Toisaalta minä kärsin eräästä kieroutuneen rehellisyyden muodosta: etsin sinnikkäästi, hellittämättömästi sitä, mikä minussa on huonointa, niin että voin laskea sen vielä hytisevänä yleisön jalkojen juureen - täsmälleen niin kuin terrieri tuo isännälleen jäniksen tai tohvelin. Enkä tee sitä saadakseni jonkinlaisen vapahduksen, koko ajatus siitä on minulle vieras. En halua, että minua rakastetaan pahimmista puolistani huolimatta, vaan pahimpien puolieni vuoksi. Menen jopa niinkin pitkälle, että toivon pahimpien puolieni olevan sitä, mistä ihmiset minussa eniten pitävät.
***
Kun maa on vahva, itsevarma, se on valmis hyväksymään kirjailijoiltaan kuinka suuren annoksen pessimismiä tahansa kohottamatta kulmakarvaakaan. 1950-luvun Ranska hyväksyi sellaiset ihmiset kuin Camus, Sartre, Ionesco, Beckett. 2000-luvun Ranskalla on vaikeuksia kestää sellaisia ihmisiä kuin minä.
- Michel Houellebecq kirjeenvaihtoteoksessa Ennemis publics (2008)
