Rakkaat viholliset,
Olen teille kiitollinen paljosta. Olette ehtymätön innoituksen lähde, jota ilman tuotantoni olisi luultavasti suppeampi tai ainakin tylsempi.
Antti Nylén kirjoitti aikoinaan, että ”korkeakirjallisuutta on vain kusipäiden armosta” ja että ”jokaisella hyvällä runoilijalla on oma kusipäänsä, oma muusansa”. Minulla on tällaisia muusia lukuisia, siksi kirjoitan monikossa, teille kaikille kollektiivisesti. En yksilöi, tunnistatte varmasti itsenne.
Useimpien kirjailijoiden viholliset ovat turvallisen välimatkan päässä. He eivät aiheuta vakavaa vahinkoa, korkeintaan kirjoittavat ikävästi kritiikissä tai kolumnipalstalla. Tässä olen poikkeus. Vihamielisyys minua kohtaan on vähintäänkin puolijärjestäytynyttä. Te, rakkaat viholliset, olette hyvin verkostoituneita ja pohditte aktiivisesti keinoja työni hankaloittamiseksi.
Niinpä minun on varottava, ettei valtanne kasva niin suureksi, että elämästäni tulisi aivan mahdotonta. Tähän maailman aikaan se on aivan konkreettinen uhka.
Äskettäin onnistuitte yhdessä manööverissä, nimittäin edustamani kustantamon sulkemisessa Helsingin kirjamessujen ulkopuolelle. Mutta tietenkin se oli vain sivuseikka. Varsinainen tavoitteenne oli Kiukaan työntäminen syvälle marginaaliin ja sen toiminnan näivettäminen. Siinä te epäonnistuitte niin pahasti kuin ylipäätään on mahdollista.
Olen toiminut Kiukaalla kustannustoimittajana sen perustamisesta lähtien, alkuvuodesta 2016. Roolini on sama kuin kirjallisen johtajan isommissa kustannustaloissa. Teen julkaisupäätökset, päätän kirjallisesta linjasta ja hoidan suhteita mediaan. Tämän vuoden keskeinen tavoitteeni oli Kiukaan nostaminen rajatun porukan suosiosta laajemmin tunnetuksi kustantamoksi. Onnistuin siinä paremmin kuin uskalsin odottaa, teidän ansiostanne.
Kun tieto kirjamessujen päätöksestä tuli julkisuuteen, Kiukaasta tuli messuviikon puhutuin kustantamo. Kukaan kirjallisuutta seuraava ei voinut olla kuulematta siitä. Kiukaan kotisivut ja verkkokauppa kaatuivat liiallisen kävijämäärän takia. Tapaukseen otettiin kantaa sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla. Sain lukuisia haastattelupyyntöjä, kollegoiden ja yksityishenkilöiden yhteydenottoja.
Helsingin kirjamessut on jättimäinen massatapahtuma, jonka kurimuksessa Kiukaan myyntipöytä muiden pienkustantamoiden joukossa olisi jäänyt vaille kummempaa huomiota. Nyt kaikki tietävät kustantamon, jota ei haluttu Helsingin messuille. Kiinnostus Kiukaan kirjoja kohtaan ei ole koskaan ollut näin suurta.
Miten meni, noin niinku omasta mielestä?
Ettekö te todella käsitä, kuinka monessa liemessä minut on keitetty ja kuinka monesta narusta voin vetää joutuessani hankaluuksiin?
Useimmat ihmiset väsyvät ja lannistuvat kun heitä vastaan hyökätään. He vaikenevat, vetäytyvät, irtisanoutuvat, pyytelevät anteeksi. Minä puolestani saan lisää virtaa. Niin sähköistävä on oikeutetun taistelun vaikutus, että tavanomaiset ruumiintarpeet lakkaavat vaivaamasta. Kirjamessujupakan ensimmäisen viikon aikana nukuin pari kolme tuntia yössä ja söin vain pitääkseni verensokerin riittävällä tasolla. Käytin kaiken aikani tiedotteiden laatimiseen, median seuraamiseen, yhteydenpitoon eri ihmisten kanssa ja kirjatilausten käsittelyyn. Eikä se edes ollut kovin vaikeaa. Eniten teki mieli viinaa, mutta jos jotain olen elämässä oppinut, niin sen, ettei voimakkaan henkisen paineen alaisena pidä korkata.
