksi pamfletiksi, ja kustantajani myös markkinoi sitä sellaisena. Edellisenä vuonna ilmestynyttä Henry Laasasen kirjaa <i>Naisten seksuaalinen valta</i> pidettiin sen sukulaisteoksena, koska siinäkin käsiteltiin naisten etulyöntiasemaa nykyaikaisessa parinmuodostuksessa ja puhuttiin alempitasoisista miehistä, jotka jäävät jalkoihin seksuaalisessa kilpailussa. Minut ja Laasanen alettiin säännönmukaisesti mainita samassa lauseessa. Laasasen kirja oli toki minulle tuttu, mutten ammentanut kovinkaan suurta osaa vaikutteistani siitä. Laasasen tyyppiseen ohjelmalliseen ja akateemiseen kokonaisuuteen en pyrkinyt, vaan valitsin peittelemättömän subjektiivisen tien. <i>Ilman</i> ei myöskään ole ensi sijassa kirja pariutumismarkkinoista. Enemmän kuin niiden mekanismeja, halusin kuvata kaikkialla tapahtuvaa seksin pakkosyöttöä, kulttuuria jossa haluttavuus on kovinta sosiaalista valuuttaa.<br />
<br />
Tässä asiassa <i>Ilman</i> ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan, päinvastoin. Haluttavuus on länsimaisen ihmisen suurin huolenaihe, se on valjastanut palvelukseensa teknologian, julkisuuden, talouden ja politiikan. Älykkyydellä, terveydellä ja fyysisellä voimalla on arvoa vain, jos se on ”seksikästä”. Näyttelijät, mallit ja poptähdet ovat idoleita siksi, että heitä halutaan. Haluttavuuden tyranniaan ovat alistuneet myös feministit, jotka ennen marmattivat naisten esineellistämisestä ja kulttuurin pornoistumisesta mutta järjestävät nyt ”lutkamarsseja” ja puolustavat esipuberteetti-ikäisten tyttöjen paljastavaa pukeutumista.<br />
<br />
Tätä lihan teatteria halusin kuvata statistin näkökulmasta, ja paljastaa samalla salaisuuden jonka kaikki tietävät: haluttavuus ei jakaannu demokraattisesti sen enempää kuin mikään muukaan inhimillinen ominaisuus. Jotkut ovat syntyjään luotaantyöntävän rumia, sosiaalisesti kyvyttömiä tai jostakin monimutkaisemmasta syystä tuomittuja jäämään osattomiksi. Heitä paljon monilukuisempi joukko joutuu tekemään suuria henkilökohtaisia panostuksia pärjätäkseen kilpailussa jotenkuten, ja täysipainoisesti seksuaalisen vapauden hedelmistä pääsee nauttimaan vähemmistö.<br />
<br />
Koska kirjassa oli päällekkäisyyksiä Laasasen ja muiden niin sanottujen miesasiamiesten teemojen kanssa, minua pyydettiin sen ilmestymisen jälkeen välillä miesasiaväen keskustelutilaisuuksiin ja minun oletettiin lähestyvän nousevaa yksinäisten miesten internetkulttuuria eli manosfääriä. En noudattanut kutsuja enkä osallistunut manosfäärin keskustelupalstojen debatteihin, vaikka toisinaan kävinkin silmäilemässä niitä. Pidättyväisyyteni ei johtunut siitä, että olisin jotenkin väheksynyt miesasia-aktiivien näkökulmia. Päinvastoin, tunnen myötämielisyyttä moniakin heidän agendojaan kohtaan, ja erityisesti annan heille tunnustusta seksuaalisuuden kytkemisestä keskusteluun miesten syrjäytymisestä.<br />
<br />
Miehillä seksuaalinen syrjäytyminen tuottaa laajempaa sosiaalista syrjäytymistä, sillä naiseton mies saa häviäjän leiman. Ja mikä pahinta, leimaa on kannettava hiljaa, protestoimatta ja myötätuntoa odottamatta. Jos mies kehtaa huomauttaa jotakin naisten osuudesta kohtaloonsa, hän saa niskaansa vihamielisen ryöpyn. Modernin naisen vallanhimosta, kevytkenkäisyydestä ja narsistisesta pinnallisuudesta puhuminen johtaa naisvihasyytöksiin. <i>Status quota</i> on syntynyt ylläpitämään feministitutkijoista koostuva koulutettujen idioottien luokka. Sen esittämän patenttiselityksen mukaan miesten oireilussa on kyse halusta säilyttää omat etuoikeudet ja palauttaa naiset alistettuun asemaan. Mutta juuri nämä ammattimaiset selittäjät – nämä tuijasaresmat, saarasärmät ja muut ”tieteellisyyteensä” alituiseen vetoavat puhuvat päät – ovat etuoikeutetussa asemassa, jossa kykenevät valehtelemaan uskottavasti ja demonisoimaan tehokkaasti halveksimiaan ryhmiä. Tämä tilanne on syynä siihen, että osa miehistä vetäytyy manosfääriksi ristittyyn sosiaalisen median alakulttuuriin.<br />
<br />
Manosfääri on ymmärrettävä ilmiö, mutta onko se myös terve? Itse pidin välimatkaa miesten keskustelupalstoihin, koska aistin niiden hengessä jotain epämiellyttävää. Jotkut näistä miehistä olivat kehittäneet umpikujamaisen maailmankuvan, jossa omalle kehnolle osalle ei ollut tehtävissä mitään. He pitivät kestävien naissuhteiden muodostamista nykyoloissa mahdottomana ja näkivät koko naissukupuolen vihollisleirinä, jonka edut ovat väistämättä vastakkaiset heidän omilleen. Niinpä he päätyivät joko käänteiseen feminismiin, jossa miehellä on lähtökohtainen uhriasema ja muutokseen pyritään valituskirjelmillä, tai laskelmoivan hedonistiseen elämänasenteeseen, jossa miehen tulee pyrkiä suurimpaan mahdolliseen hyötyyn pienimmällä mahdollisella henkilökohtaisella panoksella. Toiset taas pyrkivät saavuttamaan alfauroksen statuksen pelimiesopeilla ja sitoivat omanarvontuntonsa menestykseen naismaailmassa. Kumpikin ryhmä teki seksin saamisesta ja kumppanin löytämisestä itseisarvoisen tavoitteen, johon piti päästä hinnalla millä hyvänsä tai tyytyä jonkinlaiseen puolielämään.<br />
<br />
<i>Ilman</i> kuvaa seikkaperäisesti vastentahtoisen selibaatin tuottamia kärsimyksiä, ja kirjassa käsitelty elämänvaihe luultavasti aiheutti minulle pysyvää psykologista vahinkoa, joka vaikuttaa käyttäytymiseeni loppuelämän. En ole kuitenkaan missään vaiheessa vakaasti uskonut, että naisiin on mahdoton muodostaa positiivista suhdetta. Aivan löylynlyömänä pidin ajatusta, että seksuaalisesta syrjäytymisestä pitäisi rakentaa itselleen identiteetti. Internetin miespiirien pääasiallinen tarkoitus tuntui olevan sama kuin Uskontojen uhrien tuki ry:n kaltaisten organisoitujen terapiaryhmien: oman ahdingon lievittäminen vertaistuella. Siinä ei toki ole mitään vikaa, mutta elämässä eteenpäin pääsemiseen se ei vielä riitä. Ja kuka haluaa ehdoin tahdoin olla uhri? Viimeinen asia jota halusin, oli ryhtyä ammattimaiseksi vonkamieheksi ja muiden kaltaisteni päänsilittäjäksi.<br />
<br />
Naisviha, johon manosfäärissä usein törmää ja joka on itsellenikin tuttua, voi olla puhdistava voima. Kun ihminen huomaa tulleensa huijatuksi, suuttuminen on luonnollista. Kulttuurissa, joka varoittelee ”toksisesta maskuliinisuudesta”, pyhittää feminiiniset piirteet ja nojaa sukupuolten välisiä suhteita käsitellessään lapsellisiin alistaja-alistettu -dikotomioihin, on katkeraa huomata että naisetkin kykenevät itsekkyyteen, ilkeyteen, kierouteen ja hyväksikäyttöön. Feministisillä ihmissuhdemyyteillä lapsesta saakka syötetty mies alkaa oksentaa huomatessaan, miten kaukana todellisuudesta ne ovat ja miten niitä noudattaessaan pettyy kerta toisensa jälkeen. Yliampuvatkin reaktiot ovat tässä vaiheessa luontevaa purkutyötä.<br />
<br />
Ongelma vihasta tulee silloin, kun se kivettyy kaikki myönteiset pyrkimykset tukahduttavaksi elämänkaunaksi. Internetyhteisöjen kaltaiset vertaisryhmät voivat vahvistaa tällaista kehitystä tarjotessaan valmista todellisuuden tulkintaa ja sulkiessaan sen kanssa ristiriidassa olevat seikat pois. Mitä enemmän oma elämä pyörii virtuaalimaailman ympärillä, sitä vinompia ovat niin peili kuin naama. Olen kuullut tapauksista, joissa manosfääriläiset ovat pyrkineet kaikin keinoin lannistamaan naisystävän löytäneitä jäseniä kyynisillä kommenteillaan. Näin ryhmästä tulee kehityksen jarru, jolle yhteinen kärsimys on mieluisampi vaihtoehto kuin yhdenkään jäsenen elämänlaadun koheneminen. Joku Jordan Peterson on tehnyt nuorten miesten eteen paljon manosfääriä enemmän sanoessaan, että jos haluaa parantaa elämäänsä, kannattaa aloittaa sänkynsä petaamisesta.<br />
<br />
Myrkyllisin harhaluulo, jota miesten internetalakulttuuri voi ruokkia, on käsitys naissukupuolen kollektiivisesti käymästä sodasta miehiä vastaan. Todellisuudessa sotajalalla on vaikutusvaltainen vähemmistö naisista. Tämän joukon valta voi tuntua kohtuuttoman suurelta, kun iltapäivälehdissä jo annetaan ensitreffeillä käyville naisille vinkkejä, miten varmistaa että treffikumppani on niellyt intersektionaalisen feminismin ja muut uusimmat teoreettiset ongenkoukut (Paula Kosken artikkeli <a href="https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/201805112200935631">”Ensitreffit tulossa? 5 asiaa, jotka jokaisen valveutuneen naisen tulisi kysyä”</a>, Iltalehti 14.5.2018). Mutta monet naiset myös ymmärtävät miesten ongelmia ja pitävät feministien räyhäämistä heitä itseäänkin alentavana. Vielä suurempi osa naisista on yhtä hämmentyneitä ja eksyksissä kuin miehetkin, ja heidän sieluistaan niin sanottua sukupuolten välistä sotaa pitkälti käydään.<br />
<br />
August Strindberg oli sukupuolikysymyksen käsittelijänä aikaansa edellä. Hänen aikanaan monet naisasialiikkeen tavoitteet tuntuivat tervejärkisiltä, ja monet aikalaiset pitivät kirjailijan silmittömiä hyökkäyksiä naisliikettä vastaan haamujen jahtaamisena. Strindberg kirjoitti ”sukupuolettomista epäisikiöistä”, jotka olivat hylänneet kaiken feminiinisyytensä, pyrkivät vain toteuttamaan harhautuneita viettejään ja tavoittelivat miehen roolia, jonka täyttämiseen heiltä kuitenkin puuttuivat rahkeet. Kun katsoo nykyisiä feministejä, jotka ihailevat sairaalloista ylipainoisuutta, kaikentyyppistä mauttomuutta, karkeaa käytöstä, androgyynisyyttä ja sukupuolista holtittomuutta, voi vain todeta Strindbergin haamujen tulleen lihaksi.<br />
<br />
Lainaan katkelman Sigurd Wettenhovi-Aspan kirjasta <i>Jutelmia ja muistelmia</i> (1927), jossa hän kertoo Pariisin-vuosistaan ja ystävyydestään Strindbergin kanssa. Ruotsalaiskollegan kanssa käyty keskustelu muistuttaa kovasti niitä, joita olen vuosien varrella käynyt Ilman-kirjasta:<br />
<br />
<br />
<blockquote><i>- Sanalla sanoen, Strindberg jatkoi, ehkäpä meidän miesten ja noiden sukupuolettomien syöjättärien välinen kamppailu todellisen naisen luottamuksen ja rakkauden omistamisesta olisi saanut aivan toisen sävyn, sekä hillitymmät, vähemmän kirpeät muodot, jos normaali, naisellinen nainen olisi jaksanut käsittää, ettei hänen vihollisensa olisi ollut mies, vaan hänen omat, luonnottomat sisarpuolensa. Väitetäänpä, että kerran joku oli huudahtanut naisasiakokouksessa – huutaja oli juuri noita tuollaisia sukupuolettomia epäsikiöitä - ”Kaikki poikalapset olisi kuohittava kohta niiden synnyttyä, ettei niistä voisi kehittyä miehiä!” Ajattele, kuinka saatanallista! Mutta silloin muuan naimisissa oleva nainen oli noussut vastustamaan tuota syöjätärtä, jolloin tämä vastasi: ”Saisit hävetä, kun sinulla on niin monta lasta!” Eikö tuo jo muistuta mielisairaalasta? Mahtaakohan naisasia voittaa siitä mitään, että mielisairaalan hoidokit esiintyvät julkisissa kokouksissa? Ja sellaista me miehet siedämme! Tuo villipeto ei edes joutunut syytteeseen, mutta minun kirjoitukseni kylläkin, kerran toisensa perästä.<br />
