Viime aikoina on puhuttu paljon seksuaalisesta ahdistelusta, varsinkin eduskunnassa, mutta edelleen on hämärän peitossa, mitä termi tarkoittaa. Jos minun pitäisi laatia sanakirjamääritelmä lehdistä lukemani perusteella, se kuuluisi: "seksuaalisesti epäviehättävien miesten tekemiä lähestymisyrityksiä". Tämä olisi riittävän laaja ja samalla täsmällinen määritelmä toiminnalle, joka tuntuu sisältävän melkein mitä tahansa ulkonäön kehumisesta rintojen puristeluun.
En muista lähdettä, mutta tuoreimman eduskunnan ahdisteluskandaalin yhteydessä joku naiskansanedustaja totesi, että onneksi eduskunnassa on myös "nuoria miehiä, jotka hallitsevat sivistyneen flirtin". Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sitä, että jos kaksimielisiä juttuja tai vihjailevia katseita tulisi Alexander Stubbin kaltaisen nuoren, dynaamisen ja salskean miehen taholta, nainen pitäisi sitä imartelevana. Kun samaa tekee viisi-kuusikymppinen, vähän mahakas Keskustan rivikansanedustaja joltakin pikkupaikkakunnalta, se onkin iljettävää ahdistelua.
Oikeus lähestymisyrityksiin on vain nuorilla ja komeilla, muiden pitäisi ilmeisesti sovinnolla myöntää tappionsa suuressa darwinilaisessa kamppailussa ja vetäytyä koloihinsa kuolemaan. Se voikin olla pian viisain ratkaisu: vähemmän viehättävien elämä alkaa käydä ylettömän hankalaksi, koska heidän viattominkin eleensä voidaan tulkita ahdisteluksi.
Tällaisissa kaksoisstandardeissa on se kummallinen puoli, että ne herättävät halun puolustaa aivan ketä tahansa niiden uhriksi joutuvaa. Vielä viitisen vuotta sitten olisin pitänyt aivan mahdottomana ajatuksena, että joskus tuntisin voimakasta sympatiaa Ilkka Kanervaa kohtaan. Johanna Tukiais -kohun aikana mahdoton muuttui mahdolliseksi. Nyt sympatiani on taas vahvistunut, kun Kanervaa on parin viime kuukauden aikana riepoteltu flirttailevien viestien lähettelystä 20- ja 16-vuotiaille naisille.
Moralistit ovat hekumoineet sillä, että Kanervahan voisi olla viestittelyn kohteiden isä tai jopa isoisä. Kukaan taas ei ole kauhistellut sitä, että Sauli Niinistökin voisi kevyesti olla Jenni Haukion isä. Niinistö on mediaseksikäs ja nykyaikainen, Kanerva taas Kekkosen ajan jäänne ja habitukseltaan jotenkin kömpelön setämäinen. Niinpä hänet voi kätevämmin leimata vanhaksi irstailijaksi, joka ei osaa hillitä sukupuoliviettiään.
Tähän voidaan sanoa, että Kanervalla on puoliso, mikä tekee hänen flirttailustaan moraalitonta. Mutta jos parisuhdeuskollisuus asetettaisiin poliittisen luotettavuuden kriteeriksi, moniko kansanedustaja tai ministeri säilyttäisi paikkansa? En myöskään usko, että yksityiselämän huikentelevaisuudesta voisi päätellä mitään siitä, miten henkilö hoitaa virkaansa. Adolf Hitler oli yksityiselämässään esimerkillinen poliitikko, joka ei juossut naisissa eikä juopotellut ja söi pelkkiä kasviksia.
Kanervaan kohdistuvan myötätunnon ohella olen välillä harkinnut kasvattavani kalapuikkoviikset ja ryhtyväni käyttämään huonosti istuvaa pukua, ihan vain solidaarisuudesta aikamme todellista paarialuokkaa, "Keskustan kalapuikkoviiksisiä kansanedustajia" kohtaan. Nämä nöyhtäiset lähimmäisemme ovat vapaita kohteita ivalle ja halveksunnalle, ja pilapiirroksissa heitä karrikoidaan samaan tapaan kuin aikoinaan koukkunenäisiä, rahojaan laskevia juutalaisia. On aivan selvää, ettei yksikään ihmisoikeusjärjestö tai syrjinnän vastainen komitea ryhdy puolustamaan heitä, joten eettinen vastuu jää kaltaisteni valveutuneiden yksityishenkilöiden harteille.
