Tänä keväänä ilmestyy yhdestoista kirjani Lihamylly. Sen alaotsikkona on "Kirjallisen, julkisen ja poliittisen eläimen muistelmat vuosilta 2000-2016". Kirja ilmestyy osana Kiuas Kustannuksen kevään 2017 julkaisuohjelmaa. Tarkka ilmestymispäivä ei ole vielä tiedossa, mutta sijoittuu maaliskuun loppupuolelle tai huhtikuun alkuun. Ilmestymisestä tiedotan tarkemmin tuonnempana. Kannen kuva on Carita Hännikäisen tekemä, ja hänen muuhun kuvataiteelliseen tuotantoonsa voi tutustua täällä. Julkaisen tässä maistiaisiksi kirjan johdantoluvun, josta saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kokonaisuus pitää sisällään.
JOHDANTO
Tämä kirja on muistelmateos vuodesta 2000 suunnilleen nykyhetkeen saakka. Se ei ole omaelämäkerta, eikä muutenkaan sisällä kattavaa selvitystä yksityiselämästäni, sisäisestä elämästäni tai maailmankuvani perusteista. Sen tarkoitus on antaa ellei eheää niin ainakin monipuolinen kuva eräästä aikakaudesta sellaisena kuin olen sen itse nähnyt.
Niinpä kirja sisältää vähän kaikkea: tapahtumien ja ympäristöjen kuvauksia, anekdootteja, luonnehdintoja tunnetuista ja vähemmän tunnetuista henkilöistä, henkilökohtaista tilitystä, vihapuhetta, yhteiskunnallisia pohdintoja. Kokonaisuus on ehdottoman subjektiivinen, sillä en suinkaan ole mikään puolueeton tarkkailija, vaan aktiivinen osanottaja kuvaamissani ilmiöissä. En ole yrittänytkään olla tasapuolinen, siihen minulla on liikaa kalavelkoja maksettavana, ikäviä totuuksia paljastettavana ja vääryyksiä oikaistavana.
Käsittelemälläni ajanjaksolla Suomi on asteittain muuttunut henkisesti jakaantuneeksi yhteiskunnaksi, jossa yhä useampi hakeutuu lämmittelemään samanmielisten leiritulille. Leirin valintaa ei määrää ensi sijassa taloudellinen asema, sillä molemmilta puolilta löytää niin hyvä- kuin huono-osaisia, vaan ratkaisevia ovat käsitykset siitä mikä tekee elämästä merkityksellistä, mitä olemuksemme osaa haluamme hartaimmin vaalia ja millaisen maan haluamme jättää tuleville polville. Lyhyesti sanottuna kyse on identiteetistä. Identiteetti nousee kysymykseksi ja kiistakapulaksi murrosaikoina, kun aiemmin itsestäänselvinä pidetyt totuudet alkavat huojua.
Tätä murrosta olen seurannut monesta näkökulmasta. Ammatillinen viiteryhmäni on niin sanottu kulttuuriväki: kirjailijat, taiteilijat, kriitikot, kulttuurijournalistit, humanististen alojen tutkijat. Kirjailijana olen ollut poikkeuksellisen paljon julkisuudessa ja sekä hakeutunut että tahtomattani joutunut erilaisten valtakunnallisten mediamyrskyjen keskipisteeseen. Olen toimittanut ja avustanut lehtiä sekä työskennellyt kustannusmaailmassa. Lisäksi olen sotkeutunut politiikkaan ja tunnen läheisesti piirit, joita on tapana kutsua kansallismielisiksi, nationalistisiksi, oikeistopopulistisiksi tai äärioikeistolaisiksi. Kirjoittamisesta, julkisuudessa olemisesta ja politiikkaan osallistumisesta on tullut niin luonnollinen ja kiinteä osa olemustani, että olen niissä melkeinpä vaisto-olento, jonkinlainen eläin.
Kulttuuri, julkisuus ja politiikka ovat raadollisia ympäristöjä. Se, joka pyrkii säilyttämään yksilöllisen arviointikykynsä, moraalisen suuntavaistonsa ja älyllisen rehellisyytensä joutuu siellä koville ja maksaa onnistumisestaan raskaan hinnan. Kulttuurielämän, julkisuuden ja politiikan toimintamekanismi on nimittäin sama kuin lihamyllyn: sen tarkoitus on jauhaa kaikki nieluunsa joutuva orgaaninen aines yhdenmukaiseksi massaksi. Onnistuipa se tässä tai ei, ihminen ei myllyn läpi kuljettuaan ole aivan entisensä.
Olen kauan haaveillut kirjoittavani kirjan, jossa kuvataan koko oman aikani pimeys, sen typeryys, halpamaisuus ja pikkusieluisuus. Armottoman ja yksityiskohtaisen kirjan, joka sisältää ihmisten nimet ja oikeat tapahtumat. Useimmitenhan kirjailijat joutavaa aikalaiskritiikkiään esittäessään vain jaarittelevat, miten yleistympeää ja yleiskauheaa kaikki on, antamatta koskaan mitään kouriintuntuvaa. Kenties tämä on se kirja, ainakin se on lähempänä sellaista kuin mikään aiemmin kirjoittamani. En saa tällä uusia ystäviä, hyvä jos säilytän vanhat.
Kuvaamani tapahtumat eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Luvuissa olen käsitellyt eri teemoja ja elämän osa-alueita ja sijoittanut ihmiset ja asiat paikoilleen niiden mukaisesti. Niinpä kirjassa on väistämättä viittauksia vasta myöhemmin kerrottuihin asioihin, päällekkäisyyttä, toistoa ja rönsyjä. En pidä sitä ongelmana, sillä todellisuus koostuu vähintään yhtä paljon läsnäolosta, kertautumisesta ja kehämäisestä liikkeestä kuin selkeästi etenevistä kertomuksista. Rakenne suo myös lukijalle mahdollisuuden aloittaa lukemisen mistä luvusta tahansa ja halutessaan hyppiä itseään vähemmän kiinnostavien jaksojen yli.
Koko totuutta tästä kirjasta on tietenkin turha etsiä. Aineistoa on kuluneiden vuosien aikana kertynyt valtavasti, ja koherenssin säilyttääkseni olen joutunut jättämään monta kiinnostavaa henkilöä ja valaisevaa tapausta lyhyelle maininnalle tai tyystin kokonaisuuden ulkopuolelle. Lisäksi kuvaamamistani kehityskuluista monet jatkuvat yhä ja jotkut ovat tuskin päässeet alkuun. Todennäköisesti joudun siis kirjoittamaan kaiken uudelleen kahdenkymmenen vuoden kuluttua, mutta ainakin tämä esitys on vapaa jälkiviisauden paheesta.
Mellunmäessä,
11.2.2017
Timo Hännikäinen