<br />
[…]<br />
<br />
- Mutta August, käsi sydämelle – etkö sinäkin ole suotta ärsyttänyt heitä?<br />
<br />
- Keitä niin?<br />
<br />
- Myöskin todellisia naisia?<br />
<br />
- Luonnollisesti; tule tänne syyparka, on täällä entistäkin. Taistelun tiimellyksessä olen usein tullut menneeksi liian pitkälle, niin että moni on ottanut liioitteluni ja paradoksini täydestä, pilantekoni todesta ja päinvastoin. Mutta eivätkö ranskalaiset sano: ”Joka ei ole kertaakaan liioitellut, ei ole myöskään kertaakaan ollut vakuutettu asiastaan”?</i></blockquote><br />
<br />
Lyhyesti sanottuna: jos nainen alkaa puhua cis-seksismistä, rodullistamisesta, kehopositiivisuudesta, voimaantumisesta tai sukupuolisensitiivisyydestä, itseään kunnioittavan miehen on viisainta unohtaa hänet seurustelu-, seksi- ja jopa keskustelukumppanina. Sen sijaan kannattaa hakeutua niiden selväjärkisten naisten seuraan, joita kaikista ikä- ja yhteiskuntaluokista kuitenkin löytyy.<br />
<br />
Toisaalta on syytä muistaa, että maailma ei ole reilu. Vaikka kaikille löytyisi sopiva kumppani, heidän tiensä eivät välttämättä kohtaa eikä heidän suhteensa välttämättä onnistu. Ja niin ikävältä kuin tämä saattaakin kuulostaa, seksin saaminen ei ole perustuslaillinen oikeus. Biologisten tarpeiden tyydyttämättömyys voi olla helvettiä, mutta siihen ei ole olemassa patenttilääkettä. Tiettyjä varaventtiilejä on kuitenkin olemassa, ja niistä tehokkaimpiin ja aliarvostetuimpiin kuuluu prostituutio. Huorissa käyminen on tehokas mentaalihygieeninen toimepide sikälikin, että se lievittää seksin puutteesta johtuvaa sisäistä lukkiutuneisuutta, joka estää miestä pääsemästä pitkälle maksuttomien naisten kanssa. Ja jos erektion saaminen ammattilaisen kanssa huolestuttaa, niin kuin se useimpia huolestuttaa, lääkäriltä saa helposti Viagra-reseptin.<br />
<br />
Niille, joille tämäkään keino ei syystä tai toisesta sovi, on vaihtoehtona sublimaatio. Turhautuneen seksuaalisen energian kanavoiminen korviketoimintoihin on kaiken inhimillisen sivilisaation perusta, ja väyliä siihen on lukemattomia. Jos omat sukupuoliset pyrinnöt epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen, ne kannattaa työntää ainakin väliaikaisesti syrjään ja keskittyä työhön, harrastukseen, taiteeseen, tieteeseen, ruumiinkunnon vaalimiseen, uskontoon, politiikkaan, ylipäätään mihin tahansa joka tuo elämään sisältöä. Seksi voi saada kohtuuttoman merkityksen jos sitä on liikaa tai liian vähän, mutta se on kuitenkin vain yksi elämän osa-alue. Sen ylikorostaminen yksilön elämässä on luonteenomaista yltäkylläisille ja rappeutuneille aikakausille. Jos niin sanottu miesliike todella haluaa ratkaista miesten heitteille jäämisen ongelman ja olla vastavoima aikalaishulluudelle, sen pitäisi ensin ymmärtää tämä.<br />
<br />
Vaikka <i>Ilman</i> ja sen aihepiiri ovat silloin tällöin nousseet uudelleen puheenaiheeksi, lakkasin jo vuosia sitten antamasta haastatteluja sen tiimoilta. Katsoin sanoneeni asiasta jo kaiken olennaisen ja siirtyneeni muihin aiheisiin. Kun ajatus uudelleenjulkaisusta syntyi, huomasin sanottavaa sittenkin kertyneen pitkän hiljaisuuden aikana, ja päätin sijoittaa olennaisimman uuden laitoksen esipuheeseen. Ilman ymmärrettiin aikanaan usein väärin, mutta jos haluaa tulla oikein ymmärretyksi, ei kannata julkaista mitään. Niinpä en tarkoita näitä pohdintoja ohjeistukseksi, miten kirjaa pitäisi lukea. <i>Ilman</i> on alkanut elää omaa elämäänsä kurittomana kirjana, joka ei tarjoa vastauksia eikä luonnostele ohjelmia. Kirjoitin sen, tein omat johtopäätökseni ja siirryin eteenpäin – miksi odottaisin lukijalta vähempää?<br />
<br />
<br />
<br />
Helsingissä 13.1.2019<br />
<br />
Timo HännikäinenTimo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-33812600783150378202018-12-25T01:55:00.002-08:002018-12-25T01:55:34.255-08:00Vuoden 2018 kohokohdat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipBm6DyLlvkruIVXkyrtmI8vn6DX0eyDDXLcClbR4atsP55rwO1FeJKCyfGJg6S8Lacv2FzAdrsHxH5jsFFyMsJuL6VDxItXOpgiCtsEUY3dMpFuxgnjtNsK0jhV9uO-dwkLHv_yXpOguN/s1600/fireworks+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipBm6DyLlvkruIVXkyrtmI8vn6DX0eyDDXLcClbR4atsP55rwO1FeJKCyfGJg6S8Lacv2FzAdrsHxH5jsFFyMsJuL6VDxItXOpgiCtsEUY3dMpFuxgnjtNsK0jhV9uO-dwkLHv_yXpOguN/s400/fireworks+2.jpg" width="400" height="329" data-original-width="500" data-original-height="411" /></a></div><br />
Nyt kun vuotta 2018 on jäljellä niin vähän, että suuria yllätyksiä ei liene odotettavissa, on aika tehdä yhteenveto sen huippukohdista kulttuurin saralla. Lista on puhtaasti subjektiivinen.<br />
<br />
<br />
<i>Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu</i><br />
Tartun harvemmin kirjaan, jota kaikki ylistävät varauksettomasti, koska yleensä sellaisissa on jotain vikaa. Tämän aloitin aiheen kiinnostavuuden vuoksi, ja pakko sanoa että on kyllä erittäin hyvä. Svetlana Aleksijevitš on kirjoittanut lukuisten ihmisten haastattelujen pohjalta moniäänisen, dokumentaarisen kirjan, joka asettuu samaan jatkumoon <i>Sodan ja rauhan</i> ja <i>Vankileirien saariston</i> kanssa. Kirjailija haastattelee eri-ikäisiä ja eri yhteiskuntakerroksista tulevia ihmisiä, jotka ovat kasvaneet Neuvostoliitossa ja kokeneet sen hajoamisen. Ääneen pääsevät erityisesti "tarpeettomat", joiden on syystä tai toisesta mahdoton sopeutua henkisesti uuteen järjestykseen. <i>Neuvostoihmisen loppu</i> on traaginen, koominen ja brutaali. Varsinkaan niiden, jotka haluavat ymmärtää nyky-Venäjää ja sen mentaliteettia, ei kannata jättää tätä väliin.<br />
<br />
<br />
<i>John Gray: Seven Types of Atheism</i><br />
Luultavasti älykkäin ateismista koskaan kirjoitettu kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Gray aloittaa esityksensä purkamalla osiin koko ateismin käsitteen: yksiselitteisesti määriteltävää ateismin perinnettä ei ole olemassa sen enempää kuin yksiselitteisesti määriteltävää uskonnollisuuttakaan. Se, mitä länsimaissa pidetään ateismina, on käytännössä sidoksissa monoteismiin. Uskon puute tai uskosta kieltäytyminen ei sekään kelpaa ateismin määritelmäksi, koska uskominen ei ole mitenkään olennaista monissa uskonnollisissa traditioissa. Näiden päätelmien jälkeen Gray käy läpi seitsemän erilaista ateistisen ajattelun tyyppiä, päättäen siihen joka on lähinnä hänen omaa näkemystään. Hän hylkää kaikki ateismin muodot, jotka korvaavat transsendentin uskonnon jollakin maallisella uskomusjärjestelmällä, kuten uskolla edistykseen, tieteeseen tai ihmisyyteen.<br />
<br />
<br />
<i>Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni</i><br />
Keskisarja päivittää vakuuttavasti Aleksis Kiven elämän ja tuotannon tämän vuosituhannen lukijalle. Kirja on myös valaiseva ajankuva ja rakkaudentunnustus suomen kielen elinvoimalle.<br />
<br />
<br />
<i>Ari Aster: Hereditary</i><br />
Arvostelin Ari Asterin kunnianhimoisen esikoiselokuvan <a href="http://timohannikainen.blogspot.com/2018/07/periytymisen-tragedia.html">tuoreeltaan tässä blogissa</a>, ja uudelleen pääsin näkemään sen vasta vuoden loppumetreillä. Kuten aavistelin, <i>Hereditary</i> on aivan liian monimutkainen elokuva sisäistettäväksi ensimmäisellä katselukerralla. Hyvin vähän sanotaan suoraan, varsinainen idea perustuu vihjeille joita ripotellaan sinne tänne pitkin tarinaa. Ne pitää sitten koota itse, mitään loppuyhteenvetoa ei anneta. Jonkinlainen perehtyneisyys okkultismiin auttaa siinä, muttei ole välttämätöntä. Tarkkaavaisuus ja kyky sisäistää symbolista ilmaisua riittää. Tietysti monelta nykykatsojalta on liikaa vaadittu, että elokuvaa pitäisi omatoimisesti tulkita ja avata, mutta itse nostan tämän takia hattuani vielä vähän korkeammalle kuin aiemmin. "Hereditary" on todellinen helmi, joka kestää aikaa.<br />
<br />
<br />
<i>Neil Young: Songs for Judy</i><br />
Archives-julkaisusarjaa jatkava tuplavinyyli koostuu legendaarisen vuoden 1976 kiertueen akustisista osuuksista ja kuulostaa äärimmäisen hyvältä. Kappalevalikoima on sekoitus vanhoja standardeja ja tuolloin vielä julkaisemattomia kappaleita, ja kaikesta kuulee että laulaja elää yhtä parhaista luomiskausistaan. On omanlaisensa taito esittää omia sävellyksiään riisuttuina versioina ja löytää niistä aina jotain uutta, ja sen Young hallitsee. Esimerkiksi pianolla esitetty "A Man Needs A Maid" kuulostaa paremmalta kuin mikään muu levyltä kuulemani versio.<br />
Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-33080957528689860872018-10-31T14:18:00.002-07:002018-10-31T14:19:18.463-07:00Thomas Ligotti: Pessimismi ja paradoksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu5ypy9kPafiEmt2NrIi3y0jSRVldAfM3zKySlh96_n7svFPNqxklLs2gmcnlj2mYJ-JZZPesGqu1oyTXI6sxacm32yx2248lVrKGJDGTqY0K5my71ZUHH9M4xaabry9Q7qAjjQcI144c_/s1600/ligotti+4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu5ypy9kPafiEmt2NrIi3y0jSRVldAfM3zKySlh96_n7svFPNqxklLs2gmcnlj2mYJ-JZZPesGqu1oyTXI6sxacm32yx2248lVrKGJDGTqY0K5my71ZUHH9M4xaabry9Q7qAjjQcI144c_/s400/ligotti+4.jpg" width="314" height="400" data-original-width="564" data-original-height="719" /></a></div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<i>Maanantaina 29.10. pidettiin Tieteiden talolla <a href="https://kuolemantutkimus.com/2018/10/07/sktsn-syysseminaari-29-10-2018-tieteiden-talolla-epakuolleet/?fbclid=IwAR1ny4Z2p82kjF3wInLN7E-oN76Qz6wkAljt4zA7TnjGXAx0eTmdyAzSO5I">Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran syysseminaari,</a> jonka teemana on epäkuolleet. Itse en valitettavasti ehtinyt paikalle, mutta vaimoni ehti, ja teki luennoista laajat muistiinpanot, joiden lukeminen innoitti tähän blogipäivitykseen.<br />
<br />
Epäkuolleet - siis kummitukset, vampyyrit, zombit, mitä näitä nyt on - ovat perusmateriaalia niin kansanperinteessä kuin yliluonnollisissa kauhukertomuksissa. Epäkuolleen käsite on sinänsä oivallinen. Reaalimaailmassa on eläviä ja kuolleita, epäkuollut sijoittuu näiden kategorioiden ulkopuolelle - se on joku, jonka pitäisi olla kuollut. Aiheesta on kirjoittanut paljon yhdysvaltalainen Thomas Ligotti, ja julkaisenkin tässä käännöksen hänen aihetta sivuavasta esseestään "Pessimismi ja paradoksi". Teksti on johdanto Ligottin kirjaan "The Conspiracy Against the Human Race" (2010), ja käännökseni on muutaman vuoden takaa. <a href="https://kiuaskustannus.com/products-page/hexen-press/timo-hannikainen-medusan-kasvot/?fbclid=IwAR3QHl0-XJGqI8FL23ESFGVUOYrdaKRlHyyQjtPjM7me3GPZR9dopmnIDAs">"Medusan kasvoissa"</a> kirjoitin Ligottista laajalti, ja käännös on osa laajempaa Ligotti-käännösprojektia, jonka kimppuun pääsen toivoakseni palaamaan lähikuukausina.</i><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>***</b><br />
