Tänään, torstaina 25.2. MTV3 esittää kello 23:35 elokuvan Pelon hetket (Vanishing, 1993). Kaikki te, jotka olette ajatelleet katsoa sen, unohtakaa koko juttu. Petytte vain.
Sen sijaan suosittelen kaikkia katsomaan elokuvan hollantilaisen alkuperäisversion Kadonnut (Spoorloos, 1988). Siitä on hiljattain julkaistu suomalainen dvd-painos, ja se on saatavilla melko vähäisin ponnistuksin. (Oheinen kuva on Criterion Collectionin jenkkipainoksesta, jonka itse omistan.)
En ole itse nähnyt televisiosta tulevaa uusintaversiota enkä aiokaan, mutta kaiken siitä lukemani ja kuulemani perusteella ohjaaja George Sluizer on tärvellyt mestariteoksensa ahtamalla sen höttöisen viihdetrillerin muotoon. Ihmettelen, miksi hän alentui tekemään remaken.
Alkuperäinen Kadonnut on sen sijaan yksi vahvimmista elokuvakokemuksistani. Se on muodoltaan lähes täydellinen trilleri, tunnelmallinen ja pöyristyttävä. Se kuuluu filmeihin, joista pitäisi pitää enemmän meteliä.
Toisen neuvon sanon niille, jotka päättävät noudattaa ensimmäistä ja etsiä alkuperäisteoksen käsiinsä. Mitä vähemmän tiedätte elokuvan tapahtumista ja käänteistä, sen parempi. Älkää missään nimessä ottako selvää ainakaan loppuratkaisusta. Riittää, että tiedätte alkuasetelman: mies kadottaa tyttöystävänsä mystisesti lomamatkalla Ranskassa ja alkaa etsiä tätä pakkomielteisesti. Kuten kaikki katsomisen arvoiset elokuvat, Kadonnut kestää lukuisia katsomiskertoja, mutta ensimmäisellä kerralla on parempi olla tietämätön.
Mitä onnistuneempi alkuperäisteos on, sitä vaikeampaa remakessa on onnistua. Sen sijaan kehnon tai keskinkertaisen tuotoksen voi hyvinkin uudelleenkäsitellä nerokkaasti, kuten Martin Scorsese teki Departed -elokuvassaan. Sama pätee kirjoista tehtyihin filmatisointeihin.
