Moderni elämä tuottaa harvemmin yllätyksiä. Sen vuoksi on hyvä, että kirjoissa on takakansitekstit. Niitä lukemalla voi helposti rivien välistä päätellä, mitä on odotettavissa, ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä arvio osuu oikeaan.
Kun Riie Heikkilän ja Anna K. Ahon eroottisten novellien valikoiman Seksin vai Adornon tähden (Basam Books, 2009) takakannessa kerrotaan, että novelleissa "perinteiset sukupuoliroolit ja valtarakennelmat sekoittuvat moneen kertaan" ja luonnehditaan niitä "perinteisiä fantasioita uudistavaksi pornoksi", tietää saman tien mitä on tulossa. Akateemista feminismillä ryyditettyä taidepornoa, joka ei toimi taiteena eikä pornona, aiheuta erektiota eikä esteettistä elämystä. Näin ajattelin kirjaan tarttuessani enkä yllättynyt nytkään, en vaikka pakotin itseni lukemaan opuksen kannesta kanteen.
Mikä pahinta, tämä kuona on poliittisesti korrektia. Kirjoitustyyliltään Regina-lehden "lukijoiden fantasioita" muistuttavien novellien pääosassa on muodikkaasti (yleensä yliopistokoulutetun) naisen halu. Haluava nainen hankkii nuoremman rakastajan, pettää tylsää miestään rasvaisen duunarin kanssa, käyttää tyttöystävänsä kanssa miesprostituoidun palveluksia, jne. Miehillä seisoo aina, ainakin pienen esileikin jälkeen. Ja jottei oltaisi heteronormatiivisia, mukaan on laitettu pari lesbo- ja homotarinaa.
Jossakin jo huomautettiin, että valikoiman niminovelli, jossa keski-ikäinen tutkijanainen viettelee 19-vuotiaan opiskelijapojan, olisi nykyaikana paljon radikaalimpi jos viettelijä olisi vanhempi mies ja vietelty teinityttö. Itsestäänselvää, mutta perin totta. Samaa asetelmien kääntämistä voi soveltaa moniin muihinkin kertomuksiin.
Novellissa "Risteilijät" eronnut nainen hankkii itselleen hieromasauvan. Hänen nautintoaan varjostava häpeä hälvenee hänen opittuaan käytännössä, että hyvä masturbaatio on suttuista satunnaisseksiä parempaa. Olisiko tarina voinut kertoa miehestä, joka keinovaginan ostettuaan tekee samat johtopäätökset? Ei tietenkään, tekopimperon kanssa puuhaileva mies on säälittävä runkkari, jonka touhut eivät kiihota ketään. Ja kiihottaahan näiden novellien tarkoitus on, sen tekijät ovat itsekin sanoneet. Laatuerotiikkaa, ei inhorealismia.
Kertomusten mieshahmot ovat paitsi kunnon panomiehiä, myös sopivan kohteliaita, herkkiä ja naiset huomioonottavia. Ainoa poikkeus on "Se aika kesästä" -novellin öykkärimäinen ja sovinistinen henkilöstöpäällikkö, joka sitten saakin mitä ansaitsee: hän kohtaa räävittömän ja aggressiivisen Venlan, joka antaa hänelle makuuhuoneessa raippaa. Kun ahdistunut henkilöstöpäällikkö pakenee tämän syöjättären asunnosta, hänet haukutaan vielä impotentiksi runkkariksi.
"Se aika kesästä" -novellista pitäisi kirjoittaa versio, jossa tiedostava, emansipoitunut ja vaativa nykynainen on kyllästynyt länsimaisen miehen itsekkyyteen / avuttomuuteen / munattomuuteen ja hankkii partnerikseen ihanan eksoottisen arabin, joka sitten hakkaa hänet siniseksi ja anaaliraiskaa hänet. Vielä kiinnostavampaa olisi, jos naispäähenkilö löytäisi lopulta sisäisen masokistinsa ja alistuisi mielihyvin osaansa machomuslimin kotiorjana ja nyrkkeilysäkkinä.
Mutta kaikkein turhauttavimpia ovat pari miehen näkökulmasta kirjoitettua novellia. Niiden uskottavuustaso on vielä matalampi kuin miestenlehtiin naisten näkökulmasta kirjoitettujen juttujen. "Isis" -novellissa opiskelijanuorukainen saa vuoteensa lämmikkeeksi tyhjäpäisen yökerhoprinsessan. Seksi on kuitenkin jotenkin mekaanista ja erektio lopahtaa. Mutta aamulla mies alkaa tuntea hellyyttä nähdessään vieressään nukkuvan tytön, jonka ripsiväri on varissut tyynylle, ja sitten harrastetaankin aivan toisenlaista ja herkkää lempeä (lue: mies tyydyttää naisen sormillaan). Lopussa henkilöt vielä kertovat toisilleen nimensä. Tämän kaiken on tietenkin tarkoitus osoittaa, että miehilläkin on tunteet. Voi hyvä Jeesus.
Minua etovat nämä akateemisten pimujen sisäsiistit päiväunet. Missä on Robert Crumb -tyylinen anarkismi ja räävittömyys? Crumbilla onkin muuan strippi, joka kuvaa hyvin koko kelvotonta valikoimaa. Siinä mies kysyy vaimoltaan: "Pitääkö meidän taas harrastaa poliittisesti korrektia seksiä?" "Kyllä," vaimo vastaa, "sytytä sinä tuoksukynttilät, niin minä haen hierontaöljyt." Seuraavassa ruudussa mies istuu nojatuolissa ja yrittää pornolehtiä selaamalla saada erektion, kun vaimon ääni kuuluu makuuhuoneesta: "Tuletko vuoteeseen, George?" Vanha kunnon porno onkin niin paljon rehellisempää, sympaattisempaa ja yksinkertaisesti toimivampaa kuin tällainen puolivillainen älykköerotiikka.
Seksin vai Adornon tähden ei sisällä edes mitään todella kipeää materiaalia, joka havahduttaisi lukijan hereille pöyristyttävyydellään. Toivottavasti seuraavasta tällaisesta yritelmästä löytyy raiskaus-, insesti- ja eläimiinsekaantumisfantasioita, tai salaisen ihailun tunnustuksia Peter Kürtenin kaltaisia seksuaalimurhaajia kohtaan - omilla nimillä kirjoitettuna tietenkin.