<br />
<br />
Tutkielmassaan <i>The Nature of Evil</i> (1931) Radoslav A. Tsanoff siteeraa ytimekästä mietettä, jonka saksalainen filosofi Julius Bahnsen kirjasi muistiin 17-vuotiaana vuonna 1847. "Ihminen on itsetietoinen ei-mikään," Bahnsen kirjoitti. Vaikka näitä sanoja pitäisi nuorukaismaisina ja pikkuvanhoina, ne kuuluvat lajimme ja sen pyrkimysten halveksunnan ikivanhaan traditioon. Yhtä kaikki, vallitsevat tunteet inhimillisiä pyrintöjä kohtaan sijoittuvat tavallisesti jonnekin varauksellisen hyväksynnän ja kovaäänisen rehentelyn väliin. Pääsääntöisesti jokaiselle, joka haluaa kuulijoita tai edes paikan yhteiskunnassa, sopii seuraava ohje: "Jos et osaa sanoa jotain positiivista ihmiskunnasta, sano jotain epämääräistä."<br />
<br />
Bahnseniin palatakseni, hänestä tuli ajattelija jolla ei ollut mitään positiivista eikä epämääräistä sanottavaa ihmiskunnasta, ja joka myös päätyi tylyyn käsitykseen kaikesta olemassaolosta. Kuten monet jotka ovat aluksi kokeilleet onneaan metafysiikassa, Bahnsen julisti että päinvastaisesta vaikutelmasta huolimatta kaikki todellisuus on ilmausta yhtenäisestä, muuttuvasta voimasta - kosmisesta liikkeestä, jota lukuisat filosofit ovat kuvailleet lukuisin eri tavoin. Bahnsenille tämä voima ja sen liike olivat luonteeltaan hirvittäviä ja johtivat umpimähkäisen teurastuksen ja yleisen verenvuodatuksen läpitunkemaan maailmankaikkeuteen. Lisäksi "universumissa Bahnsenin mukaan" ei ole koskaan ollut merkkiäkään suunnasta tai suunnittelusta. Alusta saakka se oli näytelmä vailla juonta ja jonka näyttelijät olivat vain tarkoituksettoman itsensäsilpomisvietin toteuttajia. Bahnsenin ajattelussa kaikki on kietoutunut sekasortoiseen verenvuodatuksen fantasiaan. Kaikki repii itseään irti kaikesta muusta... ikuisesti. Tämä olemattomuuden sekasorto jää kuitenkin huomaamatta melkein kaikilta siihen osallistuvilta. Esimerkiksi luonnossa mikään ei tiedä osallisuudestaan verilöylyjen festivaaliin. Ainoastaan Bahnsenin itsetietoinen ei-mikään voi tietää mitä on meneillään ja järkkyä <i>juhlivan kaaoksen</i> vavahteluista.<br />
<br />
<br />
***<br />
<br />
Kuten kaikki pessimistiset filosofiat, Bahnsenin näkemys olemassaolosta jonakin outona ja kammottavana jäi vaille vastakaikua itsetietoisten olemattomuuksien joukossa, jolta hän haki hyväksyntää. Niin tai näin, kompromissiton pessimismi ei vetoa suureen yleisöön. Ne harvat, jotka ovat vaivautuneet perustelemaan synkeää maailmankuvaansa, olisivat yhtä hyvin voineet jäädä syntymättä. Niin kuin historia osoittaa, ihmiset muuttavat käsityksiään melkein mistä tahansa, palvomastaan jumalasta aina hiustyyliinsä saakka. Mutta kun tullaan eksistentiaalisiin kysymyksiin, useimmilla ihmisillä on horjumattoman hyvä käsitys itsestään ja paikastaan tässä maailmassa, ja he ovat järkkymättömän varmoja siitä, etteivät he ole joukko itsetietoisia olemattomuuksia.<br />
<br />
Olisiko kaikki muistutukset lajimme itsetyytyväisyydestä sitten hylättävä? Tämä olisi loistava päätös, sääntö numero yksi normista poikkeaville. Sääntö numero kaksi: jos sinun on pakko avata suusi, suunnista poispäin väittelyistä. Raha ja rakkaus saattavat pyörittää maailmaa, mutta maailman kanssa riitely ei saa sitä hievahtamaankaan, ellei se itse halua. Näin englantilainen kirjailija ja kristitty apologeetti G. K. Chesterton: "Voit löytää totuuden logiikan avulla vain, jos olet jo löytänyt totuuden ilman sitä." Chesterton tarkoittaa, että logiikka on totuuden kannalta epäolennaista, sillä jos totuuden voi löytää ilman logiikkaa, logiikka on tarpeetonta totuutta kohti ponnisteltaessa. Oikeasti hän haluaa tuoda logiikan tähän lauseeseen vain pilkatakseen niitä, joiden mielestä logiikka on aivan välttämätöntä totuuden löytämisen kannalta, vaikkakaan ei sellaisen totuuden joka oli keskeinen Chestertonin kristilliselle moraalille.<br />
<br />
Chesterton, jolla oli tapana esittää näkemyksensä paradoksin muodossa, selviytyy taistelussa totuudesta voittajaksi siinä missä kuka tahansa, jolla on jotain positiivista tai epämääräistä sanottavaa ihmiskunnasta. (Tässä ei ole mitään paradoksaalista.) Näin ollen, jos oma totuus on vastakkainen niiden totuudelle, jotka keksivät tai ylistävät <i>status quoa</i> vahvistavia paradokseja, on parasta ottaa argumenttinsa, repiä ne palasiksi ja heittää jonkun toisen roskakoriin.<br />
<br />
Tästä huolimatta turhassa argumentoinnissa on viehätyksensä, ja se voi tuoda viihdyttävää vastapainoa myrkyn oksentamiselle, henkilökohtaisille idolatrioille ja hillittömille saarnoille. Näinkin kuriton tapa käyttää rationaalista ja irrationaalista (en tarkoita, että ne olisivat erotettavissa toisistaan) on peräisin filosofisesta tutkielmasta, jossa esitetään häiritseviä ajatuksia siitä, millaista on kuulua ihmisrotuun. Mutta tässä viheliäisyyden alkusoitossa ei pidä kertoa liikaa. Tässä vaiheessa tarvitsee vain sanoa, että kyseinen filosofi piti suurta osaa ihmiselämästä tragediana, jota ei olisi välttämättä tapahtunut ilman erästä yksittäistä onnettomuutta: tietoisuuden kehitystä - kaikkien kauhujen esivanhempaa. Hän myös kuvasi ihmisen ristiriitaisena olentona, jonka jatkuvuus vain pahentaa sen ahdinkoa, mutanttina jossa ruumiillistuu paradoksin vääristynyt logiikka - tosielämän paradoksina eikä hutiloiden laadittuna epigrammina.<br />
<br />
<br />
***<br />
<br />
Jo ylimalkainenkin tarkastelu osoittaa, etteivät kaikki paradoksit ole samanlaisia. Jotkut ovat pelkästään retorisia, niissä on jokin ilmeinen looginen ristiriita, joka taitavalla jongleerauksella voidaan ymmärrettävällä tavalla ratkaista tietyn viitekehyksen sisällä. Kiinnostavampia ovat ne paradoksit, jotka piinaavat käsityksiämme todellisuudesta. Tyypillisessä yliluonnollisessa kauhukertomuksessa henkilöhahmo törmää paradoksiin niin sanoakseni lihassa, ja hänen on kohdattava se kasvokkain tai romahdettava kauhusta tämän ontologisen perversion edessä - jonkin jota ei pitäisi olla, mutta joka silti on. Kuuluisimpia esimerkkejä elävästä paradoksista ovat "epäkuolleet", nuo ikuista maanpäällistä elämää himoitsevat kävelevät kalmot. Mutta se, jatkuuko niiden elämä loputtomiin vai päättääkö sen sydämen läpi isketty seiväs, ei ole olennaista. Tavattoman merkittävää on se, että sellaisia mahdottomia olentoja voi yhtäkkiä olla olemassa. Muita esimerkkejä paradoksin ja yliluonnollisen kauhun yhteen hyytymisestä ovat luontoaan vastaan rikkovat liikkumattomat olennot. Kenties oivallisin esimerkki tästä ilmiöstä on sätkynukke, joka murtautuu vapaaksi langoistaan ja alkaa <i>liikkua itsestään.</i><br />
<br />
Mietitäänpä hetken ajan joitakin sätkynukkien ominaisuuksia. Nukentekijä valmistaa ne sellaisiksi kuin ne ovat, ja nukkemestari liikuttelee niitä tahtonsa mukaan. Käsittelen tässä nukkeja, jotka tehdään meidän näköisiksemme, muttei koskaan niin pikkutarkasti, että erehtyisimme pitämään niitä ihmisinä, paitsi kenties kostean kellarin tai sotkuisen ullakon hämärässä. Meidän täytyy tietää, että sätkynuket ovat sätkynukkeja. Siitä huolimatta saatamme säikähtää niitä. Sillä jos katsomme sätkynukkea tietyllä tavalla, meistä saattaa joskus tuntua että se katsoo takaisin, ei niin kuin ihminen katsoo, vaan niin kuin nukke. Se saattaa jopa näyttää siltä kuin olisi heräämäisillään eloon. Tällaisina lievän hämmennyksen hetkinä puhkeaa psykologinen ristiriita, aistimuksen riitasointu joka lähettää olemisemme läpi yliluonnollisen kauhun kouristuksen.<br />
<br />
Yliluonnollisen kauhun sisartermi on "outo". Molemmat termit ovat osuvia viitatessaan ei-inhimillisiin muotoihin, jotka huvittelevat jäljittelemällä inihimillisiä ominaisuuksia. Molemmilla saatetaan myös viitata näennäisen eläviin muotoihin jotka eivät ole miltä näyttävät, kuten epäkuolleisiin - irvokkaisiin paradokseihin, olentoihin jotka eivät ole yhtä eivätkä toista, tai, mikä vielä kummallisempaa ja pelottavammalla tavalla yliluonnollista, ovat kahta asiaa samanaikaisesti. Olipa yliluonnollisia ilmestyksiä oikeasti olemassa tai ei, ne ovat jo käsitteenä kauhistuttavia, sillä uskomme elävämme luonnollisessa maailmassa, joka kyllä saattaa olla verilöylyjen festivaali, mutta vain fysikaalisessa eikä metafyysisessä mielessä. Tämän takia samaistamme säännönmukaisesti yliluonnollisen kauhuun. Ja elävä sätkynukke ilmentäisi juuri sellaista kauhua, sillä se tekisi tyhjäksi kaikki luonnollisen fysikalismin käsitykset ja sallisi kaaoksen ja painajaisen metafysiikan. Se olisi edelleen sätkynukke, mutta mielellä ja tahdolla varustettu sellainen, <i>inhimillinen</i> sätkynukke - terveen järjen kannalta vielä häiritsevämpi paradoksi kuin epäkuolleet. Mutta se ei näkisi asiaa niin. Inhimilliset sätkynuket eivät pitäisi itseään sätkynukkeina lainkaan, sillä niille olisi annettu tietoisuus, joka herättäisi niissä horjumattoman varmuuden aivan erityisestä asemasta koko luomakunnassa. Heti kun alkaa tuntea pärjäävänsä omillaan - tekevänsä liikkeitä ja ajattelevansa ajatuksia, jotka näyttävät olevan omasta itsestä lähtöisin - ei enää voi kuvitella olevansa muuta kuin oma herransa.<br />
<br />
Meitä esittävinä kuvina sätkynuket eivät ole tasavertaisia kumppaneitamme maailmassa. Ne ovat näyttelijöitä omassa maailmassaan, joka on oman maailmamme sisällä ja heijastaa sitä. Mitä näemme tuossa heijastuksessa? Vain sen mitä haluamme, mitä kestämme nähdä. Itsepetoksen ennaltaehkäisevän lääkkeen avulla pidämme piilossa sen mitä emme halua päästää päähämme, aivan kuin kavaltaisimme itseltämme <i>liian kauhean salaisuuden.</i> Elämämme on tulvillaan hämmentäviä kysymyksiä, joihin jotkut yrittävät vastata ja jotka muut jättävät huomiotta. Alastomia apinoita tai lihaksi tulleita enkeleitä voimme uskoa olevamme, muttemme inhimillisiä sätkynukkeja. Näitä lajimme kuvastajia ylempiarvoisina voimme liikkua vapaasti ja puhua milloin haluamme. Uskomme pärjäävämme omillamme, ja jokaista toisin väittävää pidetään mielipuolena tai jonakuna, joka tahtoo upottaa meidät kauhun koneistoon. Kuinka voisi ottaa vakavasti nukkemestarin, joka on <i>astunut toiselle puolelle?</i><br />
<br />
