Luova tauko blogikirjoittamisessa on ohi, ja jatkan taas päivittämistä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä ensimmäinen tauon jälkeinen kirjoitus koskee muuten erinomaisen kesän epämiellyttävintä tapahtumaa, nimittäin Norjan verilöylyä. Katson asiakseni kommentoida sitä jo siitäkin syystä, että pääsen tiiviissä muodossa vastaamaan lukuisiin viisaisiin ja typeriin kysymyksiin, joita minulle epäilemättä vielä asian tiimoilta esitetään.
Itse iskusta minulla ei ole juuri sanottavaa. On selvää, että jokainen hyväntahtoinen ja tervejärkinen ihminen pitää sitä pelkästään viheliäisenä tragediana, ja tästä asiasta vallitsikin yksimielisyys iskua seuranneessa keskustelussa.
Tärkeämpi ja kipeämpi kysymys koskee iskun väitettyä poliittisuutta. Poliittinen terrori-isku se epäilemättä oli, ainakin paljon enemmän kuin Jokelan ja Kauhajoen välillä poliittisiksi väitetyt amok-juoksut, sillä Anders Breivik oli ennen tekoaan laatinut pitkän manifestimaisen selvityksen näkemyksistään ja tavoitteistaan. Manifesti ei ollut sekava houre vaan varsin jäsennelty kirjoitus lähteineen ja sitaatteineen, olipa sen sisällöstä mitä mieltä tahansa. Toisaalta Breivikillä ei näytä olleen terroritoimintaan valmiita tukijoukkoja, vaikka hän itse väittääkin toista. Yksikään puolue tai järjestö ei ole ilmaissut tukeaan hänen toiminnalleen. Ergo: jos minä kävisin ampumassa vaikkapa parikymmentä ihmistä jossakin ostoskeskuksessa ja esittäisin teolle poliittiset perusteet, verilöyly täyttäisi poliittisen terroriteon vähimmäisvaatimukset, mutta mistään järjestäytyneestä toiminnasta ei voisi puhua.
Äärioikeistolaisella terrorismilla on jonkin verran perinteitä Euroopassa. Ensimmäisinä mieleen tulevat Ranskan OAS 1960-luvulla ja espanjalaisten poliisien salainen "likainen sota" ETA:n sisseiksi epäiltyjä vastaan 1980-luvulla. Parina kolmena viime vuosikymmenenä ei oikeistoterroria juuri ole esiintynyt, eurooppalaisia poliisivoimia ovat huolettaneet lähinnä separatistiset ja islamilaiset ääriryhmät. Voi toki olla, että Norjan tapahtumat ovat alkusysäys oikeistoradikaalin poliittisen väkivallan uudelle aallolle, mutta toistaiseksi moiseen kehitykseen viittaavia signaaleja ei ole havaittavissa.
Olen lueskellut Breivikin kolmiosaista, noin 1500-sivuista manifestia sieltä täältä. Kirjoituksesta irtisanoutuneet maahanmuutto- ja islamkriittiset poliitikot ovat tuominneet sen "sekavaksi" ja "harhaiseksi", mutta minusta kuvaus ei sovi ainakaan koko manifestiin. Pikemminkin sen kaksi ensimmäistä osaa ovat hyvin tuttua tavaraa erilaisista konservatiivisista, kansallismielisistä ja maahanmuuttokriittisistä kirjoituksista verkossa ja muualla. Monet manifestin kulttuuri- ja yhteiskunta-analyyttisistä luvuista eivät edes ole Breivikin itsensä kirjoittamia, vaan ne on kopioitu sellaisinaan esim. blogeista.
Nyt vastaan lyhyesti etukäteen kysymykseen, joka minulle varmasti ennen pitkää esitetään: kyllä, osan Breivikin teeseistä allekirjoitan itsekin. Olen useissa yhteyksissä kirjoittanut, että islamilainen maahanmuutto on johtanut ongelmiin, joita tämänhetkisellä poliittisella koneistolla ei näytä olevan valmiuksia ratkaista. Samaten olen kirjoittanut, että länsimainen vasemmistolainen/liberaali älymystö kaivaa maata niiden perinteiden ja instituutioiden alta, joihin voisimme tässä hankalassa tilanteessa nojata. Samaan turmion yhtälöön kuuluu globaali ultravapaa kapitalismi, joka uusia markkina-alueita ja halvempia työvoimakustannuksia etsiessään murentaa kansallisvaltioiden rakenteet.
