Kirjoitan uutta esseekokoelmaa, jonka työnimenä on "Valmiit ajatukset". Sitä varten olen lueskellut Gustave Flaubertin Valmiiden ajatusten sanakirjaa, keskeneräiseksi jäänyttä teosta, joka ilmestyi postuumisti vuonna 1911. Flaubert alkoi koota sanakirjaa vuonna 1847 ja suunnitteli tekevänsä siitä jatko-osan toiselle kesken jääneelle työlle, romaanille Bouvard ja Pécuchet.
Valmiiden ajatusten sanakirjan kantava idea on kieltämättä erikoislaatuinen. Inhimillisestä typeryydestä pakkomielteisen kiinnostunut Flaubert kuvaili teostaan kirjeessä Louise Colet'lle: "Osoittaisin siinä, että enemmistöt ovat olleet aina oikeassa ja vähemmistöt väärässä. (...) Siinä puhuttaisiin, aakkosjärjestyksessä, kaikista mahdollisista aiheista, kaikesta, mitä seurassa oltaessa on sanottava, jotta kävisi säällisestä ja miellyttävästä ihmisestä."
Kyseessä on siis latteuksien, fraasien ja itsestäänselvyyksien ensyklopedia. Se on eräänlainen small talk -opas älyllisesti laiskoille keskinkertaisuuksille, jotka haluavat antaa itsestään seurassa henkevän vaikutelman. Sarkastinen versio sitaattisanakirjoista sekä bluffaus- ja keskusteluoppaista, joita Flaubertin jälkeen on julkaistu kirjastokaupalla. Vertailukohtana tulee mieleen toinen kaunokirjallinen sanakirja, Ambrose Biercen Devil's Dictionary (suom. "Saatanan sanakirja"), joka sattumalta ilmestyi sekin vuonna 1911. Mutta Bierce on paljon avoimemmin ironinen kuin Flaubert; hän keksii nokkelia ja kitkeriä määritelmiä hakusanoistaan, kun taas Flaubertin huumori ja ironia syntyy kliseistä.
Hakusanan "feodalismi" kohdalla lukee: "Ilmaiskaa vastalauseenne, vaikkette tietäisi mitä se tarkoittaa." "Insinööri" on taas "suositeltavin elämänura nuorelle miehelle" ja "tuntee kaikki tieteet". Itsemurha "todistaa pelkuruudesta", jne.
Olen miettinyt, että Flaubertin aloittamaa projektia pitäisi jatkaa. Valmiiden ajatusten sanakirjasta pitäisi julkaista säännöllisin väliajoin päivitetty versio. Viralliset totuudet ja oikea ajattelu kun vaihtuvat ajan myötä, ja nykyajan valmiit ajatukset eivät Flaubertin aikaan olisi välttämättä kuulostaneet kovin latteilta.
Ehkä tartun joskus toimeen ja alan kerätä materiaalia uuteen "inhimillisen typeryyden sanakirjaan", sen kokoaminen sujuisi luultavasti kuin itsestään, kunhan vain muistaisi kantaa muistikirjaa mukana. Joutessani keksinkin jo muutaman hakusanan:
ARVOT. Joko pehmeitä tai kovia. Nykyajan arvotyhjiö kannattaa mainita aiheesta puhuttaessa.
KESKIAIKA. Ajanjakso, jolloin ihmiset olivat taikauskoisia, väkivaltaisia ja suvaitsemattomia. Kesti Suomessa 1960-luvulle saakka, muualla päättyi aikaisemmin.
KESKUSTELU. Keskustelua pitäisi käydä, koska se vie kehitystä eteenpäin. Vastapuoli ei käy sitä oikealla tavalla.
LAPSUUS. Murehtikaa sen lyhenemistä modernissa yhteiskunnassa.
LINKOLA, PENTTI. "Arvostan Linkolaa, koska hän elää niin kuin opettaa."
PARODIA. Kuullessanne tämän termin siteeratkaa Paavo Haavikon mietelmää sen mahdottomuudesta nykyaikana.
RASISMI. Ei-valkoisiin kohdistuvaa syrjintää.
TUNNEÄLY. Älykkyyden korkein aste. Ks. älykkyys.
YHTEISKUNNALLISUUS. Sitä ei ole riittävästi nykykirjallisuudessa.
ÄLYKKYYS. Arvioidaan liian usein matemaattisen lahjakkuuden perusteella.