Kun sätkynuket ovat esittäneet näytelmänsä, ne menevät takaisin laatikkoonsa. Ne eivät istu nojatuolissa lukemassa kirjaa, silmät pyörien kuin marmorikuulat sanojen yllä. Ne ovat vain esineitä, niin kuin ruumis arkussa. Jos ne milloinkaan heräisivät eloon, maailmamme olisi paradoksi ja kauhistus missä kaikki olisi epävarmaa, myös se, olemmeko vain inhimillisiä sätkynukkeja.<br />
<br />
Kaikki yliluonnollinen kauhu käyttää hyväkseen uskomuksiamme siitä, mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi olla olemassa. Kuten tiedemiehet, filosofit ja hengelliset hahmot ovat osoittaneet, päämme on täynnä illuusioita. Asiat, mukaanlukien ihmiselämän asiat, eivät välttämättä ole miltä näyttävät. Kuitenkin tiedämme varmuudella yhden asian: eron luonnollisen ja luonnottoman välillä. Tiedämme myös, ettei luonto tee niin pahoja kömmähdyksiä että sallisi asioiden suistua yliluonnollisuuteen. Jos se tekisi moisen kömmähdyksen, tekisimme kaiken voitavamme haudataksemme tiedon siitä. Mutta meidän ei tarvitse turvautua sellaisiin keinoihin, luonnollisia kun olemme. Kukaan ei voi todistaa, että elämämme tässä maailmassa on yliluonnollista kauhua, eikä saada meitä epäilemään että se voisi olla. Kuka tahansa voi kertoa sen - varsinkin se, jonka sepittämissä kirjoissa oletetaan yliluonnollisen, kummallisen ja kauhistuttavan paradoksaalisen olevan olennainen osa luontoamme.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-19485146566063631062018-10-29T14:10:00.000-07:002018-10-30T00:04:52.880-07:00Kirje vihollisille<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOQqQlC4QcmilMxbq4djVQpZ1-DahmSzLmmduq2GydUdDXAMqldkomIj9mPKHCF5-5HxC77lF0UGmRor8HYjCMXkm5k8o0ERTfDGMLhmwCJRRk8yZF0jI97MPW-BCX6RbNbODoOHUiOpH4/s1600/two+minutes+hate.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOQqQlC4QcmilMxbq4djVQpZ1-DahmSzLmmduq2GydUdDXAMqldkomIj9mPKHCF5-5HxC77lF0UGmRor8HYjCMXkm5k8o0ERTfDGMLhmwCJRRk8yZF0jI97MPW-BCX6RbNbODoOHUiOpH4/s400/two+minutes+hate.jpg" width="400" height="274" data-original-width="960" data-original-height="658" /></a></div><br />
Rakkaat viholliset,<br />
<br />
<br />
Olen teille kiitollinen paljosta. Olette ehtymätön innoituksen lähde, jota ilman tuotantoni olisi luultavasti suppeampi tai ainakin tylsempi.<br />
<br />
Antti Nylén kirjoitti aikoinaan, että ”korkeakirjallisuutta on vain kusipäiden armosta” ja että ”jokaisella hyvällä runoilijalla on oma kusipäänsä, oma muusansa”. Minulla on tällaisia muusia lukuisia, siksi kirjoitan monikossa, teille kaikille kollektiivisesti. En yksilöi, tunnistatte varmasti itsenne.<br />
<br />
Useimpien kirjailijoiden viholliset ovat turvallisen välimatkan päässä. He eivät aiheuta vakavaa vahinkoa, korkeintaan kirjoittavat ikävästi kritiikissä tai kolumnipalstalla. Tässä olen poikkeus. Vihamielisyys minua kohtaan on vähintäänkin puolijärjestäytynyttä. Te, rakkaat viholliset, olette hyvin verkostoituneita ja pohditte aktiivisesti keinoja työni hankaloittamiseksi.<br />
<br />
Niinpä minun on varottava, ettei valtanne kasva niin suureksi, että elämästäni tulisi aivan mahdotonta. Tähän maailman aikaan se on aivan konkreettinen uhka.<br />
<br />
Äskettäin onnistuitte yhdessä manööverissä, nimittäin edustamani kustantamon sulkemisessa Helsingin kirjamessujen ulkopuolelle. Mutta tietenkin se oli vain sivuseikka. Varsinainen tavoitteenne oli Kiukaan työntäminen syvälle marginaaliin ja sen toiminnan näivettäminen. Siinä te epäonnistuitte niin pahasti kuin ylipäätään on mahdollista.<br />
<br />
Olen toiminut Kiukaalla kustannustoimittajana sen perustamisesta lähtien, alkuvuodesta 2016. Roolini on sama kuin kirjallisen johtajan isommissa kustannustaloissa. Teen julkaisupäätökset, päätän kirjallisesta linjasta ja hoidan suhteita mediaan. Tämän vuoden keskeinen tavoitteeni oli Kiukaan nostaminen rajatun porukan suosiosta laajemmin tunnetuksi kustantamoksi. Onnistuin siinä paremmin kuin uskalsin odottaa, teidän ansiostanne.<br />
<br />
Kun tieto kirjamessujen päätöksestä tuli julkisuuteen, Kiukaasta tuli messuviikon puhutuin kustantamo. Kukaan kirjallisuutta seuraava ei voinut olla kuulematta siitä. Kiukaan kotisivut ja verkkokauppa kaatuivat liiallisen kävijämäärän takia. Tapaukseen otettiin kantaa sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla. Sain lukuisia haastattelupyyntöjä, kollegoiden ja yksityishenkilöiden yhteydenottoja.<br />
<br />
Helsingin kirjamessut on jättimäinen massatapahtuma, jonka kurimuksessa Kiukaan myyntipöytä muiden pienkustantamoiden joukossa olisi jäänyt vaille kummempaa huomiota. Nyt kaikki tietävät kustantamon, jota ei haluttu Helsingin messuille. Kiinnostus Kiukaan kirjoja kohtaan ei ole koskaan ollut näin suurta.<br />
<br />
<i>Miten meni, noin niinku omasta mielestä?</i><br />
<br />
Ettekö te todella käsitä, kuinka monessa liemessä minut on keitetty ja kuinka monesta narusta voin vetää joutuessani hankaluuksiin?<br />
<br />
Useimmat ihmiset väsyvät ja lannistuvat kun heitä vastaan hyökätään. He vaikenevat, vetäytyvät, irtisanoutuvat, pyytelevät anteeksi. Minä puolestani saan lisää virtaa. Niin sähköistävä on oikeutetun taistelun vaikutus, että tavanomaiset ruumiintarpeet lakkaavat vaivaamasta. Kirjamessujupakan ensimmäisen viikon aikana nukuin pari kolme tuntia yössä ja söin vain pitääkseni verensokerin riittävällä tasolla. Käytin kaiken aikani tiedotteiden laatimiseen, median seuraamiseen, yhteydenpitoon eri ihmisten kanssa ja kirjatilausten käsittelyyn. Eikä se edes ollut kovin vaikeaa. Eniten teki mieli viinaa, mutta jos jotain olen elämässä oppinut, niin sen, ettei voimakkaan henkisen paineen alaisena pidä korkata.<br />
<br />
Ettekö te todella käsitä, että minut saa luovuttamaan vain ampumalla kuulan kallooni? Enkä oikein usko, että teistä olisi salamurhaajiksi.<br />
<br />
Osaan hyödyntää kaikentyyppistä julkisuutta ja käyttää likaisia keinoja. Kunniaan, reiluuteen ja hyviin tapoihin liittyvät säännöt eivät sido minua kohdallanne, koska ette itsekään sellaisia noudata. Teidän kohdallanne minulle riittää yksi perussääntö: lyö takaisin niin lujaa kuin resurssit vain sallivat.<br />
<br />
Älkää hurskastelko, että teen ”henkilöön meneviä” hyökkäyksiä. Totta helvetissä minä hyökkään henkilöitä vastaan silloin kun minun henkilöäni vastaan hyökätään. Asiat menevät henkilökohtaisiksi silloin, kun yritätte vaikeuttaa työtäni tai vahingoittaa mainettani. Solzhenitsyn sanoi, että ihmisen tappaa pyöveli, ei syyttäjä, ei tuomari eikä valamiehistö. Tekään ette voi kyyristellä arvojenne, instituutioittenne tai nimimerkkienne takana loputtomiin.<br />
<br />
Olette toki onnistuneet ulottamaan huutosakkivallan kulttuurielämään. Olette myös osoittaneet, että teitä vastaan on pakko puolustautua oikeusteitse. (Kuluneen kahden viikon aikana olen tehnyt yhden rikosilmoituksen ja muista juridisista asioista neuvotellaan yhä.) Mutta luuletteko hyötyvänne tästä pitkällä aikavälillä?<br />
<br />
Ihmiset eivät ole typeriä. Ainakaan he eivät ole yhtä typeriä kuin te. Suurin osa suomalaisista ymmärtää kyllä, että te ette ole oikeuden, avoimuuden ja demokratian puolella. Mitä pidemmälle menette, sitä suuremmaksi ymmärtävien joukko kasvaa. Käytätte keinoja ja vakiinnutatte käytäntöjä, joita voidaan poliittisen tuulen kääntyessä käyttää myös teitä vastaan. Ja valitsemallanne tiellä voi kulkea kauemmaskin.<br />
<br />
Jos olisi pakko valita kahden pakkovallan välillä, ottaisin paljon mieluummin Francon ja Pinochetin mallin kuin teidän anarkotyrannianne. Mieluummin näen teitä pudotettavan helikopterista mereen kuin suostun siihen, että kaikki julkinen puhe ja toiminta alistetaan ilmiantajaverkostojenne valvontaan. Ja jos todella haluatte kärjistää poliittiset erimielisyydet avoimen konfliktin asteelle, muistakaa tämä: vastapuolella on väkeä, jolla on aseita, sotilaskoulutusta, itsepuolustustaitoja. Teidän puolellanne on väkeä, joka ei tiedä kumpaa vessaa pitäisi käyttää.<br />
<br />
En elättele toiveita, että viisastuisitte näistä sanoista. Teitä ympäröi ideologinen sumuverho, joka paitsi estää pragmaattiset ratkaisut, myös peittää näkyvistänne sen tulevaisuuden, jota olette itse itsellenne rakentamassa. Niinpä aion vain jatkaa samoin kuin tähänkin saakka, ja odottaa. Taistolaisaika ei kestänyt loputtomiin, eikä edes Neuvostoliitto. Kun olen istunut joen varrella tarpeeksi kauan, näen ennen pitkää ruumiittenne kelluvan alavirtaan.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-25591460906740091992018-09-15T07:39:00.000-07:002018-09-15T11:04:55.543-07:00William Hazlitt: Vihaamisen ilosta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihUOP6d57u2wRB_qgvQDHU6GRRzedu6dgTF2XKTN-L-ebk13LsnRhvMXgO0-DotG6EYKJ6nsTjYlEcoH_WPzBE5wmawoFSrgWyTdjK0F5REcKw986nD50r0GMetRiQryXd8ah6Tzs1JN1Y/s1600/hazlitt.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihUOP6d57u2wRB_qgvQDHU6GRRzedu6dgTF2XKTN-L-ebk13LsnRhvMXgO0-DotG6EYKJ6nsTjYlEcoH_WPzBE5wmawoFSrgWyTdjK0F5REcKw986nD50r0GMetRiQryXd8ah6Tzs1JN1Y/s400/hazlitt.jpg" width="400" height="206" data-original-width="700" data-original-height="360" /></a></div><br />
<br />
<br />
<i>Oheinen teksti on suomennokseni William Hazlittin esseestä "On the Pleasure of Hating". Se on alkujaan ilmestynyt Kerberoksen numerossa 4/2009. Koska kyseessä on yksi suosikkiteksteistäni englanninkielisessä kirjallisuudessa ja koska Hazlitt kuuluu aikansa mielenkiintoisimpiin älymystön edustajiin, julkaisen käännöksen myös täällä, hieman editoituna aiemmasta.<br />
<br />
<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/William_Hazlitt">William Hazlitt</a> (1778-1830) oli englantilainen kirjailija, kriitikko, taidemaalari ja yhteiskunnallinen kommentaattori. Esseistinä hänet mainitaan usein samassa lauseessa Samuel Johnsonin ja George Orwellin kanssa, ja häntä on pidetty Britannian ensimmäisenä tärkeänä teatteri- ja kirjallisuuskriitikkona. Nykyään hänen tuotantoaan tunnetaan huonosti, vaikka Englannissa onkin hiljattain herännyt jonkinlainen uusi Hazlitt-kiinnostus. Englantilaisena romantikkona hän on jäänyt maineeltaan ystäviensä ja aikalaistensa John Keatsin, Percy Shelleyn, Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin varjoon.<br />
<br />
Irlantilaissyntyinen Hazlitt tutustui Lontoossa asuessaan radikaaleihin poliittisiin ajatuksiin, ja valistusfilosofien tuotanto vaikutti häneen suuresti. Suuri osa hänen tuotannostaan on ajankohtaisia poliittisia aiheita kuten korruptiota ja vaalijärjestelmää käsitteleviä pamfletteja ja kiistakirjoituksia. Hänestä kehittyi myös merkittävä Shakespeare-tuntija, ja vuonna 1817 hän julkaisi tämän henkilöhahmoja käsittelevän tutkielmakirjan "Characters of Shakespeare".<br />
