Nyt länsimaiden johtajien kannattaisi ehkä ilmoittaa julkisesti mediassa, että aina kun jihadisti yrittää länsimaissa iskeä, suljetaan joku Euroopan suurista moskeijoista lopullisesti. Tai jos isku onnistuu, jokaista uhria kohti suljetaan joku moskeija länsimaisessa kaupungissa lopullisesti. Kaksisataa uhria, kaksisataa suljettua - lopullisesti suljettua - moskeijaa.
Kuten tiedetään, oma käsitykseni poliittisesta islamista on yksinomaan negatiivinen. Yhtä kielteisesti suhtaudun länsimaiden nöyristelyyn islamististen painostusryhmien ja muiden barbarian edustajien edessä. Olen myöskin sitä mieltä, etteivät minareetit kuulu eurooppalaiseen katukuvaan. Niemelän ehdottamia keinoja en kuitenkaan hyväksy, ne kun eivät ole vastaiskuja barbarialle vaan itsessään barbarian muotoja.
Uskonnollisten yhteisöjen rankaiseminen niiden yksittäisten jäsenten teoista sotii länsimaisen oikeuskäytännön olennaisimpia periaatteita vastaan. Täällä rikoksesta rangaistaan sen tekijää, ei hänen viiteryhmäänsä. Ajatus moskeijoiden sulkemisesta vastineena terrori-iskuille on periaatteeltaan sama kuin natsien miehityshallinnon tapa ampua kymmenen panttivankia jokaista vastarintaliikkeen surmaamaa saksalaista sotilasta vastaan. Tosin natsien toiminta oli piirun verran ymmärrettävämpää, koska silloin vallitsi sotatila, mutta me emme ole julistaneet sotaa kenellekään eikä meille ole sellaista julistettu.
Samantapaista menetelmää ovat myöhemmin käyttäneet mm. Britannian armeija Pohjois-Irlannissa sekä Israelin armeija palestiinalaisalueilla. Kun tarkka-ampuja surmasi sotilaan, armeija räjäytti sekä talon, josta laukaus oli ammuttu, että sen naapurikorttelit. Varsinkin Palestiinassa tällaiset toimet ovat vain koventaneet asenteita ja lisänneet siviiliväestön katkeruutta. Ergo: tällaiset toimet ovat paitsi oikeuskäsityksemme vastaisia, myös tehottomia. Euroopassa moskeijoiden sulkeminen luultavasti vain radikalisoisi muslimiväestöä, kun muslimeihin kohdistuvasta sorrosta vaahtoavat imaamit saisivat vihdoin konkreettista näyttöä väitteilleen. Yleensäkin väki- ja pakkovalta, kohdistuivatpa ne sitten ihmisiin tai elottomiin objekteihin kuten rakennuksiin, ovat äärikeinoja, joita pitäisi käyttää vain silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole tai kun niiden suotuisasta vaikutuksesta voidaan olla jokseenkin varmoja. Niiden käytöllä uhoavat yleensä eniten ne, jotka eivät politiikasta ja ihmisluonnosta mitään käsitä.
Nyt pakkotoimenpiteillä uhoaa sekulaari humanisti ja ultraliberaali kosmopoliitti, jolle ihmisoikeudet ovat ylin opinkappale. Joku saattaa yllättyä tästä. Itse olen tottunut kuulemaan repressiivisiä äänenpainoja myös ja usein erityisesti sieltä, missä kiihkeimmin kannatetaan suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia, vapaamielisyyttä ja "inhimillisiä arvoja".
Humanismi ei ole entisensä. Klassinen liberalismi ja humanismi korostivat yksilönvapautta ja yksilön kykyä kehittää itseään. Nykyään kyseisen aatesuunnan kannattajat eivät enää ole kiinnostuneita yksilöstä, vaan koko ihmiskunnasta. Heidän mielestään tällä ihmiskunnalla on yhteiset tarpeet ja yhteinen päämäärä, moderni maallistunut, liberaali yhteiskunta. Matkalla tähän historian päätepisteeseen ihmiset on vapautettava uskontojen, perinteiden ja hierarkioiden kahleista vaikka heidän oman tahtonsa vastaisesti.
Niemelöiden humanismi on fundamentalistista, koska se asettaa itsensä kaikkien muiden ideologioiden yläpuolelle, erehtymättömäksi ja kaikkiin yksittäistapauksiin sovellettavaksi. Tässä asenteessa on fundamentalismin ydin, ei niinkään missään yksittäisessä uskonkappaleessa. Ei siis ole mitään syytä, miksei ihmiskunnan nimissä voitaisi tehdä vastaavia hirmutekoja kuin arjalaisen rodun tai työväenluokan.
