En pidä niin sanotuista vapaa-ajattelijoista, ainakaan militanteista sellaisista. Tämä kävi minulle selväksi viimeistään viime kesänä, kun "Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä" -bussikampanja rantautui Suomeenkin. En yksinkertaisesti voi arvostaa ketään, joka käyttää noin typerää iskulausetta.
Suomensin tulevaan Kerberoksen numeroon (joka toivoakseni tulee painosta tällä viikolla) brittifilosofi Roger Scrutonin pienen esseen, jossa hän puhuu sekulaarin humanismin rappiosta ja käyttää esimerkkinä kyseistä bussikampanjaa. Menneisyyden humanisteille, sellaisille kuten Albert Camus, jumalaton maailmankaikkeus tarkoitti yksilön vastuuta. Uskonnottoman ihmisen piti itse huolehtia eettisestä kurinalaisuudestaan. Heidän henkisillä perillisillään ei näytä olevan tarjota Jumalan tilalle muuta kuin epämääräistä hedonismia.
Aina ei ymmärretä, että "lopeta murehtiminen ja nauti elämästä" on käskylause. Nykyään pitää nauttia, vaikka sitten hampaat irvessä. Jos ennen pelättiin helvettiä, nyt pelätään sitä, että kuollaan ennen kuin on ehditty iloitella tarpeeksi. Eikä kukaan edes kerro, mitä "elämästä nauttiminen" oikein tarkoittaa.
Vapaa-ajattelijoiden eetoksen tiivisti Teemu Mäki kaikkien tiedostajien omassa julkaisussa, Voima-lehdessä julkaisemassaan avoimessa kirjeessä Aalto-korkeakoulusäätiön hallitukselle. Siinä tämä nykyvasemmiston Pekka Himanen ehdotti, että yhdeksi Aalto-yliopiston kärkihankkeista otettaisiin nautintojen ja hyvän elämän tutkimus:
Unohdettu on, että syvimmät nautinnot ne vasta vaativatkin taitoa, tekniikkaa ja uutteruutta. Toisin sanoen: Elämästä nauttiminen on vielä vaikeampaa kuin hyvän elämän ulkoisten olosuhteiden luominen.
Niinpä elämästä tulee jonkinlaista hedonistista kilpavarustelua, jossa on hallittava erilaisia taitoja ja tekniikoita nauttiakseen mahdollisimman paljon. Kun meillä jo on kaikentyyppisiä aikakauslehtiä, tv-ohjelmia ja terapeutteja neuvomassa, miten harrastaa parempaa seksiä ja miten löytää parhaat kaukomatkakohteet ja herkullisimmat kulinaristiset elämykset, miksei tosiaan perustettaisi nautintotieteille pyhitettyä akatemiaakin? Ei se kaiken muun rinnalla niin naurettavalta tuntuisi.
Olemme tosiaan kulkeneet pitkän matkan niistä ajoista, kun meille opetettiin kohtuullisuuden ja säädyllisyyden ihanteita. Kenties kohtuullisuus onkin kaikkein luonnottominta ihmislajille, ja osaamme paljon vaivattomammin heittäytyä erilaisiin askeesin tai irstailun äärimuotoihin.
Jotenkin vain tuntuu kummalliselta, kun käsketään nauttimaan. Se saa miettimään, että ehkä meidän aikanamme korostetaan nautintoja niin kiivaasti juuri siksi, että olemme menettäneet kykymme tuntea niitä. Romaanissaan Halujen taistelukenttä Michel Houellebecq kirjoittaa, että sivilisaatiomme on niin pakkomielteisen kiinnostunut seksistä, koska sen libido on heikentynyt olemattomaksi. Mieleen tulee myös ruotsalaisen Aarne Ankka -sarjakuvan strippi, jossa nimihenkilö keskustelee ystävänsä kanssa siitä, missä maissa harrastetaan seksiä eniten ja toteaa: "Halun ja kyvyn puutteesta huolimatta Ruotsi lienee listan kärkipäässä."
P. S. Muuan lukija kysyi kommenttiosastolla Kerberoksen internetsivuista. Ajattelin ilmoittaa muillekin mahdollisesti tietämättömille/kiinnostuneille, että ne löytyvät tällä hetkellä osoitteesta www.kolhoosi.fi/kerberos. Lisäsin linkin myös "poimintoja kyberavaruudesta" -listaan.