<br />
Parhaiten Hazlitt tunnetaan kuitenkin esseistään, joista osa liittyy ajankohtaisiin aiheisiin ja osa on montaignelaisia mietelmäesseitä. Jälkimmäisiin kuuluu oheinen ”Vihaamisen ilosta” (On the Pleasure of Hating, 1823). Se on Hazlittin kirjoituksista ehkä pessimistisin ja sapekkain. Sen terävin kärki kohdistuu Ranskan vallankumouksen herättämään yltiöoptimistiseen käsitykseen ihmisluonnosta. Hazlitt on siinä hyvin kriittinen valistuksen arvomaailmaa kohtaan, vaikka pysyikin sille uskollisena kuolemaansa saakka. Teksti on myös hänen henkilökohtaisimpiaan: hän käy siinä läpi ystävyyssuhteitaan ja esittää purevia huomioita useimmista vanhoista ystävistään ja kollegoistaan.</i><br />
<br />
<br />
<br />
<b>***</b><br />
<br />
<br />
Huoneeni lattiamattoa pitkin ryömii hämähäkki (ei se, jota on niin taitavasti käytetty vertauskuvana ihailtavissa <i>Säkeissä hämähäkille,</i> (1) vaan toinen saman uljaan suvun edustaja). Se vipeltää silmittömällä kiireellä, se nilkuttaa kömpelösti minua kohti, se pysähtyy – se näkee jättimäisen varjon edessään, ja tietämättä perääntyäkö vaiko edetä, tarkastelee jättimäistä vihollistaan – mutta koska en kavahda pystyyn ja tarraa kiinni tuohon harhailevaan lurjukseen, niin kuin se itse tekisi onnettomalle kärpäselle, se rohkaistuu ja uskaltautuu jatkamaan eteenpäin samanaikaisesti viekkaana, häikäilemättömänä ja pelokkaana. Kun se ohittaa minut, nostan mattoa avustaakseni sen pakoa, olen iloinen päästessäni eroon kutsumattomasta tunkeilijasta, ja sen mentyä muisto saa minut värisemään. Lapsi, nainen, klovni tai vuosisadan takainen moralisti olisi murskannut pikku ryömijän hengiltä – minun ajatteluni on ohittanut tuon vaiheen. Minulla ei ole mitään otusta vastaan, mutta silti sen näkeminenkin inhottaa. Pahansuopuuden henki säilyy, vaikkei sitä käytännössä toteuttaisi. Opimme hillitsemään tahtomme ja pitämään julkiset tekomme inhimillisyyden rajoissa kauan ennen kuin saamme pakotettua tunteemme ja mielikuvamme yhtä lempeiksi. Luovumme vihamielisyyden ulkoisista osoituksista, <i>raa'asta väkivallasta,</i> muttemme pääse eroon sen perusolemuksesta tai periaatteesta. Emme tallaa kyseisen pikku eläinparan päälle (sellainen vaikuttaisi barbaariselta ja säälittävältä!) mutta katsomme sitä eräänlaisen mystisen kauhun ja taikauskoisen inhon vallassa. Tarvitaan toiset sata vuotta kaunopuheisia kirjoituksia ja ankaraa ajattelua, että parantuisimme ennakkoluuloista ja tuntisimme tuota pahaenteistä heimoa kohtaan jonkinlaista inhimillistä myötätuntoa sille itselleen ominaisen epäluulon ja myrkyllisyyden sijaan.<br />
<br />
Luonto näyttää (mitä enemmän sitä katsoo) koostuvan antipatioista: ellei meillä olisi mitään vihattavaa, menettäisimme itse ajattelun ja toiminnan lähteen. Elämä muuttuisi seisovaksi vedeksi, elleivät ihmisten riitasointuiset halut, vallattomat intohimot, saisi sitä väreilemään. Kohtalomme valkea juova kirkastetaan (tai saadaan näkyviin) tekemällä kaikesta sen ympärillä mahdollisimman synkkää; niin sateenkaari piirtyy pilven ylle. Onko se ylpeyttä? Onko se kateutta? Onko kyseessä vastakohtaisuuden mahti? Mutta niin vain on, että ihmismielessä piilee salainen viehtymys, <i>hinku</i> pahaan, ja että se löytää kieroutunutta mutta siunattua iloa pahanteosta, joka on milloinkaan ehtymätön tyydytyksen lähde. Puhdas hyvyys väljähtyy nopeasti ilman vaihtelua ja elinvoimaa. Tuska on katkeransuloista, eikä siitä koskaan saa kyllikseen. Pieni liika-annos muuttaa rakkauden välinpitämättömyydeksi tai inhoksi: vain viha on kuolematonta. Emmekö huomaakin tämän periaatteen pätevän kaikkialla? Eläimet piinaavat ja kiusaavat toisiaan armotta; lapset tappavat kärpäsiä huvikseen; jokainen lukee sanomalehdestä onnettomuudet ja rikokset kuin vitsin loppuhuipennuksena; koko kaupunki säntää paikalle tulipalon sattuessa, eikä katsoja suinkaan riemastu nähdessään kun se sammutetaan. Niin on parempi, mutta samalla sammuu mielenkiintokin, ja tunteemme ottavat osaa intohimoihimme pikemmin kuin ymmärrykseemme. Ihmiset kerääntyvät innokkaina yhteen katsomaan tragediaa, mutta jos viereisellä kadulla olisi meneillään teloitus, kuten Burke huomioi, teatteri jäisi tyhjilleen. Koko kylän väki hyökkää ahdistelemaan omituista hiipparia kylätiellä, vähämielistä, hullua naista. Yleinen riesa on samanluontoinen kuin yleinen hyöty. Kuinka kauan pitivätkään paavi, Bourbonit ja inkvisitio englantilaisia varpaillaan ja saivat heidät keksimään pilkkanimiä purkaakseen kiukkuaan! Onko heistä viime aikoina ollut meille harmia? Ei, mutta meillä on aina vatsassamme jonkin verran ylimääräistä sappea, ja me etsimme kohdetta pästääksemme sen ulos. Kuinka vastahakoisesti luovuimmekaan hurskaasta uskostamme henkiolentoihin ja noitiin, koska vainoamme mielellämme yhtä ja säikähdämme puolikuoliaaksi toista. Meille on tärkeää pikemminkin kiihtymyksen määrä kuin laatu, emme kestä välinpitämättömyyden ja ikävyyden tilaa. Henki tuntuu kammoavan <i>tyhjyyttä</i> aivan yhtä paljon kuin aineenkin luulisi kammoavan. Vaikkei ajan henki (siis älyllinen jalostuminen, joka sotii luontaista raihnaisuuttamme vastaan) enää salli meidän toteuttaa kostonhimoisia ja itsepäisiä päähänpistojamme käytännössä, yritämme elvyttää ne kuvailemalla niitä ja säilyttää vanhat möröt, pelkomme ja vihamme haamut, mielikuvituksessa. Poltamme Guy Fawkes -nuken, (2) ja tuon rievuista ja oljista kyhätyn resuisen hahmon pilkkaamiseksi, töykkimiseksi ja mukiloimiseksi järjestetään kansanjuhla jokaisessa Englannin kylässä kerran vuodessa. Protestantit ja paavinmieliset eivät enää polta toisiaan roviolla, mutta me tilaamme uusia painoksia <i>Marttyyrien kirjasta,</i> ja ”skottilaisromaanien” (3) suosion salaisuus on pitkälti sama: ne vievät meidät takaisin barbaarisen aikakauden ja barbaaristen ihmisten sukuriitoihin, intohimoihin, kauheuksiin, vääryyksiin ja kostoihin – poliittisten ja uskonnollisten lahkojen ja puolueiden sekä kilpailevien päälliköiden syvään juurtuneisiin ennakkoluuloihin ja kuolettaviin erimielisyyksiin. Tunnemme vuorollaan kunkin heistä kanssa vihan koko vimman. Lukiessamme heitämme menemään sivistyksen asettamat esteet, ihmisyyden ohuen hunnun. ”Pois kaikki lainatavara!” Joudumme jälleen villipedon valtaan, tunnemme olevamme kuin metsästyseläimiä, ja niin kuin ajokoira sätkyttelee jalkojaan unissaan ja ryntää kuvitteelliseen ajoon, sydän herää alkuluolassaan ja päästää hurjan riemunhuudon saadessaan takaisin vapautensa ja rajoittamattomat, pidäkkeettömät yllykkeensä. Jokainen on täydessä vauhdissa, tai menee pirun luo omia polkujaan. Täällä ei ole Jeremy Benthamin panoptikoneja (4), ei ainuttakaan Owenin läpipääsemätöntä suunnikasta, (Rob Roy olisi syytänyt niiden päälle tuhansittain kirouksia), ei pitkiä kannattavuuslaskelmia – halu saavuttaa kohteensa välittömästi. Niin kuin vesivirta paiskautuu alas kallionjyrkänteeltä, kunkin yksilön suurin mahdollinen mielihyvä koostuu kaikesta kiusasta, jonka hän voi aiheuttaa lähimmäiselleen. Se on hurmaavaa, ja heläyttää varman ja myötäsukaisen soinnun joka rinnassa! Niinpä Irving, kuuluisa saarnamies, (5) on elvyttänyt vanhan, alkuperäisen, melkein hiipuneen helvetintulen kaledonialaisen kappelin käytävillä, niin kuin New River-kanavan vesi ohjataan Sadler's Wellsin teatteriin, (6) rehdin kuulijakuntansa iloksi ja hämmästykseksi. <i>On somaa, vaikk' riehuu rutto,</i> (7) istua ja kurkkia Tofetin kuiluun (8), pelata ”leijonankitaa” (9) tulella ja tulikivellä (se antaa pienen sähköiskun, elävöittävän näpäyksen herkälle ihmismielelle), ja nähdä Irving, kuin valtava titaani, ankarana ja tummanpuhuvana, kuin takomassa helvetin piinoja kaikille kadotetuille! Millainen outo otus ihminen onkaan! Pettyneenä kaikkiin yrityksiinsä kiusata ja loukata kaltaisiaan täällä ”ajan töyräillä ja matalikoilla”, (10) missä luulisi jo olevan riittämiin sydänsuruja, tuskaa, pettymystä, ahdinkoa, kyyneleitä, huokauksia ja voihkeita, tuo kiihkoileva mielipuoli raahaa heidät teologian korkeimmalle huipulle paiskatakseen heidät ammottavaan tuliseen kuiluun! Hänen juonikas pahansuopuutensa pyytää ikuisuutta syöksemään loputtoman sappensa ja kutsuu Kaikkivaltiasta panemaan toimeen armottoman tuomionsa! Kannibaalit polttavat vihamiehensä ja syövät heidät sulassa sovussa keskenään; sävyisät kristityt oppineet viskaavat ne, jotka eroavat heistä vain hiuskarvan verran, ruumiineen ja sieluineen hornan liekkeihin Jumalan ja Hänen luomakuntansa kunniaksi! On hyvä, ettei sellaisten ihmisten valta ole yhtä suuri kuin heidän tahtonsa. Tosiaan, tajutessaan heikkoutensa ja kyvyttömyytensä hallita muiden mielipiteitä he ”kesyttävät äkäpussin” ja pyrkivät säikyttämään hänet tavoille suurilla sanoilla ja hirmuisilla uhkauksilla.<br />
<br />
Vihaamisen ilo syöpyy myrkyllisen metallin tavoin uskonnon sydämeen ja muuttaa sen katkeroittavaksi sapeksi ja kiihkomielisyydeksi. Se tekee isänmaallisuudesta tekosyyn viedä tuli, rutto ja nälänhätä muihin maihin. Se ei jätä hyveelle muuta kuin sensorin mielenlaadun ja ahtaan, kateellisen, inkvisiittorimaisen halun vahtia toisten tekoja ja vaikuttimia. Mitä ovat erilaiset lahkot, uskontunnustukset ja opinkappaleet olleet, paitsi verukkeita rettelöidä, torailla, repiä toisensa kappaleiksi kuin kohde johon on piirretty maalitaulu. Luuleeko joku, että englantilaisen isänmaanrakkaus sisältää minkäänlaisia ystävällisiä tuntemuksia tai halua palvella muita, joilla on samankaltainen nimi? Ei, se tarkoittaa ainoastaan vihaa ranskalaisia tai mitä tahansa meitä vastaan kullakin hetkellä sotimaan sattuvaa kansakuntaa kohtaan. Tarkoittaako rakkaus hyvettä kohtaan halua löytää ja korjata omat vikamme? Ei, vaan se hyvittää itsepintaisen takertumisemme omiin paheisiimme mitä myrkyllisimmällä suvaitsemattomuudella inhimillisiä heikkouksia kohtaan. Tätä periaatetta sovelletaan kaikkialla maailmassa. Se ulottuu niin hyvään kuin pahaankin: jos se saa meidät vihaamaan typeryyttä, se ei vähennä tyytymättömyyttämme ansioihin. Jos se kallistaa meidät paheksumaan muiden vikoja, se yllyttää meidät vihaamaan heidän menestystään yhtä lailla. Me kostamme loukkaukset; me korvaamme hyvät teot kiittämättömyydellä. Jopa voimakkaimmat mieltymyksemme ja sympatiamme kääntyvät pian tälle uralle. ”Mikä oli mehukasta kuin mansikat, muuttuu pian karvaaksi kuin kolokvintti”, (11) ja rakkaus ja ystävyys sulavat omissa liekeissään. Me vihaamme vanhoja ystäviä, vanhoja kirjoja, vanhoja mielipiteitä, ja viimein päädymme vihaamaan itseämme.<br />
<br />
