Uusi esseekirja on kohta valmis. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että kirjan valmistumista seuraa aina depressiivinen tyhjyyden tunne. Niinpä yritän aina ideoida uusia hankkeita, joihin ryhtyä edellisten valmistuttua. Nyt minulla ja eräällä kollegalla on alustavasti suunnitteilla pieni yhteinen pamfletti. En kerro siitä kokonaisuudessaan, sillä idea-asteella olevien kirjojen sisältöä on turha levitellä julkisuuteen. Mutta sen verran sanon, että yksi kirjan osioista olisi kooste nimeltä "Poliittisen korrektiuden parhaat".
Jakso sisältäisi lainauksia liberaalin lukeneiston tyrmäävimmistä päänavauksista Ihmisyyden ja Tasa-arvon puolesta kaikkea suvaitsemattomuutta ja muuta pahaa vastaan. Kokoajien kommentointi jätettäisiin minimiin ja sekin vähä olisi vain informatiivista (tietoja siitä, missä julkaistu, asiayhteydet jne.), koska hykerryttävintä on antaa sitaattien puhua puolestaan.
Tilan ja ajan puutteesta johtuen valikoima pitänee rajata kotimaisiin aivoituksiin. Sinänsä sääli, koska monet parhaista korrektivismeista (toimittaja Johan Lahdenperän termi) tulevat niin sanotusta suuresta maailmasta. Eli pois täytyy jättää yksi henkilökohtaisista suosikeistani, Saksassa vuonna 2006 julkaistu sukupuolineutraali versio Raamatusta. Sen laati "52 Raamattuspesialistia" ja sen tarkoitus on muuttaa Raamatun "syrjivä" kieli paremmin esimerkiksi naisille ja homoseksuaaleille sopivaksi. Isä Meidän -rukouksen alku kuuluu korrektina versiona "Äiti ja isä meidän, joka olet taivaassa". Jeesuksesta ei puhuta Jumalan "poikana" vaan "lapsena" ja "Herra" on muutettu kategorisesti "Jumalaksi" tai "Ikuiseksi". Mutta kuinka ollakaan, saatanasta puhutaan edelleen maskuliinimuodossa.
Mutta kyllä meilläkin osataan. Viimeksi sain teet väärään kurkkuun lukiessani Helsingin sanomissa 25.7. ilmestynyttä Anu Partasen kolumnia "Sortovaltaa ja Sibeliusta". Siinä Partanen kuvailee vaivaantunutta oloaan tilaisuudessa, jossa yhdysvaltalainen juhlavieras ylisti Sibeliuksen musiikkia:
Amerikkalainen seuralaiseni töni minua pimeässä hyväksyvästi kyynärpäällään, mutta minä kiemurtelin kiusaantuneena. Minulle ei tullut Sibeliuksesta ensimmäiseksi mieleen kansallisylpeys vaan syytökset tämän veljeilystä natsien kanssa.
Kansallinen syyllisyys kohoaa crescendoon viimeisillä riveillä:
Kirjailijaillan päätteeksi kuuntelin kotona internetistä Finlandiaa ja tarkistin V. A. Koskenniemen sanoituksen: "Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle, sa että karkotit orjuuden."
Näytitkö?
Samassa kuussa ilmestyi Hesarissa ehkä vielä hillittömämpi artikkeli, joka jäi minulta huomaamatta ennen kuin luin siitä eräästä blogista. Siinä Teivo Teivainen ja Maria Manner selittivät parhain päin Suomessa vierailleiden jamaikalaisten reggaemuusikoiden homovastaisia lausuntoja:
Jamaika[lainen] sosiologi Orville Taylor on esittänyt, että homofobian taustalla on siirtomaaisäntien rangaistuksena käyttämä orjien häpäiseminen raiskaamalla tai keskinäiseen anaaliseksiin pakottamalla. Homovastaisuutta voi joidenkin mielestä pitää orjien jälkeläisten oikeustaisteluna.
Jäämme miettimään, mitä vaaroja on, kun me eurooppalaisina kritisoimme Jamaikan seksuaalivähemmistöjen asemaa. Ihmisoikeuksien nimissä on pönkitetty kuvaa brutaaleista, alkukantaisista kulttuureista.
Teivainen ja Manner mainitsevat jutussa myös esimerkin älymystön eettisesti valveutuneesta toiminnasta tässä hankalassa asiassa:
(...)feministifilosofi Judith Butler, joka kieltäytyi Berliinin Pride-festivaalin yhteydessä jaettavasta palkinnosta. Butler halusi tehdä pesäeron muukalais- ja islamvastaisuuteen, josta hän syytti osaa järjestäjistä.
Näin kepeästi tiedostava lukeneisto heittää menemään länsimaisten vähemmistöjen oikeudet, joista paasaamalla he ovat keränneet poliittisia irtopisteitä vuosikymmenien ajan.
Ennen edellä siteeraamieni kirjoitusten lukemista luulin jo nähneeni kaiken, mutta ilmeisesti pohja on vielä kaukana. Jos blogini lukijoilla on lisää paraatiesimerkkejä edistyksellisestä ajattelusta, niitä voi lähettää kommenttiosastoon.
***
TIEDONANTO: Uusi Kerberos ilmestyi jo parisen viikkoa sitten, ja sen sisältöä voi vilkuilla täältä.