Minulla on muuan ikuisuusprojekti, omistamieni elokuvien luettelointi. Tietokoneellani on pätevä arkistointiohjelma, jossa jokaisella elokuvalla on oma "korttinsa" johon merkitään nimi, valmistumisvuosi, ohjaaja, näyttelijät, tallennusformaatti jne. Viimeksi pääsin paneutumaan työhön joululomalla, ja jälleen oli todettava, ettei projekti luultavasti koskaan valmistu. Nimekkeitä on satoja, niiden kirjaaminen on hidasta ja ne lisääntyvät koko ajan.
Hankkeen ilmeisestä toivottomuudesta huolimatta nautin sen toteuttamisesta suunnattomasti. Minussa elää voimakas viehtymys listojen ja luetteloiden laatimiseen. Sellaisia tehdessä aika kuluu kuin huomaamatta, saatan helposti viettää suurimman osan päivästä luetteloiden, ellei muuta tekemistä ole. Oma lukunsa ovat sellaiset luettelot, jotka eivät koskaan ole saaneet konkreettista muotoa. Laadin mielessäni listoja mitä erilaisimmista asioista: parhaat autoilusta kertovat rock- ja popkappaleet, kymmenen parasta kotimaista elokuvaa, viehättävimmät vaalea / tummahiuksiset naispuoliset pornotähdet, kuluneena vuonna lukemani kirjat...
Luettelointi lienee ainoa kirjoittamisen laji, joka ei tuota ahdistusta tai turhautumista. "Valkoisen liuskan kammo" on luetteloinnissa tuntematon ilmiö. Juuri siksi se on niin rentouttavaa. Olisin saattanut elää onnellisen elämän arkistotyöntekijänä.