Olen pannut merkille, että harvat läheisimmistä ihmisistäni ovat pysyneet ystävieni joukossa tai edes säilyttäneet minuun totunnaisen lämpimät välit. Olen tutustunut pariin kolmeen erottamattomaan parivaljakkoon, jotka ovat nähneet toisiaan ”kuutena päivänä viikossa”, mutta sitten eronneet ja etääntyneet toisistaan. Olen riitaantunut melkein jokaisen vanhan ystäväni kanssa. He saattaisivat sanoa, että se johtuu hankalasta luonteestani, mutta he ovat riitaantuneet myös keskenään. Mitä on tapahtunut tuolle ”vistinpelaajien piirille”, jota Elia (12) ylisti kuuluisassa kirjeessään Robert Southeylle (samaa piiriä, kun tarkemmin ajattelen, olen itsekin ylistänyt juuri tässä kirjassa) ja joka ”niin monen vuoden ajan kutsui amiraali Burneyta ystäväkseen”? Se on hajonnut taivaan tuuliin, kuin edellisvuoden lumi. Jotkut sen jäsenistä ovat kuolleet – tai muuttaneet asumaan kauas – tai kulkevat toistensa ohi kadulla kuin muukalaiset, tai jos pysähtyvät puhumaan, tekevät sen viileästi ja yrittävät <i>karistaa</i> toisen niin pian kuin mahdollista. Joistakin on tullut rikkaita, toisista köyhiä. Jotkut tekevät töitä hallitukselle, toisilla on oma pikku palsta <i>Quarterly Review'ssä</i>. Jotkut meistä ovat raataneet nimensä maailman tietoisuuteen, toiset taas pysyttelevät alkuperäisessä tuntemattomuudessaan. Halveksimme yhtä, kadehdimme ja mieluusti nöyryytämme toista. Ajat ovat muuttuneet, emme voi elvyttää vanhoja tunteitamme ja välttelemme niitä, jotka muistuttavat meitä hauraudestamme ja pakottavat meidät ponnistelemaan antaaksemme sydämellisen vaikutelman, mikä nolostuttaa meitä eikä hämää entisiä kumppaneitamme. Vanhat ystävyyssuhteet ovat kuin eiliset liharuoat, kylmiä, lohduttomia ja mauttomia. Vatsa kääntyy niitä vastaan. Joko jatkuva kanssakäyminen ja tuttavallisuus siittävät uupumusta ja halveksuntaa, tai jos tapaamme tauon jälkeen, emme olekaan enää samoja. Yksi on liian viisas, toinen liian hölmö meille, ja ihmettelemme miksemme huomanneet sitä aiemmin. Olemme hämmentyneitä ja jatkuvasti varuillamme yhden henkevyyden takia, tai ikävystymme kuoliaaksi toisen tylsämielisyyden takia. Ensin mainitun hyvät puolet ummehtuvat ajan mittaan (niistä jää myös kirveleviä jälkiä) ja kadottavat kykynsä sävähdyttää, ja jälkimmäisen valjuus käy sietämättömäksi. Viihdyttävin tai innostavin kumppani on parhaimmillaan kuin lempikirja, jonka haluamme ennen pitkää <i>laittaa takaisin hyllyyn.</i> Mutta ystävämme eivät halua että heidät laitetaan sinne, joten välillemme syntyy väärinkäsityksiä ja pahaa verta. Tai jos ystävyyden into ja tiiviys eivät laannu, tai jos ystävyyden kulkua ei keskeytä jokin sen omasta luonteesta nouseva este, etsimme muita valituksen aiheita ja tyytymättömyyden lähteitä. Alamme arvostella toistemme pukeutumista, ulkonäköä ja yleistä olemusta. ”Hän on niin mukava veikko, mutta on sääli, että hän on aina myöhässä.” Joku taas ei osaa pitää lupauksiaan, ja se haava ei koskaan parane. Tutustumme muodikkaisiin nuorukaisiin tai löydämme rakastajattaren, ja haluamme esitellä heille ystävämme, mutta hän on kömpelö tai öykkäri, tapaaminen ei onnistu, ja se on kuin kylmä vesisuihku suhteellemme. Tai sitten ystävä antaa itsestään vastenmielisen vaikutelman – ja me luistamme omista vakaumuksistamme, ettei meidän tarvitsisi puolustaa häntä. Kaikki nämä seikat kasaantuvat ajan mittaan tyyneytemme tai ärtymyksemme päälle – ja lopulta ne purkautuvat avoimena raivona, kuin se olisi ainoa tapa hyvittää niiden pitkä tukahduttaminen tai paras tapa karkoittaa aiemman lempeytemme muistot, jotka eivät mitenkään sovi yhteen senhetkisten tunteidemme kanssa. Voimme kenties sormeilla haavoja tai paikata kuolleen ystävyyden raatoa, mutta yksi tuskin kestää sellaista käsittelyä ja toista ei maksa vaivaa palsamoida! Ainoa keino tehdä sovinto vanhojen ystävien kanssa on erota heistä lopullisesti. Etäisyyden päästä saatamme sattumalta palata (valveunessa) takaisin vanhoihin aikoihin ja vanhoihin tunteisiin. Tai ainakaan meidän ei pitäisi haaveilla väliemme ennallistamisesta ennen kuin olemme kunnolla <i>sylkeneet sappemme,</i> tai sanoneet, ajatelleet ja tunteneet kaiken kuviteltavissa olevan pahan toisesta. Toinen erinomainen konsti murtuneen jäsenen parantamiseksi on aloittaa riita jonkun muun kanssa ja tehdä hänestä syntipukki. Minun varmaankin pitää tehdä sovinto Lambin kanssa, kun hän kerran on kirjoittanut tuon jalomielisen kirjeen Southeylle ja purkanut tälle mieltään! En tiedä, mikä H:ssa oikein vetää minua niin paljon puoleensa, paitsi se, että aina tavatessamme hän ja minä istuudumme arvostelemaan toista vanhojen ystävien joukkiota ja ”leikkelemme heidät kappaleiksi kuin Jumalten ruuan”. (13) Heihin kuuluu L.H., John Scott, rouva – , jonka korpinmustat kiharat sopivat maalaukselliseksi taustaksi keskusteluillemme, B., joka on lihonut ja kuulemma naimisissa, R. ...(14) He kaikki ovat lähteneet omille teilleen kauan sitten, ja heidän heikkoutensa ovat lenkki, joka pitää minut ja Lambin yhdessä. Emme murehdi ja valita heidän hölmöyksiään, vaan iloitsemme, nauramme heille kunnes kylkeen sattuu, keskeytyksettä, tuntikausia yhteen menoon. Nautimme ruokalistallisen kaskuja, <i>piirteitä,</i> hienonhienoja luonteen vivahteita, ja leikkelemme ja pilkomme heitä kunnes olemme uuvuksissa. Kenties jotkut heistä ovat jopa seurassamme. Itse sanoin kerran, että pidän enemmän sellaisesta ystävästä, jossa on puheenaiheeksi sopivia vikoja. ”Sitten,” sanoi rouva –, ”et koskaan lakkaa olemasta ihmisystävä!” Kyseessä olivat eräät sen ajan valioyksilöistä, eivät ”mitättömät ja kunnottomat miehet”, ja sen suhteen teimme heille oikeutta, mutta on hyvä etteivät he kuulleet, mitä joskus puhuimme heistä. En juuri piittaa siitä, mitä minusta puhutaan, varsinkaan selän takana tai kriittiseen ja analyyttiseen sävyyn – vain inhoa ja pilkkaa huokuviin ilmeisiin vastaan myrkyllisimmällä kynälläni. Kasvojen ilmeet satuttavat minua enemmän kuin kielen ilmaukset. Jos olen kerran ymmärtänyt ilmeen väärin tai turvautunut tähän keinoon silloin kun ei olisi pitänyt, olen pahoillani. Mutta ne kasvot olivat liian hienot sille minkä ne kätkivät, ja olen liian vanha ymmärtämään sellaista väärin!... Menen toisinaan käymään –n perheen luona, ja joka kerta päätän olla menemättä uudestaan. En tunne olevani entiseen tapaan lämpimästi tervetullut. Ystävyyden haamu tulee minua vastaan ovelle ja istuu kanssani päivällispöydässä. Isäntäväelläni on paljon hienoja mietteitä ja uusia tuttavuuksia. Viittauksia menneisiin sattumuksiin he pitävät tyhjänpäiväisinä, muttei ole aina turvallista käsitellä yleisempiäkään aiheita. M. ei enää aloita lausetta viiden minuutin välein ”Fawcettilla oli tapana sanoa...” Se aihe on jokseenkin puhkikulunut. Tytöt ovat kasvaneet isoiksi ja saavuttaneet lukemattomia asioita. Heidän mielestään olen itseäni täynnä, ja ajattelen samaa heistä. Joka kerta kun minulta kysytään ”Eikö Washington Irving olekin erittäin hyvä kirjailija?” En mene heidän luokseen enää, ellen saa kutsua joulupäivän viettoon Listonin seurassa. Ainoa läheisyys, jonka huomasin säilyneen järkähtämättä, oli laadultaan puhtaan älyllistä. Siinä ei ollut mitään hurskastelevaa, ei mitään äitelää herkistelyä. Pidimme Lambin kanssa yhteisiä tuttaviamme pelkästään keskustelun ja tiedonhalun, emme lainkaan kiintymyksen kohteina. Kokeissamme he eivät merkinneet sen enempää kuin ”hiiri ilmapumpussa” (15), tai kuten pahantekijät heidät surmattiin säntillisesti ja tuotiin leikkausveitsen alle. Emme säästäneet ystävää emmekä vihollista. Uhrasimme inhimilliset heikkoudet totuuden alttarilla. Kun mehut oli vuodatettu loppuun, luurankojen saattoi nähdä sätkyttelevän ilmassa kuin kärpäset hämähäkinverkossa, tai sitten ne säilöttiin myöhempiä tutkimuksia varten jonkinlaiseen jalostettuun happoliuokseen. Näytös oli yhtä kaunis kuin tuorekin. Kiukusta ei voi saada yliannostusta; mikään ei säily niin hyvin kuin sappikeitto. Kyllästymme kaikkeen paitsi tekemään toiset naurunalaisiksi ja iloitsemaan heidän vioistaan.<br />
<br />
Samasta syystä kyllästymme ajan mittaan lempikirjoihimme. Emme voi lukea samoja teoksia ikuisesti. Vaikka menimme naimisiin muusan kanssa, kuherruskuukautemme päättyy varmasti ennen pitkää, ja sitä seuraa välinpitämättömyys, ellei jopa inho. On teoksia, jotka tekevät aluksi valtavan vaikutuksen rohkealla ja tuoreella muodollaan, mutteivät kestä toista lukukertaa. Toiset, tyyliltään vähemmän koreat, kiinnittävät huomion hienommilla yksityiskohdilla, mutta jaksavat tuskin pitää yllä jatkuvaa innostusta. Menestyneimpien kirjailijoiden suosio vieroittaa meidät heistä, koska heidän ympärillään on niin paljon hurskastelevaa hössötystä, koska heidän nimiään toistellaan lakkaamatta, ja koska he vetävät puoleensa oppimattomia ja arvostelukyvyttömiä ihailijoita. Emme myöskään halua raahata muita pois ansaitsemattomasta tuntemattomuudestaan, ettei meitä syytettäisi teeskentelystä ja erikoisuudentavoittelusta. Ei ole sanottavissa mitään sellaisen kirjailijan kunniaksi, jonka suhteen koko maailma on jo tehnyt päätöksensä, ja on sekä epäkiitollista että toivotonta suositella sellaista kirjailijaa, josta kukaan ei ole ikinä kuullutkaan. Shakespearen palvominen epäjumalana tuntuu karkealta kansalliselta ylpeilyltä. Jonkin Chaucerin, Spenserin, Beaumontin, Fletcherin, Fordin tai Marlowen teoksen esiinnostaminen vaikuttaa pedantilta ja itsekkäältä. Myönnän, että alan inhota koko maineen ja nerouden käsitteitä, kun näiden kaltaiset teokset ”joutuvat ajan tunkiolle”, samalla kun kukin uusi hölmöjen sukupolvi lukee ahkerasti uusinta roskaa, ja muotitietoiset naiset alkavat vakavalla naamalla väitellä kamarineitojensa kanssa siitä, onko <i>Kadotettu paratiisi</i> parempi kuin Mooren <i>Loves of the Angels.</i> Olin mielissäni, kun jokunen päivä sitten kävin kaupassa kysymässä, olisiko heillä yhtään ”skottilaisromaaneja”, ja minulle kerrottiin, että he olivat juuri myyneet viimeisen, <i>Sir Andrew Wylien.</i> Myös Galt olisi varmasti tyytyväinen tuohon vastaukseen! (16) Joidenkin kirjojen maine on raaka ja <i>hienostumaton,</i> toisten taas madonsyömä ja homeinen. Miksi kiintyä sellaiseen, johon emme kykene uskomaan, tai jolla toiset ovat jo kauan sitten lakanneet vaivaamasta itseään? Minua hieman pelottaa vilkaista <i>Tom Jonesia,</i> sillä se ei välttämättä vastaa odotuksiani tähän aikaan vuorokaudesta. Ja jos niin on, minun epäilemättä pitäisi nakata se tuleen eikä enää koskaan eläissäni avata yhtään romaania. Mutta voidaanhan toki sanoa, että jotkut teokset ovat kuin luonto: eivät koskaan vanhene ja koskettavat aina niin mielikuvitusta kuin intohimoja! Ja onhan tekstikatkelmia, joita luultavasti voisimme hautoa mielessämme koko elämän ajan uupumatta niiden herättämiin rakkauden ja ihastuksen tunteisiin. Niistä tulee suosikkejamme, ja kiintymyksemme niihin muistuttaa jonkinlaista höperyyttä. Tässä yksi sellainen: (17)<br />
