Kymmenes teokseni, esseistinen proosakirja Kuolevainen on nyt ennakkotilattavissa kustantajalta. Ennakkotilaajat saavat kirjan postissa heti ensimmäisinä sen ilmestyttyä, viimeistään viikolla 26 (27.6. - 3.7.). Hinta on huokea 20 €, ja tilaus onnistuu parhaiten kustantajan verkkokaupasta. Arvostelukappaleita kaipaavat voivat lähettää sähköpostia osoitteeseen hxnpress@gmail.com.
Kuolevaisen julkaisee siis tamperelainen Hexen Press, jonka verkkosivut ovat juuri valmistuneet. Hexen on Kuolleen silmät -lehden päätoimittajan Janne Järvisen perustama uusi kustantamo, jonka pääasiallinen ala on kotimainen kauhufiktio, ja joka sen ohella julkaisee myös muuta "groteskia, epätavallista, transgressiivista ja off-beatia kirjallisuutta". Tutustuin Järviseen hänen toimiessaan H. P. Lovecraft - Historiallinen seura Ry:ssä, ja muutama vuosi sitten hän haastatteli minua seuran Kuiskaus pimeässä -lehteen. Viime vuoden loppupuolella näytin hänelle muutamaa uuteen kirjaani sisältyvää lukua, jolloin hän kertoi kustantamohankkeestaan ja kyseli halukkuuttani julkaista kirja Hexenin kautta. Tästä sai alkunsa yhteistyö, jonka tuloksena syntynyt kirja on nyt näkemässä päivänvalon.
Kuolevainen on rakenteeltaan varsin yhtenäinen teos, joka koostuu pikemminkin luvuista kuin erillisistä esseistä, ja siksi sen alaotsikkona onkin "Proosaa". Se on myös kirjoistani ensimmäinen, jossa on kuvitus. Kirjan kuvittaminen teemoihin liittyvillä valokuvilla ja maalauksilla oli kustantajan idea, ja Järvisen esittelemä kuvitusluonnos näytti niin hyvältä, että suostuin siihen oikopäätä. Kirja on siis tarkoitettu paitsi luettavaksi, myös katseltavaksi, ja sen koko visuaalinen ilme on rakkaudella tehty.
Ohessa yksi esimerkki kirjan kuvituksesta, valokuva joka esittää ensimmäisen maailmansodan aikaisen saksalaisen lentolaivueen "maskottia". Sen alla pieni maistiainen tekstistä, lainaus luvusta 6.
"On vaikea kuvitella tapahtumakulkua, jossa oma lajimme havahtui tietoiseksi itsestään ja erkani lopullisesti muusta luomakunnasta. Se tapahtui unohdukseen vaipuneiden sukupolvien aikana. Pimeän tultua edeltäjämme katselivat tähtitaivasta ja tunsivat itsensä pieniksi ja hauraiksi. Eräs muutos heidän käyttäytymisessään antoi varman merkin siitä, että jotain mullistavaa oli tapahtunut. Kun he löysivät jonkun omistaan makaamasta maassa kylmänä ja liikkumatta, he veivät hänet kaukaiseen paikkaan tai hautasivat maahan. Ero muiden eläinten käyttäytymiseen oli selvä: apina saattaa kanniskella kuollutta poikastaan päiväkausia, mikä kertoo pikemminkin hämmennyksestä ja kyvyttömyydestä ymmärtää, että lajikumppani on kuollut.
Usein tietoisuudesta puhutaan suurena lahjana, joka saa maailman näyttämään runsaammalta, kauniimmalta ja mielenkiintoisemmalta. Englantilaisen psykologin Nicholas Humphreyn mielestä tietoisuus on miltei ”liian hyvää ollakseen totta”. Se on mahdollistanut uuden ja ihmeellisen suhteen niin itseemme kuin kanssaihmisiin. Mutta toiset ovat havainneet, että tietoisuus on kaksiteräinen miekka, jonka toinen kärki suuntautuu kantajaansa. Herää aivan omanlaisensa kauhu, kun ihminen ymmärtää koko tajuntansa elävän rinnakkain biologisen organismin kanssa ja lakkaavan olemasta tämän organismin tuhoutuessa. Tietoisuus tekee meistä ”yksilöitä” ja ”persoonia”, joilla on paitsi menneisyys myös tulevaisuus – mutta samalla se saa meidät tajuamaan, että ainoa varma tulevaisuus on kuolema. Yhtä suurella varmuudella elämä sisältää kärsimystä ja karvaita pettymyksiä, myös tulevaisuudessa, eikä ole mitään objektiivista laskentataulukkoa jonka mukaan voisimme päätellä, ovatko elämän hyvät hetket tuskan arvoisia.
Näkemys, että elämä on hyvää ja elämisen arvoista on ihmismielen default-asetus. Kuten kaikkia optimistisia näkemyksiä, sitä on helppo arvostella mutta mahdoton kumota, sillä viime kädessä se on argumentaation tuolla puolen sijaitseva tunneperäinen asenne. Lisäksi sen johdonmukaisesti hylkäävä joutuisi tekemään itsemurhan tai ainakin elämään äärimmäisessä askeesissa ja pidättäytymään tuottamasta uutta elämää lapsia hankkimalla. Mutta yhtä kaikki elämän arvostaminen vaatii ihmisyyteen yhtä luontaisesti kuuluvan epäilyn vaimentamista. Tietoisuuden kehittyminen on tuominnut ihmisen ristiriitaiseen tilaan, jossa eläminen vaatii tietoisuuden sisällön rajoittamista vaistojen hyväksi."
