Viime viikonloppuna käväisin erään kollegan kirjanjulkistamisjuhlissa, ja siellä oli väittelyä siitä, pitäisikö kirjat kirjoittaa hitaasti vai nopeasti. Kysymykseen ei tietenkään ole kuin subjektiivisia vastauksia. Paavo Haavikko kirjoitti nopeasti ja paljon, eikä ainakaan omien sanojensa mukaan juuri editoinut tekstiään. Malcolm Lowrylta meni melkein kymmenen vuotta saattaa Tulivuoren juurella lopulliseen muotoonsa, Thomas Mann kirjoitti Taikavuorta noin kaksitoista vuotta. Olen huomannut, että varsinkin vanhemmiten monista kirjailijoista tulee käsittämättömän nopeita ja tuotteliaita. Jarkko Laine valitteli joitakin vuosia ennen kuolemaansa, että hänellä on kyllä aikaa kirjoittaa, mutta mikä kustantaja julkaisisi häneltä viisi kirjaa vuodessa?
Itse en osaa työstää kirjaa kovin pitkään. Ilman syntyi noin puolessa vuodessa, suunnilleen saman ajan ovat vieneet useimmat muut kirjani (siinä muodossa kuin ne lopulta julkaistiin). Ihmisen viheliäisyydestä on tässä mielessä poikkeus, kirjoitin sitä melkein kaksi vuotta. Tosin tein sinä aikana paljon muutakin, mm. käänsin Robert Louis Stevensonin Itsemurhaklubin ja toimitin Mitä Houellebecq tarkoittaa? -kokoomateoksen. Siitä huolimatta käsikirjoituksen hidas eteneminen tuskastutti välillä. Pelkäsin esseiden hajoavan rönsyilyynsä tai laajenevan loputtomiin. Juuri tämä on vaarana hitaudessa. On paljon parempi, että teos ylipäätään valmistuu, keskeneräisine ajatuskulkuineen ja ristiriitaisuuksineen kaikkineen. Kirjailijahan tekee teosten ohella myös tuotantoa, ja iduillaan olevat asiat voivat sitten täsmentyä tulevissa teoksissa.
Hitaus ja nopeus ovat myös suhteellisia käsitteitä. Muutamassa viikossa rykäisty kirja saattaa olla hautunut mielessä vuosikymmenen. Jotkut uuden kirjani esseistä olivat eläneet idea-asteella muistini tavoittamattoman ajan. Ne ovat vihdoin löytäneet jonkinlaisen muodon, ja olen tyytyväinen päästessäni niistä eroon. Kirjoittaminen on ajattelemista, ja tämänkertaiset ajatukseni kypsyivät riittävän nopeasti, etten ehtinyt kyllästyä niihin, mutta riittävän kauan, että ne voi nyt jättää pärjäämään omillaan. Vorwärts!