Ettekö te todella käsitä, että minut saa luovuttamaan vain ampumalla kuulan kallooni? Enkä oikein usko, että teistä olisi salamurhaajiksi.
Osaan hyödyntää kaikentyyppistä julkisuutta ja käyttää likaisia keinoja. Kunniaan, reiluuteen ja hyviin tapoihin liittyvät säännöt eivät sido minua kohdallanne, koska ette itsekään sellaisia noudata. Teidän kohdallanne minulle riittää yksi perussääntö: lyö takaisin niin lujaa kuin resurssit vain sallivat.
Älkää hurskastelko, että teen ”henkilöön meneviä” hyökkäyksiä. Totta helvetissä minä hyökkään henkilöitä vastaan silloin kun minun henkilöäni vastaan hyökätään. Asiat menevät henkilökohtaisiksi silloin, kun yritätte vaikeuttaa työtäni tai vahingoittaa mainettani. Solzhenitsyn sanoi, että ihmisen tappaa pyöveli, ei syyttäjä, ei tuomari eikä valamiehistö. Tekään ette voi kyyristellä arvojenne, instituutioittenne tai nimimerkkienne takana loputtomiin.
Olette toki onnistuneet ulottamaan huutosakkivallan kulttuurielämään. Olette myös osoittaneet, että teitä vastaan on pakko puolustautua oikeusteitse. (Kuluneen kahden viikon aikana olen tehnyt yhden rikosilmoituksen ja muista juridisista asioista neuvotellaan yhä.) Mutta luuletteko hyötyvänne tästä pitkällä aikavälillä?
Ihmiset eivät ole typeriä. Ainakaan he eivät ole yhtä typeriä kuin te. Suurin osa suomalaisista ymmärtää kyllä, että te ette ole oikeuden, avoimuuden ja demokratian puolella. Mitä pidemmälle menette, sitä suuremmaksi ymmärtävien joukko kasvaa. Käytätte keinoja ja vakiinnutatte käytäntöjä, joita voidaan poliittisen tuulen kääntyessä käyttää myös teitä vastaan. Ja valitsemallanne tiellä voi kulkea kauemmaskin.
Jos olisi pakko valita kahden pakkovallan välillä, ottaisin paljon mieluummin Francon ja Pinochetin mallin kuin teidän anarkotyrannianne. Mieluummin näen teitä pudotettavan helikopterista mereen kuin suostun siihen, että kaikki julkinen puhe ja toiminta alistetaan ilmiantajaverkostojenne valvontaan. Ja jos todella haluatte kärjistää poliittiset erimielisyydet avoimen konfliktin asteelle, muistakaa tämä: vastapuolella on väkeä, jolla on aseita, sotilaskoulutusta, itsepuolustustaitoja. Teidän puolellanne on väkeä, joka ei tiedä kumpaa vessaa pitäisi käyttää.
En elättele toiveita, että viisastuisitte näistä sanoista. Teitä ympäröi ideologinen sumuverho, joka paitsi estää pragmaattiset ratkaisut, myös peittää näkyvistänne sen tulevaisuuden, jota olette itse itsellenne rakentamassa. Niinpä aion vain jatkaa samoin kuin tähänkin saakka, ja odottaa. Taistolaisaika ei kestänyt loputtomiin, eikä edes Neuvostoliitto. Kun olen istunut joen varrella tarpeeksi kauan, näen ennen pitkää ruumiittenne kelluvan alavirtaan.
