Olen kiitollinen modernin lääketieteen olemassaolosta. Ajoittaisesta unettomuudesta kärsivänä elämääni helpottaa suuresti unilääkkeiden olemassaolo; masennuksen läpikäyneenä olen tyytyväinen, että on olemassa mielialalääkkeitä. Puhumattakaan siitä, että sellaiset yksinkertaisemmat vaivat kuten päänsärky ja keuhkoputkentulehdus ovat helposti hoidettavissa erilaisin tabletein.
En kuulu niihin, jotka pelkäävät lääkkeiden kontrolloivan elämäänsä. Ja olen tuhat kertaa mieluummin riippuvainen lääketehtaiden tuotteista, jos vaihtoehtona on sietämättömien fyysisten tai psyykkisten tuskatilojen vallassa eläminen.
Kiitollisuus laboratorioissaan ahkeroivia kemistejä kohtaan tahtoo helposti unohtua siitä nimenomaisesta syystä, että he ovat vapauttaneet ihmiskunnan niin monesta vitsauksesta. Tämän hetken eurooppalaisen on mahdoton kuvitella aikaa ennen penisilliinin ja rokotusten keksimistä, kun rutot ja isorokko tappoivat talossa ja puutarhassa. Luultavasti juuri tämä perusturvallisuus on johtanut siihen, että modernia lääketiedettä myös kritisoidaan kovasti ja erilaiset vaihtoehtolääkkeet ja -hoidot ovat jo kauan olleet suuressa suosiossa.
Jotkut pitävät koko länsimaista lääketiedettä perustaltaan neuroottisena. 60-lukulaisten ikonin Herbert Marcusen mielestä kirurgia ilmentää "sublimoitua aggressiota". Se tarkoittaa, että kirurgi sisimmässään haluaisi silpoa potilaan kuoliaaksi, mutta koska sellainen on laitonta, hän tyytyy leikkaamaan potilaan auki ja korjaamaan hänen sisuskalujaan.
"Allopaattiselle" lääketieteelle on tapana etsiä vaihtoehtoja itämaisista ja erilaisten luonnonkansojen hoitomuodoista. Varsinkin vastakulttuurikärpäsen puremista yksilöistä ne tuntuvat sympaattisilta, ja niiden vertailu moderniin länsimaiseen hoitoperinteeseen tuottaa näppäriä dikotomioita: länsimainen lääketiede on sairauskeskeistä, itämainen keskittyy ihmisruumiiseen kokonaisuutena; länsimainen lääketiede perustuu teknologialle, itämainen on "luonnollista" jne.
Mutta kysymys kuuluu: miksi juuri itämainen lääketiede? Ennen tieteen vallankumousta länsimaissakin olivat vallalla homeopaattiset traditiot. 1800-luvulle asti Euroopan lääketieteessä oli vallalla galeeninen traditio, joka muinaisen kiinalaisen ja intialaisen perinteen tapaan oli homeopaattinen ja holistinen. Sen mukaan ihmisruumis koostui neljästä peruselementistä (maa, ilma, tuli ja vesi) joita vastasivat ruumiinnesteet (veri, lima, keltainen ja musta sappi). Elementtien tasapaino oli olennainen niin ruumiin kuin sielun terveydessä, ja epätasapainoa hoidettiin mm. suoneniskennällä ja yrtein.
Olisi toki veikeää, jos nykyisessä katukuvassa kiinalaista akupunktiohoitoa käyttävien luontaisparantoloiden rinnalla olisi kallonporausta ja suoneniskentää harjoittavia galeenisia parantoloita. Näin ei kuitenkaan ole. Trepanoinnin kaltaiset hoitomuodot on yleisesti tuomittu vaaralliseksi humpuukiksi, mutta perinteinen itämainen lääketiede, joka perustuu aivan yhtä epätieteellisille lähtökohdille, menestyy ja tuottaa harjoittajilleen rahaa. Ihmisten petkuttaminen väärillä lupauksilla parantumisesta on siis hyväksyttävää, jos siihen liittyy eksotiikkaa. Jälleen vanha kunnon kulttuurirelativismi sumentaa ajattelua. Ruumiinnesteet ovat meille huvittavia historiallisia kuriositeetteja, mutta olisi ilmeisesti etnosentristä ja epäkorrektia väittää, että qi-energia ja chakrat ovat samaa hölynpölyä. Niinpä "vaihtoehtoinen" ajattelu tuottaa valtavat määrät rahaa erilaisille puoskareille, jotka jostain syystä näyttävät vaihtoehtoväen silmissä sympaattisemmilta kuin suuret lääketehtaat.
Fool and his money are soon parted, kuten englanninkielinen sanonta menee, ja jos ihmiset haluavat tuhlata rahaa merkillisiin hoitomuotoihin, heillä on siihen täysi oikeus. Sairaita ihmisiä tietenkin käytetään hyväksi, mutta hengenvaaraa tuskin tuotetaan kenellekään. Vaihtoehtolääketieteen varjolla tehty bisnes on vastenmielistä, mutta kokonaisvaikutuksiltaan suhteellisen harmitonta. Uskoisin nimittäin, että tinkapaikan tullen vannoutuneinkin homeopatian ja holismin kannattaja turvautuu modernin lääketieteen ihmeisiin, joiden historiallinen menestys perustuu niiden ilmeiselle toimivuudelle. En ole kuullut, että yksikään jehovan todistaja olisi ainakaan Suomessa uhrannut henkeään kieltäytymällä verensiirrosta tai että sydänviasta kärsivä olisi valinnut jonkin luonnonparantajan kirurgin asemesta. Hullutuksiin muuten kovin taipuvainen ihminen muuttuu hämmästyttävän rationaaliseksi kuoleman uhatessa.
