Kun ihmiset alkavat haluta tasa-arvoisuutta, tasajakoa, oikeutta päättää itse, valita,
ei heille voi sanoa että te pyydätte tavaraa jota ei
ole mahdollista tehdä.
Ei voitu sanoa että kun niitä valmistetaan, ne katoavat,
ja kun niitä lisätään, ne koko ajan vähenevät.
Tämä voidaan kertoa myös eräitten pienten hännällisten viljaa syövien eläinten kokemuksesta. Kun niitä kootaan paljon yhteen, ne saavat toisiltaan lämpöä ja informaatiota. Niistä tulee äreitä ja turhautuneita. Ja ne sanovat: Me tahdomme vapautua todellisuuden kokemisesta. Se ei voi olla näin ahdas. Keskinäisestä riippuvuudesta, hyvistä tavoista, imettämisestä, jälkeläisten hoitamisesta, ylläpitämisestä.
Ja ne alkoholisoituvat, neurotisoituvat, tuhoavat ympäristönsä, alkavat purra toisiaan, valitsevat, muuttuvat tasa-arvoisiksi.
Toisaalta ne saavat nyt riittävästi mahdollisuuksia valita, äänestää, vaikuttaa ja toteutua.
- Paavo Haavikko, Puhua, vastata, opettaa (1972)