<br />
<br />
<i>Kun istuin ikkunalla,<br />
ja painoin ajatuksiani nurmikkoon, näin Jumalan,<br />
luulin (mutta se olit sinä), tulevan portistamme.<br />
Vereni syöksähteli edestakaisin, niin äkkiä<br />
kuin olisin puhaltanut sen ulos ja imenyt takaisin<br />
kuin hengityksen; sitten sain kiireisen kutsun<br />
tulla viihdyttämään sinua. Ei koskaan ole miestä<br />
sysätty lammastarhasta valtaistuimelle, kohotettu<br />
mielessä niin ylös; painoit suudelman<br />
näille huulille silloin, sen pidän<br />
itselläni ikuisesti. Kuulin sinun puhuvan<br />
laulua paljon suloisemmin!</i><br />
<br />
Tällainen katkelma tosiaan jättää nektarin maun kitalakeen, ja sitä lukiessa tuntuu kuin istuisi jumalten kanssa kultaisen pöydän ääressä. Mutta jos se toistetaan usein tavanomaisessa tunnetilassa, se menettää arominsa, käy valjuksi, ”on runouden viini juotu ja sakka vain jäänyt.” Tai jos toisaalta otamme epätavalliset olosuhteet avuksemme tehostaaksemme sen vaikutusta, vaikkapa lausumalla sen ystävälle, tai pitkän romanttisen kävelyretken jälkeisessä mielenliikutuksessa, tai kun<br />
<br />
<i>leikimme varjossa amarylliksellä<br />
tai Neairan hiuksilla takkuisilla, (18)</i><br />
<br />
jäämme jälkeenpäin kaipaamaan noita olosuhteita, ja sen sijaan että iloitsisimme niiden muistelusta me suremme niiden menettämistä ja kamppailemme turhaan saadaksemme takaisin ”peruuttamattoman hetken” – ja toisinaan ihmettelemme, kuinka selviämme siitä, ja kummastelemme jäljelle jäänyttä alakuloista tyhjyyttä! Nautinto on korkeimmillaan jonakin tyynen yksinäisyyden tai päihdyttävän myötäelämisen hetkenä, alkaa sen jälkeen rappeutua, ja toiston ja tietoisen heikentymisen vuoksi jättää jälkeensä pikemminkin kylläisyyden ja ärtymyksen tunteen... ”Onko maalaustenkin laita niin?” Myönnän, että on, kaikkien paitsi Tizianin tekemien. En tiedä miksi, mutta hänen maisemansa henkivät ilmaa, puhdasta ja raikasta niin kuin se tulisi toisesta ajasta. Hänen maalaamissaan kasvoissa on katse, joka ei koskaan kuole pois. Näin yhdet niistä pari päivää sitten. Fonthillin sydämettömän autiuden ja kimaltavan upeuden keskellä on Dresdenin gallerian portfolio. Se aukeaa, ja sieltä katsoo nuoren naisen pää: lapsen, kuitenkin täysikasvuisen naisen, josta henkii talonpoikainen viattomuus ja prinsessamainen ylväys. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkysellä, huulet avautumaisillaan, jalokivet säkenöivät hänen hiustensa kiharoissa, hänen nuorekas muotonsa on pakattu täyteläiseen antiikkiseen mekkoon niin kuin aukeavat terälehdet kätkevät huhtikuiset nuput! Miksi en kutsu esiin tuota lempeän suloisuuden kuvaa ja tee siitä pysyvää aitaa minun ja onnettomuuden väliin? Siksi, että nautinto vaatii mieleltä tuekseen suurempia ponnistuksia kuin tuska, ja lyhyen joutilaan lemmiskelyn jälkeen käännymme pois siitä mitä rakastamme ja kohti sitä mitä vihaamme!<br />
<br />
Mitä vanhoihin mielipiteisiini tulee, olen sydänjuuriani myöten kyllästynyt niihin. Minulla on siihen syy, ne nimittäin ovat pettäneet minut surkeasti. Minut opetettiin ajattelemaan – ja halusin uskoa niin – että nero ei ole parittaja, että hyve ei ole naamio, ettei vapaus ole pelkkä sana, että rakkaudella on sijansa ihmisen sydämessä. Nykyään vähät välittäisin, vaikka nuo sanat katoaisivat sanakirjasta, tai vaikken olisi koskaan kuullut niitä. Ne ovat muuttuneet korvissani pilkaksi ja haaveiluksi. Isänmaan ja vapauden ystävien asemesta näen vain tyrannin ja orjan, kansan joka kiinnittyy kuninkaisiin muodostaakseen hirmuvaltiuden ja taikauskon kahleen. Näen typeryyden liittyvän yhteen konnamaisuuden kanssa, ja yhdessä ne muodostavat vallitsevan hengen ja yleisen mielipiteen. Näen röyhkeän toryn, sokean uudistajan, pelkurimaisen whigin! Jos ihmiskunta olisi toivonut oikeudenmukaisuutta, se olisi saanut sen jo kauan sitten. Teoriat ovat selkeitä, mutta ihmiset ovat alttiita pahantekoon, ”kykenemättömiä tekemään mitään hyvää”. (19) Olen nähnyt kaiken, minkä ”tähän maailmaan liian hyvien” (20) miesten mahtava kaipuu, henki ja äly on saanut aikaan, ja se lupasi hienoa alkua totuudelle ja hyvyydelle tulevina vuosina. Sen teki tyhjäksi yksi mies, jonka vasta orastava ymmärrys sai hänet tuntemaan itsensä kuninkaaksi muttei tajuamaan, kuinka hän voisi olla vapaiden ihmisten kuningas! Olen nähnyt, kuinka runoilijat, nuoruudenystäväni ja ihmisystävät ovat ylistäneet tuota voittokulkua, mutta heidät huuhtoi pois raivokas aalto, joka valtaistuimelle päästyään kukisti jokaisen tielleen asettuneen järjen äänen. Ja olen nähnyt, kuinka kaikki ne, jotka eivät osoittaneet suosiotaan tuolle ihmisyyden häpäisemiselle ja raiskaamiselle, ajettiin uuvuksiin, niin että minulle kävi selväksi, ettei kukaan voi elää kyvyillään tai tiedoillaan, ellei ole valmis prostituoimaan noita kykyjä ja tietoja pettääkseen lajinsa ja saalistamaan lähimmäisiään. ”Tämä oli jonkin aikaa mysteeri, mutta aika antaa riittävät todisteet.” Vapauden kaiut heräsivät jälleen Espanjassa, ja toivon aamu koitti taas; mutta kiihkoilun pahanhajuisen hengityksen tuomat pilvet peittivät tuon sarastuksen, ja nuo heränneet äänet hukkuivat inkvisition ajannakertamista torneista kantautuviin tuoreisiin huutoihin. Aluksi ihminen alistuu (niin kuin hänen sopiikin tehdä) raa'alle voimalle, mutta myöhemmin oman luontonsa synnynnäiselle kieroudelle ja pelkurimaisuudelle, joka ei jätä tilaa myöhemmälle toivolle tai pettymykselle. Ja Englanti, tuo arkkiuudistaja, tuo sankarillinen vapauttaja, tuo vapaudesta suutaan pieksävä vallan työkalu, seisoo ja töllistelee, tuntematta ruosteen ja homeen syövän itseään ja luidensa murtuvan ja muuttuvan taikinaksi tuon uuden hirviön, Laillisuuden, puristaessa sitä ja kietoutuessa sen ympärille! Emmekö arkielämässä näekin tekopyhyyden, nöyristelyn, itsekkyyden, typeryyden ja hävyttömyyden menestyvän, kun säädyllisyys vetäytyy ja ansiokkuus tallotaan jalkoihin? Kuinka usein onkaan ”ruusu kiskaistu pois hyveellisen rakkauden otsalta ja tilalle istutettu vesikello”! Mitä mahdollisuuksia aidolla intohimolla on menestyä? Kuinka varmaa on sen kestävyys? Nähtyäni kaiken tämän ja purettuani ihmiselämän kuteen sekalaisiksi ilkeyden, pahansuopuuden, pelkuruuden, tunteen ja ymmärryksen puutteen, välinpitämättömyyden ja itsetiedottomuuden langoiksi, nähtyäni tottumuksen voittavan kaiken ylevyyden ja antavan vuorostaan tietä alhaisuudelle, erehdyttyäni niin pahoin julkisissa ja yksityisissä toiveissani, petyttyäni aina siihen mihin panin suurimman luottamukseni, ystävyyden hölmönä ja rakkauden narrina, eikö minulla olekin syytä vihata ja halveksia itseäni? Totisesti on, ja pääasiassa siksi, etten ole riittävästi vihannut ja halveksinut maailmaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Viitteet</b><br />
<br />
1 Hazlitt viittaa Robert Southeyn (1774-1843) runoon ”Lines to a spider”. <br />
<br />
2 Guy Fawkes (1570-1606) oli englantilainen radikaali katolilainen aktivisti, joka laati suunnitelman räjäyttää Englannin parlamenttitalo kuningas Jaakko I:n ja pääosan maan ylimystöstä ollessa sisällä. Salajuoni paljastui ja Fawkes kumppaneineen pidätettiin, mutta Fawkes välttyi teloitukselta hyppäämällä alas hirttolavalta niin, että hänen niskansa murtui. Vuosittain Englannissa järjestetään 5. marraskuuta tapauksen muistoksi ”Fawkes night” -kansanjuhla, jossa Fawkesia esittävä nukke poltetaan. <br />
<br />
3 Skotlantilainen kirjailija Sir Walter Scott (1771-1832) kirjoitti ”skottilaisromaaneiksi” kutsuttuja historiallisia romaaneja, joista tunnetuimpia ovat ”Ivanhoe” ja ”Rob Roy”.<br />
<br />
4 Jeremy Bentham (1748-1832) oli englantilainen juristi, filosofi ja yhteiskunnallinen uudistaja. Hän ajoi mm. kirkon ja valtion eroa, fyysisten rangaistusten lakkauttamista ja homoseksuaalisuuden laillistamista. ”Panoptikon” oli hänen suunnittelemansa vankilatyyppi, jonka rakenne mahdollisti vankien tarkkailun niin, etteivät vangit tienneet, milloin he olivat tarkkailun alaisina.<br />
<br />
5 Edward Irving (1792-1834) oli skotlantilainen pappismies ja katolis-apostolisen kirkon perustaja. Hänen saarnansa olivat suosittuja etenkin köyhemmän väestönosan parissa. <br />
<br />
6 Sadler's Wells on lontoolainen vuonna 1683 perustettu teatteri. New River -joesta johdettu vesi mahdollisti veden laajamittaisen käytön esityksissä.<br />
<br />
7 ”'Tis pretty, though a plague”. Shakespearen ”Romeo ja Julia”. <br />
<br />
8 Tofetin uskotaan alun perin olleen Jerusalemissa sijaitseva paikka, jossa Kaanaanmaan asukkaat uhrasivat lapsia Moolokille. Kun kuningas Joosua kielsi lasten uhraamisen, Tofetista tuli kaatopaikka eläinten raadoille, jätteille ja rikollisten ruumiille. Nimeä käytetään helvetin synonyyminä.<br />
<br />
9 ”Snap-dragon”, vapaasti suomennettuna ”leijonankita”, oli 1500-luvulla keksitty seurapeli, jossa poimittiin rusinoita palavan brandyn seasta.<br />
<br />
10 ”Upon this bank and shoal of time”. Shakespearen ”MacBeth”.<br />
<br />
11 ”That which was luscious as locusts, anon becomes bitter as coloquintida.” Shakespeare, ”Othello”. Kolokvintti on mm. ulostuslääkkeenä käytetty hyvin kitkerän makuinen kasvi.<br />
<br />
12 Elia oli Charles Lambin (1775-1834), englantilaisen kirjailijan ja Hazlittin pitkäaikaisen ystävän, lempinimi. Lambin tunnetuin teos on esseekokoelma ”Essays of Elia” (1823). <br />
<br />
13 ”Carve them as a dish fit for the Gods”. Shakespeare, ”Julius Caesar”. <br />
<br />
14 Hazlitt viittaa ilmeisesti Charles Lambin kotona kokoontuneeseen ystävien ja kollegoiden piiriin. L. H. on Leigh Hunt, rouva M- on Montagu, R on John Rickman.<br />
<br />
15 Viittaa konservatiivisen filosofin Edmund Burken lausahdukseen, että Ranskan vallankumousta kannattaneet radikaalit tiedemiehet suhtautuivat kokeissaan ihmiseen kuin ”hiireen ilmapumpussa.” <br />
<br />
16 John Galt (1779-1839), skotlantilainen romaanikirjailija. <br />
<br />
17 Teksti on Francis Beaumontin ja John Fletcherin näytelmästä ”Philaster” (1610) <br />
<br />
18 Neaira oli 300-luvulla eKr. Kreikassa elänyt kuuluisa hetaira eli prostituoitu. <br />
<br />
19 Tit. 1:16 <br />
<br />
20 Hepr. 11:38 <br />
<br />
Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1273052188296086147.post-10086217197670717972018-09-01T03:03:00.000-07:002018-09-01T03:27:38.041-07:00Elämän langat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqkFiMnXv950h6-l0WIWQaIgPQvpCGK5tdSyOcsm-G0gqQF3EkuAM_1AANnXqJUH0AO9-KGV6n2o_216htsPoEzlatEwbQtWjxc1ZidFM1J6FTpsfCsBXp_cHqK9Kg0byziEq6YF8vw-aT/s1600/threads+3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqkFiMnXv950h6-l0WIWQaIgPQvpCGK5tdSyOcsm-G0gqQF3EkuAM_1AANnXqJUH0AO9-KGV6n2o_216htsPoEzlatEwbQtWjxc1ZidFM1J6FTpsfCsBXp_cHqK9Kg0byziEq6YF8vw-aT/s400/threads+3.jpg" width="400" height="300" data-original-width="470" data-original-height="352" /></a></div><br />
<br />
<i>Medusan kasvoissa</i> kirjoitin paljon ihmisen halusta kokea fiktiivisyyden panssarilasin takaa asioita, jotka ilman tuota välimatkaa tuhoaisivat fyysisesti tai musertaisivat henkisesti. Kauhun ja tuhon kuvien katkeamattomassa virrassa on jotakin kotoisaa, ehkä lohdullistakin, kun siihen voi uppoutua kotisohvalla tai elokuvateatterin istuimessa.<br />
<br />
On kuitenkin teoksia, jotka rikkovat tämän riitasointuisen harmonian tulemalla liian lähelle. Niiden tarjoama kauhu tuntuu liian todelliselta tai liian mahdolliselta, että turvallisuuden tunteen edellyttämät subliimin tai katharsiksen kokemukset olisivat enää mahdollisia. Itselleni tällaisia ääritapauksia ovat erityisesti ydintuhosta kertovat taideteokset.<br />
<br />
1980-luvulla lapsuuteni eläneenä muistan aikuisten käymät keskustelut mahdollisuudesta, että kylmä sota eskaloituisi kuumaksi. Vaikka ymmärsin mistä oli puhe, ydinsota tuntui ajatuksena niin abstraktilta, etten menettänyt yöuniani sen takia. Mutta jotakin silloisen maailman yllä roikkuneesta uhasta ilmeisesti tallentui alitajuntaani, sillä mielikuva ydinasesalkun nappia painavasta suurvallan johtajasta tuntuu erityisen kouraisevalta kaikkien apokalyptisten kuvien joukossa. Nykyään yleisemmät uhkakuvat ekokatastrofien ketjusta ovat sikäli armollisempia, että niissä meidät keitetään huomaamatta hengiltä kuin sammakot, ja voimme aina lohduttautua ajatuksella, ettei pahin tapahdu meidän aikanamme. Kolmas maailmansota pyyhkäisisi melkein kaikki meistä olemattomiin kertaheitolla, ja eloon jääneet kadehtisivat kuolleita.<br />
<br />
Vaikka aiempi kokemus ja yleinen ihmisluonnon tuntemus eivät luvanneet hyvää, ihmislaji selviytyi aktiivisen ydinvarustelun kaudesta käyttämättä tuhovoimaisimpia aseitaan. Kolmas maailmansota oli vain askeleen päässä Kuuban ohjuskriisin aikana, mutta tietoisuus siitä, millaisten voimien kanssa oltiin tekemisissä, ajoi poliitikot sopuun ratkaisevalla hetkellä. Ei tosin aivan kaikkia: keskustelussa Yhdysvaltain entisen puolustusministerin Robert McNamaran kanssa 90-luvulla Fidel Castro totesi, että olisi ohjuskriisin aikana ollut aivan valmis ydinsotaan, vaikka se olisi tarkoittanut kuolemaa suurimmalle osalle Kuuban kansasta.<br />
<br />
Kylmän sodan päätyttyä laajamittaisen ydinsodan uhka väistyi, muttei lakannut olemasta. Ukrainan sota on palauttanut osan kylmän sodan asetelmista, ja Pohjois-Korean ohjuskokeet ovat tehneet lihaksi pitkäaikaisen pelon ydinaseiden joutumisesta vastuuttomien kolmannen maailman kansakuntien käsiin. Vaikka suurvaltojen välinen <i>Mutual Assured Destruction</i> ei ole tällä hetkellä todennäköinen, uhka pienempien valtioiden ydiniskuvaihdosta on kylmän sodan ajoista jopa kasvanut, ja uudeksi uhkakuvaksi on tullut pienten ydinaseiden tai ”likaisten pommien” joutuminen terroristiryhmien käsiin.<br />
<br />
Maailmanloppu on kiehtonut taiteilijoita aina, mutta vasta 1800- ja 1900-luvut eriyttivät apokalyptisen fiktion omaksi alalajikseen. <i>Eddan</i> runot Ragnarökistä ja kristittyjen maalareiden kuvat tuomiopäivästä perustuivat uskonnolliselle maailmankuvalle, jossa maailman ja kaiken elollisen tuho oli itsestäänselvä osa ennalta säädettyä järjestystä. Modernina aikana armageddonista on tullut selvemmin mielikuvituksen aluetta: kuvaukset siitä ovat joko silkkaa fantasiaa kuten kertomukset zombiapokalypsistä tai avaruusolentojen hyökkäyksestä, tai varoittavia kuvaelmia mahdollisesta mutta ainakin toistaiseksi toteutumattomasta tuhosta. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu ydinsotaa käsittelevä fiktio.<br />
<br />
Kuuban ohjuskriisi poiki romaaneiksi ja elokuviksi puettuja kuvitelmia siitä, mitä tapahtuisi jos johtajien harkinta tai ydinaseita kontrolloiva teknologia pettäisi. Näistä kaksi onnistuneinta, Stanley Kubrickin elokuva <i>Tohtori Outolempi</i> ja Sidney Lumetin elokuva <i>Pommin varjossa,</i> kertovat ydinsodan syttymisestä tietokonevirheen seurauksena. Kumpikin rajoittuu kuvaamaan poliittisen ja sotilasjohdon toimintaa kriisin aikana, ja molemmat päättyvät pommien putoamiseen. Vasta 80-luvulla alkoi ilmestyä kuvauksia siitä, mitä tapahtuisi pommien putoamisen jälkeen ja mitä se tarkoittaisi tavallisten ihmisten kannalta. Näistä tuhon kuvaelmista rehellisin, vastaansanomattomin ja pöyristyttävin on vuonna 1984 ilmestynyt brittiläinen puolidokumentaarinen televisioelokuva <i>Threads,</i> suomenkieliseltä nimeltään <i>Kun maailma loppuu.</i><br />
<br />
Mick Jacksonin ohjaama ja kirjailija Barry Hinesin käsikirjoittama elokuva kertoo fiktiivisestä tilanteesta, jossa NATO ja Varsovan liitto ajautuvat täysimittaiseen ydinsotaan keskenään, ja kuvauksen keskipisteenä on Sheffieldin teollisuuskaupunki. Tapahtumat alkavat muutamaa viikkoa ennen tuhoa ja päättyvät kolmetoista vuotta sen jälkeen, jolloin Britannian minimiin supistunut väestö kituuttaa keskiaikaisissa olosuhteissa. Tarina seuraa kahden perheen vaiheita maailmanpalon jaloissa, ja kohtausten väliin on sijoitettu pikakirjoittimen raksutuksen säestämiä tietoiskuja kuolleiden määristä, radioaktiivisen laskeuman vaikutuksista, hallinnon toimenpiteistä ym. Filmin voima on sen brutaalisuudessa. <i>Threadsia</i> voisi arvostella siitä, että se ei tarjoa minkäänlaista helpotusta tai toivon perspektiiviä. Mutta kun aiheena on ydinsota, ei se voikaan. Kyse ei ole tavallisesta sodasta, jossa vielä voi nähdä tragediaa ja sankaruutta, lumoa ja vastenmielisyyttä. <i>Threads</i> haluaa varoittaa ja vavahduttaa, eikä valitulta tieltä ole mahdollista poiketa muuttumatta halvaksi viihteeksi.<br />
<br />
Elokuvan alkuperäisnimeen sisältyvä metafora avataan jo alkukohtauksessa. Moderni yhteiskunta on hauraista ja näkymättömistä langoista koostuva kudelma. Jokaisen työ on riippuvaista jonkun toisen työstä, ja yhden langan katkeaminen vaikuttaa kaikkiin muihinkin. Ydintuho ei ole totaalinen siksi, että se surmaa niin paljon ihmisiä, vaan siksi, että se rikkoo lankojen hämähäkinseittimäisen verkoston. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=MrHoMSRZOS4">Ohjussarjan räjähtäessä</a> katkeavat sähkönjakelu, viestintäyhteydet ja koko teollinen tuotanto. Lankojen katketessa loppuu yhteiskuntakin sellaisena kuin sen tunnemme, ja jäljellä on vain paljas eloonjäämisvietti, vaikka eloonjäämisen mielekkyys käy päivä päivältä kyseenalaisemmaksi.<br />
<br />
<i>Threadsin</i> nerokkuus perustuu siihen, ettei se pyri valmistelemaan katsojaa siihen mitä on tulossa. Elokuvan alkuosa muistuttaa mitä tahansa katastrofielokuvaa kuvatessaan sheffieldiläisten elämää tavallisine huolineen ja askareineen. Ilmapiiriä leimaa peribrittiläinen leppoisuus. Tiedot kansainvälisen tilanteen kiristymisestä tihkuvat arkeen tv- ja radiolähetysten välityksellä, mutta kriiseihin on jo totuttu. Kun tilanteen vakavuus hiljalleen valkenee, alkaa ruokatarvikkeiden hamstraaminen ja kellareiden varustaminen pommisuojiksi. Mutta tulevaan on mahdoton varustautua, ja se käy ilmi heti kun eloonjääneet ryömivät esiin raunioista.<br />
<br />
Lääkkeet, ruokavarastot ja polttoaine loppuvat hetkessä, ja seuraa eräänlainen minimivaltion kannattajien unelma, jossa valtiovalta toimii enää horjuvana väkivaltakoneistona, joka teloittaa ryöstelijät ja estää väkijoukkoja tyhjentämästä varastoja. Eloonjäämisen edellytysten ehtyessä kaupungeista väestö vaeltaa maaseudulle ja yrittää raapia elantonsa kokoon ydintalven tuhoamasta sadosta. Sadonkorjuussa ovat viimeistä kertaa käytössä traktorit ja puimakoneet, sitten polttoaine loppuu ja edessä on kuokkien ja sirppien paluu. Kun kokonaisuuteen lisätään säteilysairaudet ja terveydenhuollon puute, ei paljon naurata. Kaikki kulttuuria muistuttava palaa alkutekijöihinsä, ja eloonjääneiden lasten sanavarastokin supistuu muutamiin primitiivisiin välttämättömyyksiin.<br />
<br />
Elokuvan tekijöiden tieteellisenä asiantuntijana toimi fyysikko Carl Sagan, ja näin maallikon näkökulmasta skenaario vaikuttaa sellaiselta kuin se luultavasti todellisuudessakin olisi. Voidaan kyllä todeta, että jo <i>Threadsin</i> valmistumisajankohtana ydinaseet olivat sen verran tehokkaita, ettei sivilisaatiosta olisi kenties jäänyt jäljelle sitäkään vähää kuin elokuvassa. Todellinen ydinisku jälkiseuraamuksineen olisi luultavasti niin ankara ja hirvittävä, ettei taiteellinen mielikuvitus voi asiantuntijatiedonkaan tukemana sellaista tavoittaa. Mutta vähintäänkin käy selväksi, että <i>Threadsia</i> lähemmäs oikean ydinsodan kokemusta ei kukaan halua päästä.<br />
<br />
Kun keskustelee muiden <i>Threadsin</i> nähneiden kanssa, he kaikki mainitsevat lähtemättömästi mieleen syöpyneitä yksityiskohtia. Mies myy purkinavaajia sodanvastaisessa mielenosoituksessa - ”Vain 1,50 punnalla pelastat henkesi!” Maitoauto kiertää jakelemassa pulloja aina ohjusten räjähtämiseen saakka. E.T. -nukke sulaa tulimyrskyssä. Väestönsuojeluviranomaiset löytyvät kuolleina komentobunkkeristaan. Säteilysairauteen kuoleva mies kuuntelee elektroniikkapelin piipitystä kuin viimeisenä muistona sivilisaatiosta. Nainen opettaa lapsille englannin kielen sanoja generaattorin pyörittämältä opetusvideolta, jossa esitellään eri eläinten luurankoja. Nuori äiti synnyttää kuolleen vauvan.<br />
<br />
Juuri yksityiskohtaisuus on <i>Threadsin</i> väkevintä luuydintä. Elokuva ei saarnaa eikä kyynelehdi, se vain näyttää mitä kolmas maailmansota tarkoittaisi itse kunkin elämässä, pienimpien detaljien tasolla. Sen nähtyään katsoo läheisiään, lemmikkiään, tavaroitaan, ikkunasta avautuvaa katunäkymää uusin silmin. Kaikki on muuttunut katoavaiseksi. Silloin herää, ainakin toivon mukaan, halu suojella elämää, olipa se miten vähäpätöistä tai tottumuksen samentamaa tahansa. En katso <i>Threadsia</i> mielelläni kovin usein, mutta ainakin se tuntuu opettaneen jotain tärkeää.Timo Hännikäinenhttp://www.blogger.com/profile/04600140946047747581noreply@blogger.com