Jimmy käveli noita likaisia kujia pitkin, hän asteli surkean kansan keskuudessa luontevasti ja piittaamattomasti kuin ainakin amerikkalainen. Kukaan muu kuin amerikkalainen ei kykene liikkumaan niin vapautuneesti ja hymyssä suin likaisen, nälkäisen ja onnettoman kansan keskellä. Se ei ole tunteettomuuden merkki, se osoittaa toiveikkuutta ja myös viattomuutta. Amerikkalaiset eivät ole kyynisiä, he ovat toiveikkaita. Toiveikkuus on jo sinänsä viattomuuden merkki. Joka ei tee pahaa ei liioin ajattele pahaa, ei kiellä pahan olemassaoloa, mutta ei ole myöskään taipuvainen uskomaan että paha on väistämätön ja korjaamaton. Amerikkalaiset uskovat että kaikkea, kurjuutta, nälkää ja tuskaa vastaan voi taistella, että ihminen voi nousta kurjuudesta, nälästä ja tuskasta, että mikä tahansa tuska voidaan parantaa. He eivät tiedä että pahaa ei kyetä poistamaan. He eivät tiedä sitä koska ovat monessa suhteessa maailman kristillisin kansa. He eivät tiedä että ilman pahuutta ei voi olla edes Kristusta. No love no nothin'. Ellei ole pahaa, ei ole Kristustakaan. Jos maailmassa on vähemmän pahuutta, Kristuksella on myös vähemmän merkitystä. Amerikkalaiset ovat hyviä. Jos he havaitsevat jossain kurjuutta, nälkää ja tuskia, heidän ensimmäinen vaistomainen tekonsa on auttaa niistä kärsiviä. Koko maailmassa ei ole toista kansaa, joka tuntisi yhtä voimakkaasti, yhtä puhtaasti ja yhtä vilpittömästi yhteenkuuluvuutensa muun ihmiskunnan kanssa kuin amerikkalaiset. Kristus vaatii kuitenkin ihmisiltä sääliä eikä yhteenkuuluvuutta. Yhteenkuuluvuus ei ole kristillinen tunne.
- Curzio Malaparte, Iho (suom. Tapio Hiisivaara)
