Minua on toisinaan syytetty tosikkomaisuudesta. Mielestäni moite ei pidä lainkaan paikkaansa, koska olen suuri camp-huumorin ystävä. Eri tyyppiset mauttomuudet jaksavat naurattaa minua aina, ja ystäväni tuntevat tapani piinata heitä toinen toistaan huonommilla vitseillä. Huono huumori on hyvää huumoria siksi, että se vetoaa syvempiin ja alkukantaisempiin kerroksiin kuin akateeminen nokkeluus, joka nykyään usein kulkee huumorin nimellä.
Internet on camp-huumorin korvaamaton aarreaitta. Enkä nyt tarkoita erilaisia vitsisivustoja, joista tosin löytyy paljon hyviäkin, vaan aivan tosissaan tehtyjä sivustoja, joita on mahdoton ottaa vakavasti. Niiden naurettavuus perustuu juuri tekijöiden ryppyotsaisuuteen sekä maun ja suhteellisuudentajun puutteeseen. Voidaan tietysti sanoa, että toisten hölmöydelle nauraminen on sopimatonta, koska ei voida kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Mutta jos meiltä riistettäisiin tämä kieltämättä hieman häijy hupi, mitä jäisi jäljelle? Ihminen nyt vain on sellainen, että nauraa makeimmin itsestään suuria luulevan lähimmäisensä räikeimmille ylilyönneille. Ja maailman mielettömyyteen on välillä terveellistä reagoida naurulla.
Olen poiminut kyberavaruudesta valikoiman mielestäni parhaita kotimaisia tosissaan tehtyjä mutta tyystin tolkuttomia sivustoja. Linkkien ohessa lyhyet selostukset sisällöstä. S'il vous plaît!
Kansansota. Suomen maolaisten sivusto. Ryhmä ihailee Perun Loistava polku -sissiliikettä ja oikaisee revisionististen paperitiikerien käsityksiä Kiinan suuresta kulttuurivallankumouksesta. Aluksi epäilin sivuston olevan vitsi, mutta kun huomasin sitä päivitettävän jatkuvasti, oli pakko todeta, että se oli vakavalla hartaudella tehty. Nettipilailijoiden kärsivällisyys ei yleensä riitä kovin pitkälle.
Kavkazblogi. Tämän hyvin hämmentävän blogin kantava voima on tamperelainen kansalaisaktivisti ja kansantaiteilija Seppo Lehto. Ansaitsee erityismaininnan korkeasta patologisuusasteesta ja verbaalisesta lahjakkuudesta. Herr Lehdon antia kauniille suomen kielelle ovat mm. termit "miehittäjäryssä" ja "neekeröinti".
Loistava puhallus. Miehekkään rehellistä ja suoraa aforistiikkaa ja satiiria. Tämän blogin huumoriarvo alkaa käydä ilmi vasta vähän laajemmalla lukemisella. Huumorielementtejä tuovat kirjoittajan olemattomat satiirikonkyvyt sekä noin viisivuotiaan tasolla oleva asioiden abstrahointikyky.
Megafoni. Postmodernin vasemmiston ääni. Melkein mikä tahansa poiminta kyseisen sivuston kirjoituksista riittää hämmentämään analyyttiseen ajatteluun taipuvaista mieltä, mutta henkilökohtainen suosikkini on tämä katkelma Preka-Eetu Virénin esseestä "Bilettely ja luokkatietoisuus":
Bilettely rikkoo kapitalistisen arvonmittauksen lineaarisen aikarakenteen ja avaa toisenlaisen olemisen aikamuodon: kairoksen, nuolenomaisen nyt-hetken, jossa kollektiivisen luomisen pidäkkeettömyys tekee mahdottomaksi siihen kohdistuvan riiston. Biletellessä ei pyritä kartuttamaan cv:tä tai mietitä miten voisi tulla paremmaksi työntekijäksi, vaan pidetään hauskaa tässä ja nyt, luodaan hillittömiä dramaturgioita ja riemukkaita sommitelmia kaikkien mukana olevien rentojen tyyppien kanssa. Bilettely on affektiivista tuotantoa, sillä se synnyttää ilon affekteja juuri Spinozan kuvaamassa mielessä: ilo lisää kykyämme toimia ja liittyä yhteen toisten kanssa.
Megafonia tarpeeksi paljon lukemalla voinee saada vastauksen Alan Sokalin kysymykseen, mitä ihmeen hyötyä dekonstruktiosta on työväenluokalle?
P. S. Koska nauru pidentää ikää, blogini lukijat voivat lähettää vastaavien sivustojen osoitteita kommenttiosastolle yleiseksi iloksi ja hyödyksi.