Tosin Breivik esittää tämän kehityskulun jonkinlaisena poliittisen eliitin, talousväen ja "kulttuurimarxilaisen" älymystön salaliittona, mikä tietenkin on humpuukia. Oikeasti prosessia ei suunnittele, käynnistä tai ohjaa kukaan sen enempää kuin ilmastonmuutostakaan; kyseessä on itseohjautuva kehityskulku, jonka syyt ovat syvällä parin viime vuosisadan historiassa ja väestönkasvun kaltaisissa tekijöissä. Lisäksi Breivik näemmä pitää länsimaisen sivilisaation kirkkaina tähtinä muun muassa Israelin valtiota ja filosofi Ayn Randia, joista kumpikaan ei saa minulta sympatiaa.
Breivikin suuruudenhulluudesta kertoo se, että hän kuvittelee yksittäisten armottomien veritekojen voivan kääntää historian suunnan. Kenties hänen mielessään oli serbinationalisti Gavrilo Princip, joka Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinandia kohti ampumillaan laukauksilla sattui jouduttamaan ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Mutta sota olisi varmasti syttynyt ilman Sarajevon laukauksiakin, eikä Principin mielessä ollut maailmanpalo vaan suurempi Serbia; hänestä tuli nappula pelissä, jonka vakavuutta hän ei ymmärtänyt.
Toinen mieleen tuleva mies on Yukio Mishima, joka yritti vuonna 1970 käynnistää kansallisen herätyksen ja vallankumouksen ottamalla japanilaisen sotilaskomentajan panttivangiksi. Mutta tämän pidemmälle vietynä vertaus loukkaisi suurta kirjailijaa ja traditionalistia: Mishima olisi pitänyt puolustuskyvyttömien ihmisten surmaamista törkeänä bushido-koodin rikkomuksena. Hän rakasti maataan ja perinteitään aidosti, ja uhrasi kumouksensa epäonnistuttua vain itsensä tekemällä rituaali-itsemurhan.
Minusta Norjan verilöyly on vain uusi osoitus siitä barbarisoitumisesta ja kulttuurin rappiosta, jota Breivik kuvitteli vastustavansa. Jos nationalistina itseään pitävä mies tappaa kymmeniä aseettomia oman maansa kansalaisia, on jokin pahasti pielessä. Tapaus kertoo maailmasta, jossa traditionaaliset sidonnaisuudet ja solidaarisuuden tunteet ovat kadonneet, ja jäljellä on vain poliittisia ideologioita ja heimoidentiteettejä, joiden nimissä voi harjoittaa miten alhaisia tekoja tahansa.
Omalta kannaltani erityisen epämiellyttävää on se, että Breivik kehottaa manifestinsa kolmannessa (käytännön ohjeita sisältävässä) osassa kaltaisiaan "patriootteja" iskemään mm. kirjailijakokouksiin. Perusteluksi hän sanoo, että kulttuuriväki on kokonaisuutena marxismin mädättämää ja jos "kollateraalisena vauriona" kuolee joku konservatiivinen kirjailija, se ei haittaa. Itse käyn kokouksissa ja tapaamisissa varsin harvoin, mutta ehkä aktiivisempien kollegoiden kannattaisi hankkia luvaton pistooli itsepuolustustarkoituksiin ennen Kirjailijaliiton kokouksiin tai Pentinkulman päiville menoa.
Voi olla, että tällaisetkin varotoimenpiteet ovat hätävarjelun liioittelua. Norjan tapahtumia seurannut polemiikki ja politikointi näyttää nyt laantuneen, enkä usko että laajaa radikaalioikeistolaisen väkivallan aaltoa olisi odotettavissa. Varmaa on, ettei Norjan ammuskelusta seuraa mitään hyvää, mutta pahempaakaan tuskin on odotettavissa. Utöyan saaren kuolemat olivat turhia ja traagisia, muuta niistä ei voi todeta.
