tiistai 27. syyskuuta 2016

Eroilmoitus


(Suomen Kirjailijaliitto ry.:n johtokunnalle osoitettu kirje, päivätty ja lähetetty tiistaina 27.9.2016)


Olen ollut Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2006. Mitenkään aktiiviseksi jäseneksi minua ei voi sanoa; en ole osallistunut muistaakseni yhteenkään vuosikokoukseen enkä pyrkinyt mihinkään liiton luottamustehtävään. Näin siksi, että olen aina halunnut pysytellä etäällä kirjallisuusmaailman sisäisistä riidoista ja valtapeleistä, joita järjestötoimintaan väistämättä jonkin verran sisältyy. Olen kuitenkin maksanut jäsenmaksuni vuosittain, kirjoittanut lukuisia kirjallisuusesseitä liiton lehteen Kirjailijaan ja muutenkin suhtautunut liiton toimintaan myönteisesti. Olen pitänyt Kirjailijaliittoa järjestönä, joka tukee jäseniään sosiaalisista, poliittisista, julkisuuteen ja henkilökohtaisiin väleihin liittyvistä sekä muista ulkokirjallisista tekijöistä riippumatta.

Syynä jäsenenä pysymiselleni on käytännön etujen ohella ollut tietty solidaarisuus omaa ammattikuntaani ja yleisemmin suomalaista kirjallisuutta kohtaan. Tämä solidaarisuus on kuitenkin vuosien varrella supistunut merkittävästi. Olen nähnyt läheltä sen selkäänpuukottamisen, valheellisen mielistelyn ja poliittisen korrektiuden kulttuurin, joka maamme kirjallisessa elämässä vallitsee. Olen joutunut toteamaan, että päättäviin asemiin kirjallisissa instituutioissa pääsevät usein lahjattomat, luonnevikaiset ja nurjamieliset henkilöt. Olen nähnyt joidenkin kollegoiden joutuvan panettelu- ja eristämiskampanjoiden kohteeksi ja ollut sellaisten kohteena itse.

Viime vuosina olen toisinaan saanut ystävällismielisten kollegoiden kautta tietoa pyrkimyksistä eristää minut ammatillisesti sekä viedä minulta rahoitus ja julkaisumahdollisuudet. Joskus tällaisia pyrkimyksiä on ilmaistu avoimesti, useimmiten kuitenkin kulissien takana. Vastustajieni toimintaa ovat motivoineet henkilööni tai poliittisiin näkemyksiini liittyvät seikat, ja siihen on sisältynyt järjettömiä syytöksiä esimerkiksi natsismin tukemisesta tai väkivallan lietsomisesta. Tulokset on voinut huomata siitä, että kirjailijantyöstäni saamani toimeentulo on kaventunut lähes olemattomiin, vaikka kirjallinen toimintani on jatkunut ja tuotantoni kasvanut.

Hain taloudellisesti kehnon tilanteeni takia tänä syksynä Kirjailijaliiton apurahaa, joka liiton oman ilmoituksen mukaan on suunnattu ensisijaisesti sellaisille kirjailijoille, jotka eivät ole kuluneen vuoden aikana saaneet merkittävää rahoitusta muualta. Muut päätökseen vaikuttavat tekijät ovat (työsuunnitelman lisäksi) eläkkeen määrä, muut liitolta saadut etuudet sekä se, onko hakija saanut liiton apurahaa edellisenä vuonna. Kaikki mainitut tekijät puolsivat hakemustani, mutta saamani päätös oli kielteinen.

Vallitsevassa ilmapiirissä tulkitsen päätöksen epäluottamuslauseeksi minua ja kirjailijantyötäni kohtaan. Suomen tämänhetkinen henkinen ilmapiiri on tulehtuneempi, kireämpi ja jakautuneempi kuin koskaan tähänastisen elämäni aikana, ja kirjallisissa instituutioissa minut on selvästikin – ja toki perustellusta syystä – leimattu ”väärän” puolen edustajaksi. Tämä hyljeksinnän henki on ilmeisesti levinnyt Kirjailijaliittoonkin, koska sen tekemät tukipäätökset eivät perustu todelliseen tarpeeseen vaan siihen, onko hakija kirjallisen sisäpiirin suosiossa vai ei.

En pidä mielekkäänä enää jatkaa Kirjailijaliiton jäsenmaksujen maksamista. Liitto on ensisijaisesti ammatillinen etujärjestö ja näin ollen jäsenen tulisi urallaan kohtaamiensa vaikeuksien aikana saada jotakin vastinetta liiton kassaan maksamastaan summasta. Pelkkä jäsenyyden tuoma status ei ole mielestäni riittävä vastine.

Tämän viestin myötä ilmoitan siis eroavani Suomen Kirjailijaliiton jäsenyydestä.



Helsingissä, 27.9.2016



Timo Hännikäinen