En ole huomannut, että Itäkeskuksen kirjastossa olisi aiemmin ollut vaikkapa vain valkoisille varattuja osastoja tai että ketään olisi kieltäydytty palvelemasta etniseen taustaan vedoten. Sellaisen kieltää jo laki. Asiakaskunnassa on aina ollut käytännössä kaikki rodut, ikäryhmät ja sukupuolet edustettuina. Henkilökuntaankin kuuluu sekä kantasuomalaisia että erilaisten maahanmuuttajaryhmien edustajia. Tästä kenkä ei siis voi puristaa.
Vai tarkoittaako kyltti, että kirjastosta on poistettu syrjivät nimikkeet, kuten H. P. Lovecraftin rasistisia stereotypioita vilisevät novellikokoelmat, kolonialisti Kiplingin tuotanto, Tintti Kongossa -sarjakuva tai pahamaineisen antisemiitin Louis-Ferdinand Célinen romaanit? Tätä en ole tarkistanut.
Syrjintää on kuitenkin näemmä oltava kaikkialla, koska siitä pitää noin näyttävästi sanoutua irti. Vajaat pari viikkoa sitten olin Helsingin kirjamessuilla paneelikeskustelussa Mike Pohjolan ja Sirpa Pietikäisen kanssa. Keskustelu koski mm. sitä, millainen kielenkäyttö on syrjivää, ja koko puolituntinen uhkasi taantua jankkaamiseksi, koska edes perusasioista ei päästy yksimielisyyteen. Itse en usko, että pelkillä puheilla voi syrjiä ketään. Islamin nimittäminen pedofiiliuskonnoksi saattaa edustaa huonoa makua tai huonoja tapoja, mutta syrjintää se ei ole. Muut keskustelijat olivat kuitenkin sitä mieltä, että jo väärän nimityksen käyttäminen jostakin ihmisryhmästä voidaan luokitella syrjinnäksi.
Termin määrittely näin löyhästi on osasyy kieltämättä kummalliseen ilmapiiriin, joka tässä maassa vallitsee. Varastossa työskennellyt tuttava kertoi afrikkalaisesta työntekijästä, joka oli ajanut trukin keskelle kulkuväylää. Kun päällysmies oli komentanut siirtämään sen pois, työntekijä oli alkanut valittaa rasismista. Vielä hämmentävämpi oli todistamani tapaus, jossa turkkilaissyntyinen pizzerianomistaja oli poistanut kantasuomalaisen sokean naisen ravintolastaan aggressiivisen käyttäytymisen takia, minkä jälkeen nainen oli valittanut viranomaisille syrjinnästä.
Kun syrjintää voi olla mikä tahansa, kuka tahansa voi vedota siihen, kunhan sattuu kuulumaan virallisesti syrjittyyn ryhmään. Jos joudun jonakin päivänä tilanteeseen, jossa en saa hakemaani työpaikkaa, pitääkin tehdä valitus, että minua syrjittiin vasenkätisyyteni takia. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi onnistua, koska pelkkä vähemmistöön kuuluminen näyttää oikeuttavan syrjintään vetoamisen.
Edellä käsittelemäni kirjaston kyltti ei ole ilmoitus mistään todellisesta tai kuvitellusta syrjinnästä luopumisesta. Se vain julistaa, että me täällä olemme suvaitsevaisia, oikeamielisiä ihmisiä ja hyvien asioiden puolella. Mitään muuta tarkoitusta tai sisältöä sillä ei ole. Sen voisi aivan yhtä hyvin kiinnittää asuntoni vessan oveen.
Tietysti kyltti on myös signaali maailmasta, jossa iskulauseet ovat korvaamassa yksilöllisen ajattelun.
